Säröinen posliini (S, Draco/Blaise)

[Mustekehrääjä]

Kirjoittaja: Mustekehrääjä
Oikolukija: Cerwel
Tyylilaji: Romance/Fluffy tai jotain sinne päin
Ikäraja: S
Paritus: Draco/Blaise
Vastuunvapautus: En vieläkään omista hahmoja, ne kuuluvat Rowlingille nyt ja ikuisesti.
A/N: Hallahäive antoi minulle paritusidean, kun halusin kirjoittaa parituksesta, josta en ollut aikaisemmin kirjoittanut. Ja tällainen siitä tuli. Toivottavasti nautitte ja sitä mukaa, kommenteista ilahtuisin hirmuisesti. ^^
Yhteenveto: Draco oli aina väittänyt itselleen, ettei hän tarvinnut ketään.

Säröinen posliini

Vaalea poika kyyhötti hiljaa puunoksalla. Hiukset olivat kasvaneet liian pitkiksi, niin pitkiksi, että oksat, joiden lehdet hämärä oli värjännyt valjun sinisiksi, kietoutuivat niihin tiukasti.

Hän tuijotti taivasta, jonka purppura oli pikkuhiljaa vaihtumassa kuolemanmustaan. Kesäillat pitenivät, lehdet vaihtaisivat pian päivisin väriä punaisemmiksi. Ja hän oli kuin ei huomaisikaan kylmenevää viimaa ja hämärtyvää maailmaa. Hän ei tahtonut huomata.

”Draco?”

Tumma poika astui melkein yhtä tumman puun juurelle. Loi katseensa ylös oksiin ja muotoili hymyn huulilleen. Vaalea poika ei sanonut mitään, katsoi vain. Eikä toinen tarvinnut sanoja, vaan tarttui oksaan ja kiipesi ylös.

Draco oli aina väittänyt itselleen, ettei hän tarvinnut ketään. Ketään, joka olisi katsonut hänen peräänsä, ketään, jonka olkaa vasten hän olisi nojautunut, kun itketti. Eihän hän itkenyt.

Mutta silti Blaise jaksoi kävellä hänen luokseen, nousta heidän puunsa oksalle ja istuutua aivan lähelle sanomatta sanaakaan. Kun Draco antoi periksi, tuo kietoi kätensä hänen ympärilleen, sulki rutistukseensa, eikä pakoteitä ollut. Niin kuin ei Dracolla koskaan ollutkaan.

Kaksikko istui vaiti, kuunteli pöllön huhuilua, kun tuo kaipasi kumppaniaan, ja ajatteli, että maailmassa ei ollut ketään muita. Oli vain Draco ja Blaise. Dracon vaaleat hiukset ja Blaisen tumma vartalo. Kaksi hiljaista hengitystä edellistä pimeämmässä illassa.

”Mennään sisään”, Blaise sanoi lopulta, kuten edellisenäkin kesäloman iltana.
”Minä teen meille kahvia.”

Draco liikautti päätään hiljaa, sanomatta vieläkään edes sanan puolikasta. Hän joi kahvia vain Blaisen takia, vaikka ei pitänyt siitä. Hän kuitenkin antoi toisen kuvitella, että yksi kahvikuppi voisi todella auttaa. Mutta Draco tiesi, että säröinen posliinikuppi tumman juomansa kera ei kyennyt tekemään maailmaa paremmaksi.

Se sai hänet kuitenkin hymyilemään hiljaa pöydän ylitse toiselle ja näkemään, kuinka tummissa silmissä välkähti myös hymy. Hymy, joka lupasi paremman huomisen ja auringon pilvettömälle taivaalle.

Ennen sotkuisia lakanoita Draco melkein uskoi siihen lupaukseen.

[Lill]

Mulla tekee mieli sanoa vaan aaww. Eka kuvittelin näiden olevan lapsia, joka ois ollu kans sika söpöä. Mutta kahvi paljasti, että ne on varmaan vanhempia.

Tykkäsin, kunno söpöily. Mä oon niin kuitti, että mä en oo ku aww vaan. Yksi kunno virhe oli:

että oksat, joiden lehd1

Niin että pitäskö tossa olla lehdet? Muita virheitä ei pistäny silmään.

Oli kiva luku kokemus, ite kun rakastan tota paritusta. Se on helppo saada söpöksi, ja Draco on kyllä aika usein näissä OoC tässä se oli siellä puolivälissä.

