Mustaa ja valkoista (uusin 28.9) || S, raapaleita Potter fandomilla

[Ruskapoika]

Nimi: Vihaan elää ilman sinua
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Arthur/Molly
Genre: DramaAngsti, Puolitoistaraapale(2.) ja Raapale(1.)
Haaste(et): Shuffle, Weasleyn perhepotretti [Arthur], Het10 (2/10), Raapalehtinen


1. Skillet - Comatose

Kotikolon vanhan pöydän pinta oli naarmuinen ja lommoinen. Yhdellä kohdalla oli mehun jättämä pinttynyt lätäkön näköinen tahra. Molly oli yrittänyt usein puhdistaa sitä jästikeinoin, että taioin, mutta mikään ei ollut tepsinyt siihen. Vesipisarat hakkasivat ikkunaa, ja toisinaan ukkonen jyrähti jossain parin kilometrin päässä. Keskellä pöytää nököttävä öljylamppu lepatti avoimesta ikkunasta puhaltavan tuulen takia, ja sai huoneeseen aavemaisen tunnelman.

Arthur Weasley istui pöydän päädyssä omalla vanhalla paikallaan ja mietti. Mietti omia lapsiaan, suloisia lapsenlapsiaan, ja kaunista kuollutta vaimoaan.

Molly oli kuollut sodassa Lestragen loitsuun puolustaessaan heidän tytärtään, Ginnyä. Hautajaiset olivat olleet pienet kuten Molly oli aina halunnut, ja nyt Kotikolo tuntui tyhjältä, vaikka ylhäällä nukkui monta ihmistä omissa huoneissaan. Lapsenlapsia, heidän omat lapsensa ja näiden aviopuolisot.

Ainoa joka oli hereillä oli Arthur ja hänenkin oli kylmä.



2. Antti Tuisku - Valo

Syksyn viimeiset valon säteet painuivat taivaanrannan taakse, kun Arthur istui risaiseen nojatuoliinsa. Käsissään hänellä oli vanhan valokuvakirja. Ensimmäisellä sivulla oli Mollyn käsialalla kirjoitettu Arthur & Molly. Vanhentunut mies käänsi sivua ja ensimmäinen kuva oli heidän ensimmäisiltä treffeiltä. Kummallakin oli ollut alkukankeuden jälkeen todella hauskaa, ja vain viikko tuon päivän jälkeen he olivat seurustelleet. Arthur sai käännellä monia sivuja eteenpäin, joilla kaikista oli heidän Tylypahka-aikaisia kuvia, ennen kuin tuli vastaan heidän hääkuvansa. Molly odotti silloin Billiä, heidän esikoistaan, ja oli ollut kuudennella kuulla raskaana.

Sen jälkeisissä kuvissa oli Molly tai hän itse nauramassa lasten kanssa. Yhdessä kuvassa oli todella hämärää ja Molly luki siinä kaksosille iltasatua, Percyn jo nukahdettua hänen syliinsä kesken tarinan, vaikka hän aina vannoi kuunnelleensa koko tarinan loppuun asti. Kuvia jatkui loputtomiin, ja monessa kuvassa Arthur itse oli ollut kameran takana ja ottanut lapsista ja vaimostaan kuvia. Hellästi hän sipaisi juuri ennen Mollyn ja Fredin kuolemaa otetusta kuvasta Mollyn kasvoja. Hän oli ollut niin kaunis.

Keittiönpöydällä kynttilä syttyi itsekseen.

Arthur sulki kansion huokaisten.

[Ruskapoika]

Kiiruna: Katsoin silmät varmaan koomisiin mittoihin levinneinä, että kuinka pitkän kommentin sie olit oikein kirjottanu Tosiaan*päilyilee tuota virheiden määrää* korjasin noita virheitä jo samana päivänä, kun luin kommenttisi. (oliko niitä oikeasti jäänyt nuin paljon?)  Yhdyssanavirheet ei sinänsä tullu yllätyksenä, oon aina ollu aika sukka niiden kanssa, ja tuun mitä luultavammin olemaan aina. Tosin nyt alkaa upota jo jonkin verran päähän niitäkin.

