Kirjoittaja Aihe: Kevätpäiväunelmia, S ||| Romace/Fluffy, yksipuolinen Molly/OC  (Luettu 1732 kertaa)

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 433
Nimi: Kevätpäiväunelmia
Kirjoittaja: Aiqsu
Tyylilaji: Romance/Fluffy
Paritukset: Molly Weasley haaveilee Tyler Sunrisesta :)
Ikäsuositus: S  //Pops muokkaili ikärajan myös otsikkoon
Vastuuvapautus: Hahmot Tyler Sunrisea lukuun ottamatta kuuluvat mrs. Rowlingille ;)
Muuta: Osallistuu Weasleyn perhepotretti- ja Perspektiiviä parittamiseen-haasteisiin.

Molly Weasley tanssahteli ympäri keittiötä hoitaen tavallisia arkipäivän askareitaan. Hän loitsi tiskit tiskaantumaan ja vilkaisi ikkunasta ulos. Arthuria ei vielä näkynyt, eikä myöskään ketään lapsista. Kaikki olisivat tulossa tänään päivälliselle kotikoloon.

Päivä oli aurinkoinen ja kaunis, ja hetkeksi Molly unohtui tuijottelemaan ikkunasta ulos. Kanat kuljeksivat ympäri pihaa jahdaten menninkäisiä, ja Weasleyn vanhan postilaatikon luukku aukeni ja sulkeutui lempeässä kevättuulessa.

Molly napsautti aikansa kuluksi radion auki ja alkoi kuunnella VRV:n lauantailähetystä. Kohtalottarien uusi kappale lähti soimaan, ja Molly aloitti ruoanlaiton hyräillen samalla melodian mukana.

Molly oli juuri saanut porkkanat ja sipulit pilkottua ja lisättyä keittoon, kun radiojuontajan sanat saivat hänen sydämensä hyppäämään kurkkuun.

”Ja seuraavaksi kuulemme herra Tyler Sunrisen uuden hittikappaleen ”Minun”. Kappale on huippusuosittu, eikä ihme; tämä herra jos joku nimittäin tietää, miten noita hurmataan!”

Molly nielaisi ja yritti jatkaa ruoanlaittoa tavalliseen tapaansa, kun Tyler Sunrisen matala ja pehmeä ääni täytti keittiön. Hetken kuluttua hän kuitenkin huomasi, ettei kyennyt keskittymään lainkaan ja istui tuoliin kuuntelemaan laulua.

Kylmät väreet kulkivat pitkin Molly selkää, kun Tyler lauloi: ”Minun, vain minun, ja minun aina olla saat. Pidä minut tässä, lämpimässä, aina kanssani kaiken jaat..”. Hänen oli jälleen kerran otettava esiin uusin ”Me Noidat” ja lukea artikkeli vielä uudelleen.

Kun Molly sai artikkelin Tyler Sunrisen loistavasta suosiosta noitien keskuudessa luettua, hän jäi tuijottamaan sivulta silmää iskevän miehen kasvoja. Tyler oli niin komea. Hän oli artikkelin mukaan oikea herrasmies, ja kaiken lisäksi lauloi kuin enkeli.

Havahduttuaan unelmistaan Molly punastui rajusti. Hän oli seitsemän lapsen äiti ja säädyllinen noita, eikä mikään kikatteleva teinityttö. Mitä hän oikein ajatteli? Takaisin ruoanlaiton pariin.

Kello näytti tasan viittä, kun Arthur ilmiintyi Billin ja Percyn kanssa puutarhaan. Miehet tulivat suoraan ministeriöstä, jossa oli kova hässäkkä pian järjestettävien huispauskilpailujen vuoksi. He eivät kuitenkaan ehtineet ovellekaan asti, ennen kuin paikalle ilmiintyivät myös Ginny ja Angelina. Kummallakin oli yhä huispausvarusteet yllään. Molly riensi heitä pihalle vastaan.

”Hei, kullanmurut”, Molly sanoi ja suukotti lähimpänä olevia Ginnyä ja Angelinaa poskelle. ”Missä Harry ja George ovat, tytöt? Ja missäs teidän kahden rouvat oikein ovat?”

”Harry ja Ron ovat kohta täällä”, Ginny totesi rynnistäessään yläkertaan vaihtamaan vaatteita. ”Joku jupakka Borgin & Burgesilla.”

”Ja Georgen pitäisi jo olla täällä, mutta hän on varmaan jumiutunut pilapuotiin!” Angelina huikkasi sännätessään Ginnyn perään.

Molly kääntyi takaisin Percyyn ja Billiin päin. ”Ja teidän rouvanne? Bill, minä tahdon nähdä lapsenlapseni!”

”Ja sinä saat”, Bill hymyili ja tuli suukottamaan äitiään. ”Fleur tulee niin pian kuin pääsee. Lasten valmiiksi pukeminen kestää aina hetken.”

Pian kaikki olivat kuitenkin koolla, ja Molly nautti illasta täysin siemauksin. Talo oli täynnä naurua ja puhetta, kun kaikki vaihtelivat kuulumisia. Kaikki sujuikin mukavasti, ja Molly tunsi itsensä täydellisen onnelliseksi – kunnes Ginny otti puheeksi keittiön pöydälle jääneessä lehdessä olevan artikkelin.
”Katsokaa, tuossa on tuo kuuluisa naistenkaataja Tyler Sunrise! Minä en ymmärrä, mitä kaikki hänessä näkevät”, tyttö virnisti ja sai vastaukseksi nyökkäyksiä niin Hermionen kuin Angelinankin suunnalta.

