Kiitän ja kumarran kommenteista
A/N: Siis juu tässä tulis tätä prologia. Muutama asia on ehkäpä turhaan selitetty, koska kaikki tietävät ne, mutta minä ne sinne alkujaan kirjoitin ja aion ne siellä pitää, toivottavasti eivät liiemmin häiritse... Niin ja heittäkääpä kommenteilla
PROLOGITarinat, joissa ei ole onnellista loppua, eivät ole kivoja. Surulliset loput eivät ole toivottavia, eikä kukaan halua lukea niitä. Tarinat, joissa lopulta hyvä voittaa pahan, ovat aikojen alusta saakka toimineet lasten iltasatuina, sillä lapset pelkäävät pahaa ja kammoksuvat pimeyttä. Lasten elämä koostuu leikeistä ja sankaritarinoista, he eivät he ymmärrä maailman pahuutta. Jästilapset ja velholapset ovat siltä osin samanlaisia: Kummatkaan eivät ymmärrä, millainen maailma todella on.
Entä jos lapsen todellisuudentaju olisi vielä kuusitoistavuotiaanakin täysin vääristynyt? Silmäsi olisivat vain yksinkertaisesti sulkeneet maailman pahuuden pois tajunnastasi - eläisit yhä elämääsi leikin varjolla. Eräs tyttö, nimeltään Letitia Sweiss, oli tuollainen. Hän oli kuin lapsi; koko hänen elämänsä oli yhtä piiloleikkiä.
Pyydän teitä olemaan tarkkana ja kuuntelemaan, sillä nyt aion kertoa teille Letitian, toisin sanoen Rusettilapsen, tarinan.Kuten aina, vuosi alkoi lajittelulla - tapahtumalla jossa ensimmäiselle luokalle tulevat oppilaat lajiteltiin tupiin: rohkelikkoon, luihuiseen, korpinkynteen ja puuskupuhiin. Vuosittainen perinne, lajitteluhatun laulu uusiutui tänäkin vuonna. Hatun tukahtuneen möreä ääni oli yhä sama, mutta laulun sanat olivat muuttuneet. Ne eivät olleet iloiset ja hilpeät niin kuin joskus, vaan tällä kertaa ne varoittivat vaarasta ja lähestyvästä tuhosta, aivan niin kuin viime vuonnakin.
Rohkelikon kuudesluokkalaiset istuivat jännittyneinä vanhoilla ja kovilla penkeillä, heidän joukossaan Harry Potter, Hermione Granger ja Ron Weasley.
”Dramaattista...” kommentoi Ron lajitteluhatun laulua.
Hermione mulkaisi poikaa vihaisesti ja käänsi sitten päätään kohti ovea, juuri parahaksi nähdäkseen pienten tyttöjen ja poikien uudistuneen marssin. Laittoman lyhyet ekaluokkalaiset kävelivät hermostuneesti sisään suureen saliin, ja heidän pienten jalkojensa tömähdykset kaikuivat ilmassa. He asettuivat vinoon jonoon pienen puisen jakkaran eteen ja katselivat pelokkaina ympärilleen. Heidät ympäröi tuntematon, tutut ja turvalliset kotiseudut olivat poissa. McGarmiwa kiipesi jonon kärjestä jakkaran viereen ja lausui ensimmäisen nimen; Siena Allen. Hitaasti nimet valuivat ulos opettajan suusta, mutta päästyään loppuun hän ei ottanutkaan hattua ja siirtynyt opettajien pöytään vaan jäi seisomaan paikalleen.
”Tänä vuonna Tylypahkaan saapuu uusi oppilas, mutta hän ei tule ensimmäiselle vaan kuudennelle luokalla. Hänet lajitellaan tavalliseen tapaan johonkin neljästä tuvastamme”, McGarmiwa lateli tylsällä, korppuuntuneella äänellään.
”Letitia Sweiss”, nainen sanoi ja huokaisi kyllästyneenä.
Kaikki kääntyivät katsomaan ovelle, mutta ketään ei näkynyt. Hämmentynyt kohina täytti suuren salin.
”Letitia Sweiss”, toisti McGarmiwa.
Ketään ei kuitenkaan vieläkään näkynyt eikä kuulunut.
”Voro, hommaa se tyttö tänne”, sanoi opettaja kiukkuisena.
Aika kului älyttömän hitaasti, ja oppilaat alkoivat jo hermostua. Kuka tämä tyttö oli ja miksi hän ei ollut tullut äsken pyydettäyessä? Tuo sama ajatus pyöri kaikkien mielessä.
Luihuisten pöydässä Draco Malfoy naputti hermostuneena sormillaan pöydän pintaa. Hänen mielestään koko lajittelu oli tyhmä ja sen pitkittyminen oli täysin vastenmielistä. Miksi ihmeessä heidän täytyi istua odottamassa jotain tyhmää tytönheitukkaa?
Muutamien hetkien kuluttua Voro saapui takaisin suureen saliin. Tämän vierellä sipsutti pieni tyttö, Letitia Sweiss. Tyttö oli noin 155cm pitkä ja hyvin siro. Tämän tummanruskeat hiukset olivat siistillä letillä, ja letti oli kiinnitetty punaisella rusetilla.
”Missä tyttö oli?” kysyi McGarmiwa Vorolta.
”Anteeksi, olin piilossa.” Letitia sanoi ja hihitti hiljaa.
McGarmiwa huokaisi ja osoitti kädellään jakkaraa. Tyttö kapusi jakkaralle ja hänen päähänsä asetettiin rispainen hattu.
"Hmm...rohkelikko!" hattu kiekaisi.
