Poissa valoista Sirius/Regulus, K-11

[Cassiopeia]

Vastuuvapautus: Rowlingin hahmot ja maailma.

Nimi: Poissa valoista
Kirjoittaja: Pixie
Beta: Winifred, kiitos!
Ikäraja: K-11
Paritus: Sirius/Regulus
Tyylilaji: Angst
Varoitukset: insesti
// Varoituksiin lisätty insesti. :> - Renneto

Tiivistelmä: Kun ei ole mitään pelastettavaa.

A/N: Tällä kertaa syntyi aika tulkinnanvarainen teksti, joka on minun vastaukseni 12+ virkettä-haasteeseen. Kommentteja arvostaisin kovasti ja olisi ihanaa kuulla, että miten tämä toimii. Sanalista löytyy lopusta.

-

Regulus nojaa otsaansa vasten huurteista ikkunaa, alkaa nähdä sen läpi, puhaltaa uudestaan. Mies (vasta poika) pyydystää lasista pisaroita kielelleen ja toivoo, ettei olisi yksin tässä aamussa kupillinen vaniljateetä käsissään, sitä makua mitä isoveli opetti hänetkin rakastamaan. Regulus haluaa, että joku hymyilisi takaisin kirsikkapuisen pöydän toiselta puolelta ja ottaisi kaapista toisenkin kupin, lähtisi katsomaan kurjenmiekkoja takapihalle puutarhaan, joka on nyt tyhjä.

Mutta kukaan ei tule, kukaan ei soita Regulukselle huilua, joka koristaa kalpeaa seinää siinä kohdalla, vastapäätä, josta kukaan ei katso silmiin, eikä kukaan mutise tummalla äänellä sellaisia sanoja korvaan, jotka jäävät kutittelemaan pitkäksi aikaa, eivätkä anna Reguluksen vapista kylmästä. Sillä kylmä hänellä on aina, niin kylmä ilman vinoa hymyä ja mustaa takkutukkaa.
Poika yrittää piilottaa sormensa liian paksun villapaidan hihojen suojiin, liian kesäaikaan, mutta luovuttaa, kun kaistale paljastuvaa kaulaa muistuttaa siitä, että viimeisetkin merkit liian rajuista ja epätoivoisista suudelmista ovat kadonneet.

Regulus ei osaa sanoa mitä tapahtui kaikelle palolle ja kunnianhimolle nyt, kun jäljellä ei ole muuta kuin ikävä. Kaikki on sekavaa sumua ja tuntuu tukahdutetulta, vähän niin kuin vuosia sitten, kun isä työnsi piipun kapeiden pikkupojan huulien väliin ja nauroi pilkallisesti, kun pienenpienet keuhkot protestoivat. Niin, isä oli tehnyt heille paljon typeriä asioita, eikä koskaan suojellut, kuten Sirius, joka sai Reguluksen aina heräämään painajaisistaan ja vakuutettua siitä, että näiden ovien, seinien ja ikkunoiden takana olisi jotain parempaa. Mutta nyt, kun elämän kaikki pienimmätkin palaset ovat hajallaan voi vain hukuttautua pahaan oloon ja silmäluomien alla takovaan painajaiseen, koska kukaan ei juokse, hyppää tai sukella perään. On vain pärjättävä yksin, vaikka on eksyksissä ja kylmissään pään päällä kuin kilometrien paksuinen kerros jäätä, joka puristaa rintakehän sinipunaisille mustelmille.

Se, että kuluneita kenkiä ei löydy autiosta eteisestä, eikä tuttua rispaantunutta paitaa likaiselta parketilta, asettaa kaipaukselle todelliset mitat. Regulus tietää kenen eteisestä ne löytyvät ja hän tietää myös sen, että jään alla ei ole kenelläkään tilaa hengittää. Sen kalteva pinta ei anna periksi, vaikka sitä kuinka takoisi nyrkeillään. Eikä pinnalla kulissina helmeilevä puuterilumi anna kenenkään nähdä pakotetun hymyn takana piileskelevää tunnetta.

Silmäluomet alkavat tuntua raskailta ja värit taittuvat karmiininpunaisiksi. Ei ole enää mitään mitä pelastaa ja viisainta on kai myötäillä mukana, hukata itsensä ja tuntea helvetillistä kateutta.

