Ficin nimi: Tappamisen tuskaa
Kirjoittaja: RonWeasleyyy, eli minä.
Ikäraja: S
Beta: Ei ollut, käytin wordia
Paritus: Draco/selviää lopussa.
Genre: Angst
Varoitukset: Ei ole kauheasti mitään varoitettavaa, mutta ihminen on kuollut.
A/N: Kirjoitin Dracon näkökulmasta. tein tuplaraapaleen, toivottavasti on 200 sanaa. Mainitkaa mahdollisista kirjoitusvirheistä. : )
Miksi menin tekemään sen? Tapoin itselleni rakkaan ihmisen. Miksi menin tekemään niin?
En pystynyt hallitsemaan vihaa, jota tunsin häntä kohtaan silloin. Hän oli niin ärsyttävä silloin, ja minulla sattui olemaan sauva kädessä, ja lausuin anteeksi antamattoman kirouksen.
Nyt kun ajattelen asiaa huomaan, että hän oli minulle paljon tärkeämpi kuin luulin.
Meidän välillämme ei koskaan tapahtunut mitään intiimiä, emmekä me koskaan edes pitäneet toisiamme muina kuin vihamiehinä, mutta vasta nyt huomaan sen, että minä rakastin häntä. En edes tiedä miten se on mahdollista. Tapoin sinut ilman mitään hyvää syytä, tapoin sinut vain, koska juuri sillä hetkellä huvitti. Ei ihmisiä saa tappaa vain jos huvittaa. Miten olenkaan ollut tyhmä. Minä en edes ole sellainen ihminen, sisältäni olen surullinen poika, joka kaipaa lämpöä, rakkautta ja läheisyyttä, mutta sitä ei kukaan koskaan ole minulle antanut. Isänikin on azkabanissa viettämässä oikein ”rattoisaa” elämää. Äitini kuoli, sillä isäni tappoi hänet. En edes pystynyt suremaan asiaa, sillä en koskaan ollut ollut mitenkään kauhean paljon tekemisissä äitini kanssa. Tappaminen on hirveä asia, ja minä tein sen hirveän asian. Miten pystyn elämää elämäni enää ilman sitä tunnetta, että on tehnyt jotain väärin. Omatuntoni kolkuttaa, ja muistuttaa minua aina siitä mitä menin tekemään. Menin tappamaan ainoan henkilön jota oikeasti rakastin…
... Harry Potterin.
A/N2: Ja kiitos vielä siitä, jos kommentoisit. Ruusut sekä risut kelpaa : D
// Ancka muokkasi ikärajan alkutietoihinkin.
