Author: Tuhisija
Title: Mr. Seducer
Fandom: Twilight
Pairing: Alec/Renesmee
Rating: K-11
Genre: romance, fluff
Warnings: Seksuaalista kiusoittelua..
Disclaimer: Houkutus sarja ja kaikki sen hahmot ovat Stephenie Meyerin luomia.
Summary: ”No mutta kerropa sitten, herra Volturi, mitä oikein tekisit, jos olisimme täysin kahdestaan tässä talossa.”A/N: Viimeinkin sain tämän valmiiksi. Tämä ficci lähti siis tuosta
Ei pinkkiä vaan vaaleanpunaista Reneslec dialogistani, jossa oli hieman samaa kuin tässä ficissä. + kommenteissa
Purriainen tuumasi jotain tästä Alecin demonstroinnista, ja mie siinä sitten ääneen pohdin, että pitäisi varmaan tehdä ihan oma ficci tällaisesta ja tässä nyt sitten ollaan
Eli kiitos miun inspaamisesta!
Tämä oli aluksi pelkkää dialogia myös, mutta kirjoittelin lopulta ihan kuvailuakin sisältävän version, joka poikkeaa hieman dialogi versiosta. Tasapainoilin aika kauan dialogin ja tämän välillä ennen kuin päädyin tämän julkaisemiseen. Dialogissa on kuitenkin jonkin verran samoja reploja, että sitä olisi periaatteessa turha julkaista erillisenä ficcinä. Kai.
Ficci on kirjoitettu Alecin näkökulmasta (halusin kerrankin ottaa hänen näkökulmansa eikä aina vain Renesmeen) ja toivon tosiaan, että monen hiomisen jälkeen tämä onnistui. Ja ficin nimi? Kuuntelin Katie Herzigin kappaletta
Hey Na Na ja siinä lautetaan
"Hei Mr. Love, Mr. Big Love, Big Love", joten nappasin idean nimeen siitä (oli taas vähän ongelmia sen keksimisen kanssa).
Osallistuu haasteisiin
OTP10 ja
Romance25.
Mr. Seducer
”No, miten kävi?”
Renesmee sulki huoneensa oven perässään ja pudisti päätään hitusen turhautuneen näköisenä. Ilmeestä näki selvästi, että hänen – oikeastaan meidän – ehdotuksensa ei ollut mennyt läpi. Suklaanruskeat silmät hohtivat pettynyttä valoa, mutta sen takana piili kimallus uteliaisuutta ja itsepäisyyttä, joka purkautui ärsyyntyneinä sanoina.
”He ovat ihan tyhmiä”, hän puuskahti heittäytyessään sängylleen viereeni. Kädet etsivät kehoni ja kietoutuivat vyötäröni ympärille tiukasti, omistavasti. ”Kyllä muut ovat ihan suostuvaisia, mutta äiti ja isä pistävät vastaan. Varsinkin isä.”
”He eivät luota minuun”, totesin ykskantaan tietäen olevani varsin oikeassa. Eivät he tietenkään luottaneet minuun, Volturiin, joka oli yhtäkkiä ilmestynyt heidän ovensa taa heidän tyttärensä kädestä kiinni pitäen. Renesmeellä oli ollut paljon selittämistä ja kinaamista minun jäämisestäni. Vaikka olin saanut jäädä, tiesin, etten ollut tervetullut.
”Isä kaipaa totuttelua”, Renesmee sanoi nopeasti haluamatta myöntää, että olin oikeassa. ”Kyllä he kaikki hyväksyvät sinut aikanaan. Ja lopulta uskaltavat jättää meidät kahdestaan taloon.”
En vastannut hänen sanoihinsa enkä liioin vilkaissut häneen. Renesmee kyllä tiesi vain elättelevänsä toivekuvia, jotka eivät luultavasti ikinä toteutuisi tai purkautuisivat vasta useiden vuosien päästä. Mutta minä annoin hänen elätellä niitä kuvia ja toiveita ja pitää niitä yllä. Hän tiesi todella hyvin mielipiteeni asiasta, eikä minun tarvinnut sanoa sitä enää uudestaan. Sanoisin vasta, kun se muuttuisi. Jos niin edes kävisi.
”Kai tämä kuitenkin riittää sinulle?” Renesmee kapusi päälleni ja toi kasvonsa omieni yläpuolelle hiuksillaan kasvomme verhoten. Hänen heleänpunaiset huulensa olivat raollaan, ja silmät tarkastelivat minua uteliaisuutensa vapauttaen.