Tuo suklaakohta oli ihana - miksi Remus muuten aina esitetään suklaaholistina?

Mie epäilen, että se johtuu aika paljon siitä kun se Azkabanin vangissa tarjos sitä aika paljon muille. Sekä kai se jotenkin perustuu siihen, kun se sanoo aina, että se auttaa palauttamaan voimia, mistä voi taas ajatella, että se ahmi suklaata täysikuuöiden jälkeen. Sekä koiraeläimet on persoja suklaalle Tai ainakin useimmat niistä. Eikä minua todellakaan haitanut, että osoittelit virheitä! Parempi vain. Sainpahan niitäkin tuolta pois korjailtua. Mie oon ilonen, että pidit lukemistasi raapaleista ja jaksoit kommentin raapustella! Kiitän ja kumarran.
Nimi: Kirjastoja ja esseitä
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Hermione
Genre: Drama, Tuplaraapale
Haaste(et): Raapalehtinen & Spurtti vol. 2 kierros IV [sunnuntain 1.8 raapale]


Hermione avasi nuhjuisen kirjan varovasti. Kirjan sivuja yhteen nitova osa oli heiveröinen monen lukukerran jälkeen, ja osa sivuista oli hieman irronneetkin jo, vaikka sitä oltiin selkeästi yritetty korjata mahdollisimman hyvin. Matami Prilli istui työpöytänsä takana ja tarkkaili silmä kovana, etteivät nuo kirjoja arvostamattomat kakarat vain hajottaisi hänen rakkaita kirjoja, taittaisi edes sivun kulmaakaan niistä, kuten hän oli nähnyt yhden korpinkynnen tekevän viime viikolla.

Hermione huvitti ajatella, että hän oli varmasti ainoa, jota matami ei pitänyt niin tarkasti silmällä. Hän oli käynyt viimeiset neljä vuotta miltei joka päivä kirjastossa. Milloin tarkistamassa jostain kirjasta jonkin asian läksyjään varten tai palauttanut iltalukemisekseen lainaamia kirjoja. Ja kun lukukausi lähenisi loppuaan hänen täytyisi lainata pari kirjaa, jotka käsittelisivät seuraavan vuoden asioita. Hänen täytyisi saada ennen kesälomaa aina jotain tietoa ensin vuodesta, koska kirjeet kouluta, joissa kerrottiin mitä kirjoja heidän täytyisi ostaa tulivat aina niin myöhään, että hän oli jo melkein hermoromahduksen partaalla kesän laiskottelun tähden.

Sormi kulki pitkin kirjan karheita sivuja seuraten hieman vinoon mennyttä riviä tarkkana. Silmät lukivat tekstiä nopeasti ja sivun loppuun päästyä sotkutukkainen tyttö virnisti itselleen tyytyväisesti. Aivan kuten hän olikin arvellut. Nyt täytyisi etsiä lohikäärmeistä kertova kirja, ja hän saisi kirjoitettua Pimeyden voimilta suojautumisen professori Vauhkomielelle puolentoista jalan mittaisen esseen valmiiksi.

[Ruskapoika]

Nimi: Täysikuuöisiä kävelyretkiä
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Teddy
Genre: Drama, Puolitoistaraapale
Haaste(et): Raapalehtinen & Spurtti vol. 2 kierros IV [maanantain 2.8 puolitoistaraapale(150 sanaa)]


Viileän yön kastelema nurmikko painui pienien jalkojen osuessa siihen. Täysikuu paistoi kirkkaana taivaalla, valaisten lapsen tietä. Lapsi hymyili sille hivenen surullisena, mutta samalla iloisena. Kuu olisi hänen ystävänsä. Ja vaikka Victoire olikin väittänyt sen olevan ruma, hänen mielestään se oli kaunis.

“Miten sinä voit pitää kuusta, Teddy? Sehän tuo vaan kylmän yön mukanaan.”
“Kuu on kaunis, sitä paitsi sydämessäni tunnen, että se on osa minua.”
“Hmph. Kuulostat ihan tytöltä.”