[Mustekehrääjä]

Voiei, kommentti!

Kiitos hirmuisesti Lill, kommenttisi pelasti aamuni. ^^ Ja hyvä, kun löysit tuon virheen, ei meikäläisen silmään jostain syystä hypännyt. Mutta mukavaa, että pidit. Aluksi itse asiassa meinasin laittaa nämä lapsiksi, mutta sitten ficci alkoi kulkea omalla painollaan, joyten päädyin vanhempii. ^^ Mutta kiitoskiitoskiitos, en mä sen järkevämpää osaa tässä sanoo.

[Hallahäive]

Kiva kun paritus iski tarpeeksi, että sait näin suloista aikaan. Rakastin noita sun sään kuvauksia, kuten Hän tuijotti taivasta, jonka purppura oli pikkuhiljaa vaihtumassa kuolemanmustaan.
Tässä ficissä oli jotenkin hiljainen tunnelma, sellainen, että sitä voi melkein kuvitella itsensä istumaan jossain hämärässä metsässä, katselemaan puiden tummia varjoja ja niin edespäin.

Blaise on ihanan huolehtivainen. Olen jotenkin ficcien myötä kiintynyt häneen kovasti, vaikka liian harvoin hänestä luenkin. Draco oli myös suloinen ja ihanan synkistelevä. Oli söpöä, miten hän tahtoi miellyttää Blaisea.

Viimeinen lause sai huokaamaan. Aivan sairaan kaunista ja synkkää. Angst on mun lempilapseni. Kiitos tästä, hyvä aamupala:) (Ja hei, ei oo mun kommentit yhtään sua parempia xD)

[Mustekehrääjä]

Sinuahan minun pitäisi, Hallahäive, kiittää tästä parituksesta.
Mutta mukavaa, että aamupala maistui. ^^ Ja miusta tuo oli kyllä oikein mukava kommentti, kommentoinnin syvällisyyksiä taidetaan arvostaa ihan liikaa. Mutta kiitoskiitoskiitos, en mä muuta ossaa sanoa.

[Sisilja]

Kommentoinpa nyt, koska haluan saada kommentointiin uuden rutiinin ja koska tämä ansaitsee tulla huomatuksi.

Paritus ei ole minun päässäni mitenkään erityisen rare, mutta se on erikoinen. Erikoinen ja silti uskottava. Draco rakentaa itselleen ulkokuoren, jonka toiselle puolelle ei päästä ketään, koska eihän hän tarvitse ketään. Blaise tietää kuitenkin paremmin ja antaa Dracon hiljaa ymmärtää, ettei tämä ole yksin. Se on tavattoman koskettavaa ja olet kuvannut näiden kahden välisen suhteen herkästi. Dracon toivottomuus tihkuu läpi tästä tekstistä.

Blaisen olen kuvitellut ylimielisemmäksi enkä ihan näin empaattiseksi, mutta ehkä minulla on jotain syvään juurtuneita käsityksiä luihuisista, että ne kaikki olisivat pohjimmiltaan samasta muotista (sori, Hallahäive! ), vaikka eihän se tietenkään ole niin.

Tässä tosiaan oli tiettyä rauhaa, mutta minä näin tässä myös luopumista ja turtumusta, ehkä jopa tietynlaista maailmantuskaa. Kahvikupposet eivät pelasta mitään ja silti Blaise keittää sitä kahvia, kuin viimeisenä oljenkortena. Pysäyttävää kaikessa melankolisuudessaan.

Mutta mikä todella oli pysäyttävää, oli tuo viimeinen virke. Hui, mitkä väristykset kulki pitkin selkää, enkä siltikään ole varma, sainko virkkeen pohjimmaisesta ajatuksesta edes kiinni. Ehkä sain, omalla tavallani ainakin, jos ei muuta.

Joka tapauksessa upea teksti, lisää tällaista, kiitos!

//Hei, se vielä piti sanoa, että yllätyin kun huomasin tämän tekstin olevan Puddifootin teehuoneessa. Minusta tämä oli niin kovinkovin epätoivoinen teksti, että kuvittelin tämän automaattisesti edustavan ennemmin angstia kuin romancea. Olinpas väärässä. Niin ja! Nimi! Onnistunut ja kuvaava nimi hauraan kauniille ficille.