Regulus havahtuu ajatuksistaan siihen, että teekuppi on viileä ja ikkunalasin takana taivas on tummentunut monta astetta. Poika ei siedä pimeyttä missään muodossa ilman niitä sanoja, jotka kehottivat lopettamaan pelkäämisen ja aloittamaan elämisen. Silloin Regulus oli nyökännyt ja käpertynyt veljen viereen sängylle, mutta ne ajat on varastettu häneltä hirvittävällä tavalla.
Enää on vain hän ja muut, ei koskaan meitä, vain paleleva poika kirkkaiden valojen loisteessa, joilla ei ole lupaa sammua. Poika, joka uppoaa ja uppoaa. Poika, joka hieroo väriseviä sormiaan yhteen mustien hiussuortuvien valuessa kasvoille. Poika, joka saa aamuisin haavoihinsa suolaa, pippuria ja teräviä veitsiä herätessään yksin. Sormet repivät lakanoita parisängyn tyhjällä puolella ja todellisuudentajun takaisin saatuaan Regulus pyyhkii raivoissaan kyyneleet pois poskiltaan, koska ei ole oikein, että tässä kuviossa hän on se, joka ei herää hymyillen, eikä se, ettei viereltä löydy veljeä, joka häneltä vietiin ja jota ilman hän ei pärjää.

Regulus nousee ylös sängystä huterille jaloilleen ja häpeää sitä, mikä hänestä on tullut – ei, sitä mikä hänestä on tehty.


Sanalista
1. huurteinen
2. pisara
3. puutarha
4. huilu
5. vino
6. suudelma
7. kunnianhimoinen
8. piippu
9. herätä
10. sukeltaa
11. kylmä
12. kenkä
13. jää
14. kalteva
15. helmeilevä
16. punainen
17. myötäillä
18. taivas
19. sana
20. hirvittävä
21. kirkas
22. upota
23. värinä
24. pippuri
25. kyynel

[Rowena]

Oi-oi, miten kaunista kieltä! Yleensä tuohon virkehaasteeseen kirjoitetut ficit ovat rahtusen väkinäisiä ja polveilevia, töksähteleviäkin. Pakolliset sanat hukuttavat hyvin kärkkäästi alleen kirjoittajan äänen ja tekstistä ei tule kirjoittajansa mittaista. Mutta sinä olet onnistunut kesyttämään sanat upeasti ja saanut ne palvelemaan itseäsi. Ficci toimii ja herättää ajatuksia. Se ei töksähdä missään vaiheessa eikä intoudu ylirunolliseksi, vaikka rajankäynti siihen on kieltämättä hiuksenhienoa. Mutta siitäkin koen tunnistavani tyylisi enemmän kuin pakollisten sanojen kahleet.

Kuten tiedät, en lämpene slashille, vaikka sitä saunankiukaalla käristäisi. Myös veljesrakkaudesta lukeminen on minulle kovasti myrkkyä. Tässä olet kuitenkin saanut hienosti perusteltua Siriuksen ja Reguluksen suhteen. Niin, lapsuuden traumat ja pieleenmennyt isäsuhde on hyvä aihio ja käytät sitä hyväksesi uskottavasti. Ostan ajatuksesi siitä, että Regulus hakee isoveljestään sitä turvaa, mitä isä oli kyvytön antamaan.

Sanakikkailusi vaikuttaa. "Vasta poika" -toteamus suluissa kylmää ihoani ja lopetus saa nenäni nyrpistymään myötätunnosta. Ajatusviiva on ehkä kuitenkin jo turhaa kikkailua, se särähtää pienesti silmääni. Lopetus on jo itsessään niin tyhjentävä ja tehoava, että se ei kaipaa alleviivausta. Piste viivan sijaan olisi ollut jotenkin simppelimpi ja lopullisemman tuntuinen.

Piirrät Reguluksen hienon tarkasti ja moniulotteisesti. Hän piirtyy rakkaudettomuuden uhrina, tyhjän elämän vankina. Voin lukiessani kuulla jo hälvenneiden askeleiden kaikuvan tyhjässä talossa, jossa Regulus istuu yksinään tänään ja huomenna.

Silmäluomet alkavat tuntua raskailta ja värit taittuvat karmiininpunaisiksi. Ei ole enää mitään mitä pelastaa ja viisainta on kai myötäillä mukana, hukata itsensä ja tuntea helvetillistä kateutta.

Tuo lainaamani kohta on erityisen upea ja tunnistettava. Olet saanut mustasukkaisuuden vangittua väriin ja tunnelmaan niin hienosti, että osaan tältä istumalta sanoa monta sellaista omassa elämässäni tapahtunutta kohtausta, jossa olen aistinut mustasukkaisuuden juuri noin. Pelottavan tunnistettavaa, mutta on ansio sinulle kirjoittajana, että pystyt liikuttamaan lukijan mieltä ja esittelemään hänelle tarttumapintaa hänen ja ficcisi henkilön välillä.