Teddy istahti pienen lammen rannalle ja nosti katseensa kohti kuuta. Se oli täysi tänä yönä, saaden Teddyn levottomaksi ja osittain surulliseksi. Hän oli saanut tietää puolivahingossa, että hänen isänsä oli ollut ihmissusi, eli hänen isänsä oli joutunut tuntemaan kipua joka ikisenä täysikuuyönä. Siltikään hän ei pystynyt ajattelemaan, että kuu olisi paha tai ruma. Eihän sille voinut mitään, että hänen isänsä sattui olemaan ihmissusi.

Hänen syvänruskeat hiuksensa muuttivat väriään kuunhopeisiksi. Sisällään hän tunsi kiintymystä kuuta kohtaan. Sanottiin mitä tahansa, hän rakasti kuuta.

[Ruskapoika]

Nimi: Kehräyksiä
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Hermione, Koukkujalka
Genre: Drama, Puolitoistaraapale
Haaste(et): Raapalehtinen & Spurtti vol. 2 kierros IV [tiistain 3.8 puoltoistaraapale - 150 sanaa]


Hermione nosti vanhemmanpuoleisen gäätän ja kissan sekoituksen syliinsä. Likaisen oranssi gäätäkissa alkoi kehrätä saman tien, saaden eläinkaupan myyjän silmät leviämään hieman järkytyksestä.

“Tuo otus ei aiheuta muuta kuin tuhoa”, noita huomautti Hermionelle. Tyttö vain hymyili vastaukseksi ja silitti sylissään kehräävää eläintä leuan alta.

“Onko tällä jo nimi?” Hermione kysyi. Hänen vanhempansa olivat antaneet hänelle luvan ostaa itselleen minkä tahansa lemmikin, kunhan se pystyttäisiin soluttamaan jästiympäristöön. Totta kai Hermione oli heti itsekin tajunnut, ettei voisi hankkia mitään hirveän erikoista lemmikkiä, kun hänen vanhempansa olivat jästejä ja he asuivat jästilähiössä.

“On. Koukkujalka”, noita tuhahti nenäänsä nyrpistäen ja vilkaisi tytön käsillä kehräävää Koukkujalkaa inhoavasti.

“Minä haluan tämän”, Hermione ilmoitti ja tallusti noidan perässä tiskille ja kaivoi taskustaan tarvitsemansa sulmut tiskille. Noita toivotti hänelle hyvää loppu päivää, ja Hermione päätteli noidan olevan iloinen päästyään eroon mokomasta karvakasasta. Hermione ei uskonut, että Koukkujalka mitään isoa sotkua voisi aiheuttaa, ja ainahan sotkut olisi helppo siivosta pois.

[Ruskapoika]

Nimi: Aikaisia aamujako?
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Sirius, James
Genre: Drama, Puolitoistaraapale
Haaste(et): Raapalehtinen & Spurtti vol. 2 kierros IV [keskiviikon 4.8 puoltoistaraapale - 150 sanaa]


“James!” Sirius huhuili pitkittäen Jamesin nimeä tavalla, jota tiesi toisen vihaavan. Hän kapusi makuusaliin johtavia portaita ylöspäin tuohtuneena. Oliko sen hirven pakko juuri tänä lauantaina nukkua pitkään, kun heidän piti ripustaa Ruikuli kellon viisariin roikkumaan.

“James!” Sirius karjaisi makuuhuoneen ovella, ja sai pölmästyneen katseen Jamesiltä, kun hän aukaisi oven ryminällä. Kiviseen seinään jäi takuulla lommo. Tai ainakin siltä kuulosti. Ja Remus tulisi räyhäämään Siriukselle taas, kun oven kahva oli tuhannen nuuskana.

“Saakelin rakki!” James voihkaisi ärtyneenä mulkoiltunaan hetken oviaukossa seisovaa poikaa. “Miksi ihmeessä sinä minut tähän aikaan herätät?”