”En nyt tiedä”, mumisin.
Olisin halunnut meidän saavan olla edes joskus täysin kahdestaan, aivan yksin tässä isossa talossa. Aina joku oli kuulemassa tai jopa katsomassa, jos mietittiin Cullenien taitoja. Keiju pystyi näkemään tulevaisuuteen, mutta Renesmee kivenkovaa väitti, ettei tämä nähnyt hänen tulevaisuuttaan. Vaikka asia olisikin ollut niin, aina oli olemassa Edward Cullen, ajatustenlukija ja varsin ahdasmielinen vampyyri. Minulle oli käynyt hyvin selväksi, että jos tekisin jotain väärää, lentäisin ulos talosta vähintään kahtena kappaleena.
”Miten niin et tiedä? Alec, meillä on ympärillämme neljä seinää, suljettu ovi ja ikkuna, joka on peitetty verhoilla. Tämän enempää yksityisyyttä et voi saada.”
Tuhahdin. ”No en tosiaan ainakaan tässä talossa.”
”Mitä sinä nyt tarkoitat?” Renesmee huokaisi hiljaa kierähtäessään vierelleni. Kupariset hiukset levittäytyivät peiton päälle ja paljastivat hänen kasvonsa ja kapean kaulansa, jolle painoin huuleni kietoessani käteni löyhästi hänen vyötärölleen. Tyttö värähti äkillistä kosketusta solisluullaan.
”Perhettäsi, kultapieni. He näkevät ja kuulevat kaiken.”
”No, isä ehkä, mutta-”
En antanut hänen sanoa enempää, tiesin kyllä, mitä huulilta olisi lipunut. Pientä perheen puolustelua ja vakuuttelua siitä, että he soisivat meille yksityisyyttä. Minä en kylläkään uskonut sitä ainakaan Edwardista. Tämä vahti jokaista liikettäni, mutten aina jaksanut välittää. Ja minulla oli juuri nyt sellainen olo.
”No mutta kerropa sitten, herra Volturi”, Renesmee nousi äkkiä istumaan ja sysäsi käteni keholtaan, ”mitä oikein tekisit, jos olisimme täysin kahdestaan tässä talossa.”
Äänensävy ei ollut vihjaava, mutta mieleni poimi sanoista salaperäistä tarkoitusperää ja virittäytyi niiden taajuudelle. Kieltämättä pyyntööni kahdestaan olosta oli liittynyt muutakin kuin se, että saisimme todella olla kaksin, ilman vahtivia korvapareja. Siihen oli haudattu kaikilta salattu ajatus, pienenpieni toive, joka kiehtoi mieltäni vihjaavin sivalluksin. Minä en voinut vastustaa sitä.
”Paljonkin asioita”, vastasin noustessani istumaan. Liimasin katseeni Renesmeen kasvoihin ja hymyilin varsin vihjaavasti, ajatuksissani vaarallisilla vesillä kulkien. Jos Edward kuunteli… Mitä väliä. Asia ei kuulunut hänelle millään tavalla. ”Haluatko tietää?”
”Taidan olla liian utelias vastatakseni kieltävästi. Kerro pois, vaikkei tuo hymy huulillasi tiedä hyvää.”
Niinhän sinä luulet, tuumasin mielessäni vierittäessäni katseeni keholle, joka odotti, ehkä jopa kerjäsi pientä kosketusta. Toinen käteni nousi hitaasti selkää pitkin niskaan ja siveli hiusten suojelemaa ihoa huultemme painuessa lyhyeen suudelmaan. Renesmee yritti sivellä kasvojani, mutta minä laskin hänen kätensä alas ja pyysin häntä olemaan aloillaan.
”Ei isä sinua tuosta heitä ulos”, hän mutisi huuliensa välistä. ”Sinä voit suudella minua, vaikka muut olisivat kotona, herraseni.”
”No mutta se, että painaisin huuleni solisluullesi ja kuljettaisin niitä paitasi kaula-aukon vierustaa pitkin”, mumisin hivellessäni lämmintä ihoa huulillani, ”olisi kyseenalaisempaa. Mutta vielä kyseenalaisempaa olisi, jos”, hivutin käteni hänen käsivarsilleen ja kuljetin niitä hitaasti kohti lantiota, ”ujuttaisin käteni paitasi alle ja…”, sormeni takertuivat helmaan, ”…kangas nousisi kuin itsestään.”