[Mustekehrääjä]

Voi napuva. Tiedätkö, miten mä ilahduin, kun näin että mun ficceroista oli kommentoitu? Ja etenkin, kun huomasin keneltä se kommentti olikaan.

Mutta voi kiitos, Susimus. Kommenttia on aina kiva saada, vaikken todellakaan osaa vastata kommenttiisi yhtään mitään muuta kuin että kiitoskiitoskiitos. ^^ Nyt mua hävettää oma vähäsanaisuuteni, mutta syytän siitä väsymystä ja kaikkea semmosta, u know. Teit minut hiiirmu iloseksi kommentillasi, joten jatka samaa rataa, eh?

[.joyriding.]

Kaksikko istui vaiti, kuunteli pöllön huhuilua, kun tuo kaipasi kumppaniaan, ja ajatteli, että maailmassa ei ollut ketään muita. Oli vain Draco ja Blaise. Dracon vaaleat hiukset ja Blaisen tumma vartalo. Kaksi hiljaista hengitystä edellistä pimeämmässä illassa.

Hei apua, oli pakko lainata, koska olin vähällä tippua tuolilta! Toi lause sai mut hymyilemään ja tuli semmonen aaw-olo, u know.

Mm, pitää näin aluksi mainita, että mä en lue HP-fandomia usein. Nyt kun mä kuitenkin sain avattua tän, niin pakko se oli tulla väkertämään joku ei-niin-pätevä-tai-rakentava kommentti. Kuitenkin, itse asiaan:
Jo ekat virkkeet sai mut lukemaan tän loppuun asti, ja mä tajusin, että sä olet tosi hyvä kirjoittamaan ja sulla on tosi omalaatuinen tyyli. Mä tykkäsin siitä niin julmetusti, oikeasti! Se on ihana! Tuommoinen herkkä ja kaunis, eikä yhtään liian sekava tai mitään. Eikä virheitäkään löytynyt, propsit myös siitä! Kuten mainitsin, tästä ei tule nyt rakentavaa, vaan tämä on  ihkutuskommentti, ja pahoittelen siitä. Kuitenkin, rakastan tätä.
Kiitos lukukokemuksesta!

[Mustekehrääjä]

Voi mawwws! Kiitos smokecake, kiitos! Ihanaa saada tuommosta palautetta, voiluoja, nyt mä hehkun täällä ihan onnessani. Oikeesti. Hui kamala, miten iloiseksi minut teit.
Mutta kiitos paljon, mukavaa, että tykkäsit!

[Vlad]

*töktök*

Ihihi, tämäkin oli ihana. Blaise ja Draco on yleensä mun inhokkihahmoja Pottereissa, mutta tässä ne oli söpösiä... Rakastin sun tapaa kuvailla, teksti oli kauheen hiljanen, olin koko ajan sillain "hyssss". Tykkäsin kanssa siitä, miten tää teksti menee vähän pintaa syvemmälle. Draco rakentaa kuorta ympärilleen, mutta onneksi on Blaise.

Yyh, tästä ei tule nyt yhtään mitään, pelkkää ihkutusta!! Awwwwws, ihana haikeansuloinen teksti.

[Mustekehrääjä]

Hihiii. Ihanaa, että pidit tästäkin, Vlad. Itse tykkään hirmuisesti etenkin Dracosta, Blaisesta en nyt niinkään välitä, mutta Dracoon yhdistettynä sekin on melko söpönen. Mutta niin, kiiitos! <3

[Larjus]

Mun lukihäröt jyrää taas, kun taidokkaasti luin tämän ficin nimen olevan Sähköinen poliisi :'''DD Säröinen posliini kuulostaa kyllä huomattavasti paremmalta ja järkevämmältä otsikolta. Kauniiltakin. Ja kaunis oli fici itsekin. Olet saanut luotua tähän kuvailulla ihanan tunnelman, sekä ympäristön että hahmojen suhteen. Soma myös tuo seikka, että Draco juo kahvia Blaisen takia. Mitäpä sitä ei toisen vuoksi tekisi ^^

Loppu sai mun kulmat kohoamaan taivaisiin, koska wow mikä käänne. En ollut ihan varautunut siihen, vaikka tyylillisesti se tekstiin sopiikin. Tuo myös vielä kivan lisäripauksen jotain synkkää tähän. Söpöys saa vähän tasapainoa kaikesta tummasta ja ei-niin-kivasta.