“Tähän aikaan! Kello tulee jo kaksitoista!”
“Aamiainen on jo mennyt…”
“Ja päivällinen alkaa ihan kohta.”
“Hetkinen! Monen aikaan sinä oikein olet herännyt?”
“Kuutamo repi minut ylös joskus seitsemän aikaan. Kuu saa hänet vain aamuvirkuksi.”
“Ei kai meillä ollut mitään hommaa tänään, kun naamasi on noin nyrpeä?”
“Kehtaatkin kysyä vielä!”
“Oliko?” James kysyi kärsivänä. Miksi häntä kidutettiin heti aamusta?
“Se Ruikuli…”
“No, voi…!”

[Ruskapoika]

Elvytetääs tätäkin vähän

Nimi: "Älä murjota rakkaani palleroiseni."
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: Ron/Draco
Genre: Fluff, Slash, Romance
Haaste(et): Satanen (038. Tunto.), raapalehtinen


“Miksi sinä sinne kiipesit?”
“Huvikseni.”
“Ron, tuo ei ole vastaus.”
“Mitä jos uskon, että se on ihan hyvä vastaus, platinablondini.”
“Yh… Älä enää ikinä puhu noin sokerisella äänensävyllä.”
“Kyllä sinä siitä olet tykännyt, joten älä valita. Nyt kiipeä sinäkin tänne.”
“En kyllä varmana kiipeä!”
“No mikset?”
“Anna minulle yksikin hyvä syy miksi minun pitäisi kiivetä sinne.”
“Saat pusun ja halin.”
“…”

“Tiesin, ettet voisi vastustaa minua.”
“Ole jo hiljaa.”
“Älä murjota rakkaani palleroiseni.”
“Hiljaa.”
“Miksi sinä olet noin ilkeä taas? Ei poikaystävälle saa olla ilkeä.”
“Voisitko olla nyt hetken hiljaa ja antaa minulle sen pusun ja halin, jotka juuri lupasit?”

[Odo]

Hih, vihdoin tulin tännekkin kommentoimaan ja luin ne muutamat raapaleet, jotka oli jäänyt välistä.

Elikkäs siis, koska olen laiska en jaksa kommentoida kaikkea (anteeksi!), mutta keskityn nyt tähän viimeisempään ja yritän saada väsymykseltäni jotain aikaiseksi! Eli siis, kommentointiin.

Mä oon edelleen sitä mieltä, että sä oot tehny Draco/Ronista aivan uskomattoman parituksen ja se pieksee H/D:n ihan mennen tullen. Ron sopii paremmin Dracolle, ja on kaikenlisäksi vielä harvinaisempi paritus (ja kivempi kuin Harry :''D). Ne on niin suloisia! Ron oli tässä ihanan semmoinen huvittava, jos se nyt on oikea sana. Sellainen perus, rento tyyppi. Ja Draco yhtä nyrpeä kuin aina, muttei kuitenkaan kieltäynyt hyvästä tarjouksesta. <3 Suloset!

Ja, sitten vaikka et kertonutkaan minne he kiipesivät niin en voinut olla kuvittelematta sellaista isoa puuta, jossa on paljon paksuja oksia, jolla Ron istuu katsellen sitten alaspäin Dracoa puunjuurella. :3 Sitten se kivasti kiipesi sinne, hi!

Nyt musta ei lähe muuta irti, oikein suloinen-raapale! Tykkäsin!


Kiittäen ja kumartaen,
Odd

//Pitää tästä lähin yrittää muistaa kommentoida noihin kaikkiin ja jopa seuratakkin vähän aktiivisemmin, nytkin olin muutamat raapaleet jättänyt välistä, joten luinkin ne sitten tuossa samalla! Ps. Kelmiraapaleet on ihunia erityisesti!<3

[Ruskapoika]