”Alec…”, Renesmee mumisi aikoen jatkaa, mutta hiljeni suudellessani kaulaa armottoman kiusoittelevasti. Iho tuntui kuumottavalta huuliani vasten, kosketus säkenöi kipinöitä.
”Jos olisimme ihan yksin…”, huuleni lipuivat korvalle, ja käteni vetivät paitaa entistä ylemmäs, ”…näykkäisin korvanlehteäsi ja painaisin sinut patjaan paitasi lentäessä lattialle…” Vaatekappale ujuttautui tytön päältä nätisti pois ja lennähti komeassa kaaressa kauas meistä. Iho hohkasi entistä lämpöisempänä, posket saivat ruusuisesta punasta väriä.
”Luoja sinun kanssasi…”, Renesmee puhisi hiljaa kuin itsekseen. Hän kiemurteli allani ja yritti estää minua suutelemasta hänen kaulaansa enempää. ”Anna paitani takaisin.” Mutta hän ei onnistunut, enkä minä noteerannut hänen pyyntöjään mitenkään.
”Hivelisin paljasta ihoasi sormenpäilläni…”
”Alec…”
”…ja kiusoittelisin sinua…”, ujutin toisen käteni tytön selkäpuolelle, ”…repäisemällä rintaliiviesi hakaset auki…”
Sormeni takertuivat kankaaseen ja nykäisivät kerran, jolloin olkaimet valahtivat hitusen kohti olkapäiden kaunista kaarta. Renesmee henkäisi syvään ja jupisi, etten selviäisi tästä hengissä, mikä saattoi olla hyvinkin totta. En vain tohtinut välittää siitä juuri nyt.
”Mutta”, mumisin kuljettaessani huuliani kaulan kautta olkapäälle, ”en vielä riisuisi ylävartaloasi täysin paljaaksi vaan merkitsisin kehosi aluksi suukoilla…”
Olkapään korkeimmasta kohdasta lähti lipumaan suudelmavana, joka kiemurteli rintakehällä, mukaili rintoja peittävien liivien kaaria ja hypähti lopulta vatsalle. Sormet seurasivat perässä, kulkivat siksakkia suukkojen kanssa sivellen ihoa lähes yhtä lempeästi kuin aiemmin. Vartalo värähti jälleen, ja Renesmee kuului henkäisevän uudemman kerran.
”Kehoasi merkitessäni”, painoin suukon alavatsalle, sormet tarttuivat farkkujen jämäkkään kankaaseen, ”riisuisin sinut samalla housuistasi…” Nappi ja vetoketju avautuivat, eikä housujen hivuttamista kohti nilkkoja estänyt mikään. ”Kun ihoa paljastuisi sentti sentiltä lisää”, farkut tipahtivat lattialle, ”merkitsisin jokaisen uuden kohdan kosketuksella…”
Sormenpääni painuivat pohkeille ja nousivat kiduttavan hitaasti polvien kautta reisille, joille painoin koko kämmeneni. Sivelin vaaleaa ihoa ja seurasin katseellani tytön ilmettä. Silmät olivat vaipuneet kiinni, ja posket helottivat entistä punaisempina. Huulet raottuivat sormieni ujuttautuessa sisäreidelle ja päästivät ensimmäisen huokauksen karkaamaan paljastaen, että hän todella piti minun pienestä leikistäni.
”Lopulta”, jatkoin nyt melkein kuiskaten, ”ihailisin puolialastonta vartaloasi, kehosi kaarteita ja ihosi kauneutta.”
Kuljetin käteni kylkien kautta olkapäille ja upotin salavihkaa selälle puristaessani huulemme yhteen. Tytön huulet vastasivat suudelmaan ahnaasti, anoivat lisää ja päästivät haluavan ynähdyksen erkaantuessamme, mutta minä en antanut hänelle, mitä hän halusi. Sen sijaan minä otin haluamani.
