Nimi: Kotiarestissa
Kirjoittaja: Sole
Fandom: Mortal instruments
Ikäraja: K-11
Paritukset: Malec
Genre: Fluff
Disclaimer: Hahmot on lainattu Cassandra Clarelta.
A/N: Koronavuoden kunniaksi teen tällä lyhyellä Malec-fluffilla comebackin. Stoori sijoittuu City of Ashes-kirjan tapahtumiin - ei tv-sarjaan!
Kotiarestissa
Jace havahtui syvästä unestaan hiljaisiin askeliin. Hän raotti silmiään varovasti ja kirosi mielessään: Kalpea auringonvalo häikäisi ikävästi. Lyhyen hetken Jace oli autuaan tietämätön siitä, missä oli. Hitaasti hänen tajuntaansa alkoi kuitenkin hahmottua kuva nykyhetkestä – eksentrisesti sisustettu olohuone, verhottomat ikkunat, suitsukkeiden tuoksu. Hänen henkilökohtainen helvettinsä oli yhä ennallaan.
Jace oli kuulevinaan vaimeaa puhetta viereisestä huoneesta. Loputkin unen rippeet karisivat pois hänen tunnistaessaan Alecin äänen. Kummallista – miksi Alec ei ollut herättänyt häntä, jos kerran oli jo täällä?
Jace nousi istumaan Magnus Banen upottavalla sohvalla ja hieroi silmiään. Valosta hän päätteli, että oli myöhäinen iltapäivä. Brooklynissä alkaisi pian hämärtää.
Magnuksen makuuhuoneen ovi oli raollaan. Jace kuuli vaimeaa tassuttelua. Äänen aiheuttaja ei voinut olla Magnuksen kissa, sillä se nukkui kerällä sohvan käsinojalla. Jace rypisti otsaansa. Tavallisesti Magnus ei vaivautunut hiipimään omassa asunnossaan. Jace oli oppinut tuntemaan Brooklynin päävelhon tavat kuluneiden päivien aikana hieman liiankin tarkkaan.
” – nukkuu yhä”, Jace kuuli Magnuksen kuiskaavan.
”Pitäisikö minun lähteä, ennen kuin hän herää?” Jace oli aivan varma, että toinen äänistä kuului Alecille.
”Shh, ei vielä”, Magnus vastasi vaimeasti nauraen.
Jace ryömi sohvan toiseen päähän nähdäkseen, mitä Alec teki Magnuksen makuuhuoneessa. Samalla hän herätti Magnuksen kissan, joka naukaisi kiukkuisesti ja valmistautui sivaltamaan Jacea pikkuruisella kynnellään. Jace hätisti kissan pois käsinojalta. Hänellä oli parempaakin tekemistä kuin mittelöidä Magnuksen hamsterin kokoisen lemmikin kanssa. Se vilisti lattian poikki häntä pystyssä ja sähisi loukkaantuneena.
Jacen ällistykseksi Alec istui rennosti Magnuksen sekaisella sängyllä. Tavallisesti Alec käyttäytyi vieraiden seurassa varautuneesti, eikä Magnus ollut poikkeus tähän sääntöön. Magnus loikoili selällään sängyn toisella puolella. Magnuksen kasvot olivat meikittömät ja hiukset sekaisin – epäilyttävää. Oliko Magnuksella tänään vapaapäivä vai oliko Jacen läsnäolo saanut aikaan ennalta arvaamattoman rajuja rinnakkaisvaikutuksia?
”Älä huoli, Alexander, tämä järjestely ei tule jatkumaan ikuisesti.”
Alec nojautui taaksepäin ja hymyili varovasti. ”Toivottavasti ei. En olisi ihan varma siitä, kumpi teistä käy toisen kimppuun ensimmäisenä.”
Jace röhähti. Jos Alec olisi kysynyt asiaa häneltä, vastaus olisi ollut helppo. Magnuksen ailahtelut tekivät hänen elämästään sietämätöntä.
”Kenen kimppuun sinä minun luulet käyvän, Alexander”, Magnus naurahti ja kierähti kissamaisen notkeasti Alecin syliin. Jace oli nähnyt Magnuksen lähestyvän Alecia aikaisemminkin, vaikkakaan ei yhtä läheisissä tunnelmissa. Magnus oli iskenyt Alecille silmää jo heidän tavatessaan ensimmäistä kertaa, eikä ollut jättänyt kiinnostustaan sen jälkeenkään arvailun varaan. Tavallisesti Alec esitti kuin ei olisi moksiskaan Magnuksen flirtistä, mutta Magnus ei ollut vielä koskaan mennyt yhtä pitkälle leikissään kuin tällä kertaa. Jace odotti Alecin vetäytyvän pois Magnuksen syleilystä ja sanovan olevansa kyllästynyt tämän leikittelyyn.
Jacea Magnuksen lähestymisyritykset ainakin alkoivat jo ärsyttää.
Alec ei kuitenkaan tehnyt elettäkään yrittääkseen vapautua Magnuksen alta. Vastoin Jacen odotuksia Alecin kasvoille syttyi hymy ja tämän kädet kietoutuivat Magnuksen vyötäisille. Magnus työnsi polvillaan Alecin t-paitaa ylöspäin ja painoi paljaat säärensä tämän selkää vasten. Alec vaikutti sähköistyvän suorasta ihokosketuksesta ja hautasi kasvonsa Magnuksen kaulaan. Magnus haroi pitkillä sormillaan Alecin hiuksia ja kumartui suutelemaan tätä kursailematta suoraan suulle. Alec vavahti huokaisten ja vastasi Magnuksen suudelmaan.
Kaksikon syleily toi Jacen mieleen epämukavan tiukan jooga-asennon. Hän tunsi pienen pistoksen sisässään ja käänsi katseensa pois Magnuksen paljaasta, hoikasta selästä. Hän tiesi tirkistelevänsä intiimiä hetkeä, eikä ollut yhtäkkiä enää aivan varma, oliko kyseessä sittenkään ensimmäinen vastaavanlainen kohtaaminen Magnuksen makuuhuoneessa. Ajatus siitä ei tuntunut erityisen miellyttävältä. Jace vajosi takaisin makuuasentoon ja puhisi kiukkuisena Alecin salailulle. Siinä suhteessa Magnus sopi Alecille moitteettomasti. Molemmat osasivat olla todella raivostuttavia.
Jace nousi sohvalta ja laahusti olohuoneen poikki makuuhuoneen ovelle. Magnuksen kissa havaitsi tilaisuutensa tulleen ja loikkasi ikkunalaudalta vaanimasta takaisin vakiopaikalleen sohvan käsinojalle.
Jace koputti suurieleisesti makuuhuoneen oveen ja kakisti kurkkuaan. ”Voisit sentään lakata leikkimästä vaikeasti tavoiteltavaa, Alec.”
Alecin punehtuneet kasvot nousivat esiin Magnuksen olkapään takaa. Ilme niillä oli taatusti näkemisen arvoinen.