Molly tunsi poskiensa punastuvan kiukusta. Kuinka hänen oma tyttärensä kehtasi mennä sanomaan Tyleristä jotakin tuollaista! Ginny itse oli kihloissa Harry Potterin kanssa, hyvänen aika sentään!

”Minun mielestäni hän vaikuttaa varsin mukavalta herrasmieheltä”, Molly tiuskahti.

Ginny katsoi äitiään hetken ja purskahti sitten nauruun. ”Voi ei, äiti! Oletko sinä ihastunut häneen? Luulin että olisit Lockhartista oppinut! Hän on vain yksi teeskentelevä riikinkukko.”

Molly ei sanonut mitään, vaan alkoi naama helottaen kerätä tyhjiä astioita pöydästä. Loppuillan hän istui pöydän ääressä hiljaisena ja omiin ajatuksiinsa uppoutuneena. Pitivätkö kaikki häntä tuollaisena hölmönä? Mahtoiko Arthurkin ajatella hänen olevan aivan typerä?

Arthur ei kuitenkaan kommetoinut ruokapöydässä käytyä keskustelua mitenkään. Ehkä hän oli ollut kiinnostuneempi Billin projektista kuubalaisten maahisten kesyttämiseksi. Vieraiden lähdettyä Molly meni istumaan sohvalle lehteä lukevan Arthurin viereen. Hän epäröi hetken ja kysyi sitten mieltään vaivanneen kysymyksen.

”Arhur?” hän kysyi varovasti, ja kun hänen miehensä käänsi katseensa häneen ja kohotti kulmiaan kysyvästi, Molly jatkoi: ”Minä vain mietin, että haaveiletko sinä koskaan.. Jostakusta muusta kuin minista? Ajatteletko koskaan, miten erilaista elämäsi voisi olla?”

”Hmm”, Arthur sanoi poissaolevasti ja jatkoi yhä lehden lukemista. ”Onhan jokaisella tietysti unelmansa, eikä niissä ole mitään pahaa.. Mutta sinua minä silti oikeasti rakastan, Mollukkaiseni.”

Molly hymyili helpottuneena ja onnellisena, suukotti mieheään otsalle ja kiiruhti yläkertaan. Hän rakasti Arthuria hyvin paljon, mutta juuri sillä hetkellä hänen unelmissaan ei ollut muita kuin hän ja Tyler Sunrise.. Tyler Sunrise ja Molly..



Arthur olisi saattanut vastata kysymykseen toisin, jos olisi tiennyt, ketä hänen vaimonsa siitä päivästä lähtien ajatteli aina, kun hänen miehensä käsivarret olivat hänen ympärillään.
« Viimeksi muokattu: 23.11.2014 00:20:04 kirjoittanut Unohtumaton »

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 077
    • tumblr
Vs: Kevätpäiväunelmia, K-7
« Vastaus #1 : 09.06.2011 17:35:02 »
Tämäpäs jännittävän erilainen ja tuoreen ajatuksen omaava fic.

Lainaus
Hänen oli jälleen kerran otettava esiin uusin ”Me Noidat” ja lukea artikkeli vielä uudelleen.
Hänen oli otettava ja hänen oli luettava.

Lainaus
”Ja Georgen pitäisi jo olla täällä, mutta hän on varmaan jumiutunut pilapuotiin!” Angelina huikkasi sännätessään Ginnyn perään.
On kai hyvim hämmentävää käyttää sanaa "sännätä" heti rouvittelun perään.

Mollyn reaktio kaikkeen oli outo ja lapsenomainen. Kai hän tiesi ihan tottumuksesta, että lapsien pukeminen kesti, ja kai hän osasi nyt odottaa, ettei jokainen tulisi samalla sekunnilla. Ja siis koko tuo kyselykierros tuntui oudolta; kyllähän he tunsivat toisensa, eikä se varmastikaan ollut ensimmäinen kerta sellaisella keskustelulla? Enkä muutenkaan oikein ymmärtänyt, mikä pointti noiden kysymysten esiinottamisella oli; ehkä ne olisi voinut mainita vaikka sivulauseessa, mutta kun Molly kysyi erikseen jokaiselta jotain, tuli sellainen olo, että sillä olisi ficin kannalta jotain suurtakin merkitystä - ja sitten se oli kuitenkin jo ohi. Muutenkin kaikki naisen ajatukset tuntuivat kaikkea muuta kuin realistisilta; "hän ei voinut uskoa oman tyttärensä sanovan niin!11111111 zomg" kuulosti ehkä kaikkea muuta kuin järkevän naisen ajatuksilta; kyseessä oli kuitenkin vain julkisuuden henkilö, eikä loukkaus ollut mikään verinen ja kauhea.

Kun ficin sisään todella pääsi, sen idea ja nimi alkoivat molemmat muotoutua lukijan päässä paremmin, mikä oli hyvä (alkuhämmästyksen unohtuessa). Lopetus oli hämmentävä. Idea oli hauska ja samalla niin kovin epäreilu ja draamallinen; Arthur-rukka rakasti Mollya ja osasi vastata kysymyksiin kovin filosofisesti, ja sitten nainen itse ajatteleekin kaikkea muuta. Naurahdin kyllä loppuratkaisulle (ja ficille aina välillä muutenkin), kiitos tästä! : )
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has