Älä mitään anteeks siellä pyytele, Odoshisein ! Ei sitä aina ajaksa kommentoida ja myönnän, olen itsekin laiska kommentoija, aina välillä jää se tekemättä vaikka oon heinosti alottanu Aaws, ihana kuulla tuo, että pidät min kirjottamasta D/R'stä. Se todellakin voittaa H/D'n, sitä paitsi Harry on ihan tyhmä ja Ron on parempi, kun siihen tuo oman ripauksen luonnetta mukaan <3 Kuka muka kieltäytyisi Ronin tarjoamasta halista ja pususta? Mie en ainakaan! Juoksisin sinne puuhun sillein ninjasti ja käpertyisin Ronin kainaloon seuraavaks iäisyydeks. Isot puut ja varsinkin semmoset missä on paksut oksat joille on helppo kiivetä. Nyt haluun tonne ulos kiipeilemään tohon meidän isoon koivuun Kiitos ja kumarrun itelles pienoisein <3 (ps. tän raapalen idea lähti sin kommentistas :3)
Nimi: Kun kujeillaan ja joudutaan kestämään seuraukset
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Henkilöt: Remus, James, Sirius
Genre: Drama, jekkuilu, saarnaus
Haaste(et): Raapalehtinen
Omistus: Odoshi, kun sain tähän idean ja innon kirjoittaa, sin kommenttia lukiessa <3


“Oi, Kuutamoiseniii! Sinä ihana sulosuu.”
“Sirius, se turpa umpeen”, Remus ärähti, mutta siitä ei löytynyt enää samanlaista terää kuin oli aiemmilla kerroilla ollut.

“Remuuuus, sinä pieni karvapalleroinen”, James aloitti liimautuen Siriuksen tavoin Remuksen kylkeen kiinni.

“Ettekö te todellakaan jo usko, minä en aio auttaa teitä Kalkaroksen kiusaamisessa. En yhtään.”

Remus ravisti Jamesin ja Siriuksen irti ja pakeni muotokuva aukosta karkuun kahta muuta Kelmiä. James ja Sirius katsahtivat toisiinsa ja kohauttivat olkiaan. Alkoihan täysikuu olla lähellä, mutta silti Remusta kaihersi selvästi jokin muukin.

“Minä saan sen hänestä kyllä puristettua ulos”, Sirius sanoi virnistäen. Kaksikko hävisi muotokuvasta naureskellen, aikomuksenaan järjestää upea esitys luihuisten kustannuksella.

***

“Mitä minun pitäisi tehdä teille, että te pysyisitte paikoillanne ja tekemättä mitään typerää?”

James ja Sirius katsahtivat toisiinsa ja sitten uudestaan Remukseen, joka seisoi heidän edessään silmiään siristellen.

“Ei mitään”, James ehdotti suloisen viaton hymy huulillaan, jonka tiesi tehoavan Remukseen; toisinaan.

“Tuo ei mene läpi, herra Potter. Tajuatteko te, että vaikka se oli oikeasti ihan hauska näky, niin siinä olisi voinut sattua vaikka kuinka pahasti? Joku olisi saattanut pahimmassa tapauksessa sokeutua tai joutua Mungoon asti”, Remus sanoi huokaisten ja istui poikien väliin.

“Teidän täytyy kasvaa edes hieman sieltä viisivuotiaiden tasolta, te olette kuitenkin 15-vuotiaita.”
“Me yritetään.”
“Yritetään ainakin.”

[Odo]

Voe, Remus ei meinaa jaksaa kahta pikkuista! :33

Ja ihan minulle omistettu? Awwwwwww oij kiitus, Ruskapoikaseni! 

Tää oli suloinen, niin James Siriusta, kun ne on tuommosia koskaan kasvamattomia riehakkaita kiusantekijöitä, oikein hauska. Ja Remus tuommoinen saarnaaja, voee! Hi, ehkä se vielä suostuu ruikulin roikuttamiseen, vaikka toisaalta oon ristiriidassa siinä suunnassa, että tykkään paljon teini-kelmeista, mutta myös teini-sevviestä! 

Kaksikko hävisi muotokuvasta naureskellen, aikomuksenaan järjestää upea esitys luihuinten kustannuksella.

Ja tuossa taisin bongata virheen? Luihuisten tai luihuisen kustannuksella siinä kai pitäisi lukea.  Muutapa valitettavaa tällä kertaa ei sitten löytynyt, niinkuin ei yleensäkkään. Ihuna oli! 

Joten jälleen,

Kiittäen ja kumartaen,
Odoshi~

Jatkoa odotellessa~