”Suudeltuamme hyvin kiivaasti tarraisin liiveihisi”, nykäisin kapeat olkaimet selkäpuolella katki, ”ja heittäisin ne pois häiritsemästä.” Renesmeen ylävartalo oli nyt vapaa vaatteista, täysin paljas ja nähtävilläni. Tunnusteltavissa. ”Voidessani kuljettaa huuliani vapaasti rintakehälläsi hukuttaisin paljastuneet kohdat suudelmiin ja testaisin, kuinka kauan kestäisit ennen kuin anelisit minua ottamaan sinut…”
”En…”, Renesmee huokaisi juoksuttaessani sormeni hänen rintansa ylitse, ”…anelisi sinua…” Hiljainen naurahdus kumpusi rinnastani leikittelevään sävyyn hukkuneena ja tukahtui ihon kosketukseen. Vai ei hän muka minua anelisi. En uskonut sitä.
”Vaikka et sanoillasi minua pyytäisi”, kuiskin matkatessani rinnoilta navan kautta kohti lantiota, ”lukisin kasvoiltasi ja huokauksistasi anelusi. Tuntisin sen keholtasi, mutten täyttäisi toivettasi… heti. Tarraisin vihoviimeiseen vaatekappaleeseen ylläsi hampaillani…”
Huulieni tavoittaessa alavatsan eteläisimmän kohdan hampaani pureutuivat mustavalkoiseen kankaaseen ja hivuttivat sitä alaspäin varovaisesti paljastaen viimeisetkin sentit tytön kauniista kehosta, jota hän ei yrittänyt peitellä. Polvien kohdalla repäisin alushousut riekaleiksi ja nostin katseeni hitaasti ja varsin tyytyväisenä tyttöön, joka oli avannut silmänsä. Katseemme kipinöivät, ja näin täyttymättömän himon kituvan suklaanruskea renkaisissa silmissä.
”Ja kun olisin vapauttanut sinut kaikista vaatteistasi…”, palasin värinsä pitäneiden kasvojen luo huuleni poskea vasten puristaen, ”tekisin olosi uskomattoman hyväksi…” Hymyilin vaiennutta, virnuilevaa hymyä, joka ei saanut tyttöä liittymään mukaan. Silmäkulmassa loistanut odottava pilke himmeni, ja suusta purkautuva puuskahdus puski kasvojani.
”Sinä…”, Renesmee mumisi hiljaa käpertyessään kehoani vasten, ”…olet ilkeä.”
”En sanoisi noin, utelias tyttöseni”, tuumasin yhä hymyssä suin ja kietaisin hänet peittoon kuin nuken lahjapaperiin. Vaikka hänen riisumisensa oli herättänyt minussa vahvan halun ottaa hänet tässä ja nyt – ja hänessä oli varmasti syttynyt sama tunne – päätin pitää pääni ja olla antamatta kiusoittelun muuttua seksiksi. ”Sinä itse pyysit kertomaan, mitä tekisin, jos olisimme täysin kahden.”
”Niin”, hän jupisi, ”vain
kertomaan! Oliko tämä sinusta vain kertomista?”
”Oli.”
Renesmee pudisti päätään ja painoa poskeaan olkapäätäni vasten. ”No, sitten voit kai kertoa aikeesi loppuun saakka?”
Hänen ilmeensä oli puoliksi anova ja täynnä halun vivahteita, joilla hän yritti saada minua puolelleen. Katse suorastaan huusi peiton repimistä paljaan vartalon ympäriltä, ja paitani rintamusta näpräävät sormet viestivät himoa saada tunnustella uurteita kehossani. Nälkäinen suu painui omaani vasten viettelevästi, mutta minä en vastannut kuin yhden ainoan kerran suudelmaan.
”Joku toinen kerta, Ness.” Kuiskaukseni puhalsi yksinäisen hiussuortuvan tytön marjapuuronpunaiselta poskelta. ”Ja silloin
sinä saat malttamattomin sormin repiä
minut alastomaksi.”
A/N: Alussa mainittuja Culleneita ja erityisesti Edwardia joku ehkä olisi kaipaillut vielä loppuun ja kieltämättä Alecilla olisi ollut mukavat oltavat, jos Edward olisi huoneeseen rynnännyt, mutta tällä kertaa näin ei kai käynyt (toki ficin lopun jälkeen ei ikinä tiedä, mitä tapahtui
). Yritin tehdä sellaistakin versiota, mutta siitä ei tullut mitään, en saanut sitä toimimaan ja halusin pitäytyä vain tässä parituksessa, enkä tunkea heidän luokseen muita. Voi olla, että Alec sai sitten jälkeenpäin vähän kuulla Edwardilta raskaita sanoja...
