Nimi: Keltaiset kumisaappaat
Kirjoittaja: mAshroom^^
Ikäraja: S
Genre: Suloista söpistelyä ja hieman kliseistä? : )
Paritus: Ron/Hermione
Beta: rakas pikkuveljeni Ramses
Vastuuvapaus: Kaikki tuntemanne hahmot kuuluvat Rowlingille ja minä vain leikin enkä saa tästä muuta kuin hyvän mielen.
Tiivistelmä: Ron on ihastunut Hermioneen ja kerää rohkeutta kertoa tunteistaan tytölle.
A/N: Siis ihan ensimmäistä ficciä raapustelin, joten jälki on haparoivaa. Rakentavaa kommenttia saa antaa : )
Keltaiset kumisaappaat
Raju syyspuhuri puhalsi minua ja Hermionea kohden henkäisten kasvoillemme muutamia sadepisaroita. Tarvoimme Hagridin mökkiä kohden taikaeläintenhoidon tunnille. Harry oli sairaalasiivessä rajun flunssan kourissa, siksi olimme Hermionen kanssa kahden.
- Ron, pidä kiirettä! Olemme jo melkein myöhässä, Hermione huusi minulle viiman läpi. Seisahduin katsomaan tyttöä, joka näytti enemmän enkeliltä kuin koskaan aijemmin. Sisälläni ailahti jotain lämpimää, kun katsoin hänen ruskeiden hiuksiensa liehuntaa leikittelevän tuulen pyörteissä. Sadepisarat koristivat satumaisesti hänen ripsiään saaden ne kimmeltämään illan hämärässä. Posket punoittivat suloisesti kirpeän ilman johdosta ja otsa oli rypistynyt tuolla tutulla tavalla. Oi kuinka rakastinkaan tuota ilmettä.
Kun näin Hermionen keltaisten saappaiden loittonevan polulla ja loistavan kilpaa Kielletyn metsän ruskan kanssa, tiesin mitä minun täytyy tehdä. Otin pari juoksuaskelta ja saavutin tytön. Tartuin häntä kapeista olkapäistä ja käänsin hänet kasvokkain kanssani. Jäin tuijottamaan hänen kauniisiin silmiinsä ja tunsin miten käteni hikosivat ja jalkani tärisivät. Tunsin hukkuvani noihin upeisiin silmiin.
- Ron, mikä sinun on? Hermione kysyi silmät tulvillaan ihmetystä. Hänen kasvonsa olivat niin lähellä omiani, että pystyin melkein laskemaan jokaisen ripsen hänen silmistään. Kieleni tuntui raskaalta ja pelkäsin suustani kuuluvan eläimellistä ulinaa, jos avaisin sen. Keräsin rohkeutta laskemalla suklaasammakko korttejani mielessäni. Henkäisin syvään ja sain lopulta takelleltua :
- Minä tykkään keltaisista kumisaappaistasi.
Huomasin voimakkaan punan kohoavan kasvoilleni ja olin kiitollinen illan hämärästä. Pidin itseäni maailman suurimpana hölmönä ja halusin vain vajota loppu elämäkseni maan alle. Tunsin kyyneleiden korventavan silmiäni, kun lempeät kädet kohottivat leukaani. Huomasin katselevani Hermionen lempeisiin silmiin, jotka olivat täynnä lämpöä ja hellyyttä. Mutta eniten niistä heijastui suuri ymmärrys, joka sai minut hymyilemään epävarmasti.
- Niin, ne ovat ihanat, hän vastasi tarttuen samalla minua kädestä.
Yllätin itseni hymyilemästä kuin Lockhard konsanaan kävellessäni käsi kädessä Hermionen kanssa tunnille. Tiesin hänen ymmärtäneen mitä tarkoitin, mutta vielä joskus kerron hänelle oikeasti tunteistani...Vielä joskus.