Viimeinen pitkä kappale on rajua luettavaa, ihan hengästyy, kun sitä kahlaa läpi ja pelkää, romahtaako tuo herkkä poika. Mutta ei hän romahda, koska ei ole tehnyt sitä tähänkään asti!

Otsikko ei välttämättä ole paras mahdollinen. En osaa ehdottaa parempaa enkä koe sitä tarpeelliseksikaan, nimi kuvaa varmasti oivallisesti sitä, mitä olet halunnut tekstistäsi eniten nostaa valoihin. Kuitenkin minusta tuntuu, että tämä hieno ficci ansaitsi vähän värikkäämmän otsikon.

Kiitos tästä! Ja anteeksi sekava kommentti!

[Cassiopeia]

Kiitos paljon kommentistasi, Rowena!

Ei ollut yhtään sekava, päinvastoin. Sain kommentista paljon irti. Ensinnäkin olen tosi tyytyväinen, että tämä sai sinut ajattelemaan ja pakollisista sanoista huolimatta, tästä pystyi tunnistamaan minut. Huh, ylirunollisuuteen sortumista pelkäsin koko ajan, joten hieno homma, jos ihan niin ei päässyt käymään. Musta on hienoa, että sain myytyä sulle sen ajatuksen siitä, että Regulus nimenomaan hakee isoveljestään turvaa, jota isä ei koskaan osannut antaa. Ja täytyy vielä erikseen hehkuttaa sitä, että löysit Reguluksesta moniulotteisuutta. Olen niin iloinen, että tämä laittoi ajatuksia liikkeelle ja sinä viitsit tulkita ficciäni pidemmällekin. On aika korvaamatonta huomata, että joku on tehnyt niin, kun panostin tähän paljon. Panostuksesta huolimatta tuo otsikko jäi kyllä vähän laimeaksi, ollaan samoilla linjoilla. Pyörittelin mahdollisia nimiä viikon päässäni, mutta jotenkin tämä oli erityisen hankala nimettäväksi. Tuo tosiaan oli sitten parasta, jota keksin ja ihan kohtuullisen tyytyväinen olen. Olisihan sitä halunnut keksiä jotain pysäyttävämpää, mutta menköön nyt näin paremman puutteessa. Ja olen samaa mieltä myös tuosta ajatusviivasta tuolla lopussa. Erottaminen pisteellä kyllä rikkoisi sääntöjä, mutta olisihan tuon jokerilauseen voinut muotoilla toisellakin tavalla. Kivaa, että tykkäsit sanakikkailusta. Sulkeita olen aika arka käyttämään ja ennen niitä ei ollut teksteissäni koskaan. Nyt kuitenkin niitä tulee siroteltua sinne tänne, koska olen kai ymmärtänyt niiden viehätyksen.
Ihanaa, että tuo lainaamasi kohta vetosi ja mun ajatuksiani pystyi rinnastamaan omaan elämäänsäkin. Rakastan sitä tunnetta, kun saan lukea kommentista, että lukija on huomannut tekstin seasta kaikenlaista ja että ajatukset on ollut liikkeellä. En oikein tiedä enää mitä sanoa. Mutta kiitos paljon ihanasta kommentista, josta oli minulle paljon hyötyä ja iloa! Arvostan sitä todella. ja ei, Regulus ei romahda!

[Cassiopeia]

Kiitti tosi paljon kommentista Vanilla M.! Ihan ensimmäiseksi voisin kiittää vielä siitä, että säkin viitsit laittaa kommentin ja miettiä tätä ficciäni. Olen aina ihan fiiliksissä ja nämä inspiroivat hyvin paljon. Huojentavaa kuulla, että lauseet eivät olleet tökeröitä, koska pelkäsin, että virkkeet olivat turhan pitkiä ja raskaita. Ja ihanaa myös, että tykkäsit ilmaisuista ja oli kivaa tietää, että mikä kohta erityisesti toimi. Mullakin tulee tuosta pätkästä kyllä mieleen yksi tietty musiikkivideo
Aina on yhtä hienoa törmätä finissä Sirius/Regulus-parituksesta tykkääviin ihmisiin, koska se vain yksinkertaisesti on niin ihana. Tämä lähestymistapa tosiaan on aika tavanomainen, mutten tiedä, jotenkin se vaan tuli automaattisesti kirjoittaessa. Toivottavasti ainakin seuraavissa S/Reg ficeissä on sitten jotain erikoisempaa. Mutta hienoa, jos se ei haitannut. Mä olen aika hämmentynyt, mutta ihanaa, että pidit tätä hyvänä ficcinä ja susta kieli oli kaunista. Merkkaa mulle tosi paljon. Ja kiitos vielä itsellesi siitä, että pidit ja kerroit sen!