Pariisin auringon alla | S | Claire/Fleur/Bill

[Crys]

Nimi: Pariisin auringon alla
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Paritus: Claire(OC)/Fleur, Fleur/Bill
Genre: fluffyangst
Disclaimer: En omista pottermaailmaa tai hahmoja enkä saa tästä muuta kuin hupia itselleni
A/N: Osallistuu haasteisiin Perspektiiviä parittamiseen III, Onnettomina elämänsä loppuun asti, Olipa kerran... | Alkusanahaaste, Genretasohaaste

Pariisin auringon alla

Se kaikki alkoi Pariisista. Se alkoi työttömästä nuoresta, kiireisistä vanhemmista ja kiireettömästä lapsesta.

Claire ei epäröinyt hetkeäkään muuttaessaan maalta kaupunkiin saadessaan hyväpalkkaisen lapsenvahdin työn. Hän piti lapsista, vaikka hän unelmoikin työpaikasta muodin alalla. Varsinkin kun lapsenvahdin paikkaa tarjosi velhoperhe, työ tulisi olemaan taikuuden avulla ainakin siedettävä.

Claire ei odottanut rakastuvansa työhönsä, eikä hän varsinkaan odottanut rakastuvansa Fleuriin. Hän tiesi, ettei mitään tulisi tapahtumaan, mutta kun Fleur hymyili hänelle ensimmäistä kertaa samalla tavalla kuin hän hymyili Victoirelle, Claire päätti olla ensimmäistä kertaa elämässään rohkea ja tehdä jotain spontaania.

Fleur räpytteli silmiään pitkän aikaa, ja kun Claire oli jo avaamassa suutaan pahoitellakseen, Fleur kaappasi naisen kasvot käsiensä väliin ja suuteli.

Ja Claire suuteli takaisin, siinä Pariisin auringon alla, Fleurin kukoistavan puutarhan keskellä.

Fleur oli onnellinen pitkästä aikaa. Muutto Lontoosta Pariisiin alle vuodenikäisen lapsen kanssa oli ollut Fleurille raskasta, varsinkin kun hänen miehensä Bill kävi yhä töissä Lontoossa. Clairekin oli onnellinen, kunnes Bill saapui kotiin ja suukotti vaimoaan ja lastaan. Silloin Claire pakotti kasvoilleen kohteliaan hymyn ja muisti, ettei hänellä tosiasiassa ollut mitään.

Fleurilla oli iso talo, aviomies, lapsi ja toinen suunnitteillaan. Clairella oli koirankoppi, hiiri kämppäkaverina ja puluja koputtamassa ikkunaan.

Mutta aina, kun Claire koputti Fleurin mahonkioveen suurella messinkisellä fleur-de-lis -ovenkolkuttimella, hän ei voinut mitään haaveelleen, että jonain päivänä hän saattaisi avata sen omalla avaimellaan.

Puolen vuoden ajan kaikki meni hyvin. Claire ja Fleur viettivät paljon aikaa kolmistaan Victoiren kanssa, Billin yövyttyä Lontoossa yhä useammin. He syöttivät ankkoja Seinen rannalla, veivät Victoirea leikkipuistoon, kävivät ruokakaupassa ja istuivat kotona sylikkäin. Niin varkain, hän alkoi ajattelemaan Fleurin kotia omanaan.

Kun Clairelle tarjottiin työtä harjoittelijana yhdelle Ranskan suurimmista muotilehdistä hän ei saanut sanaa suustaan. Hän ei tuntenut suunnatonta iloa niin kuin hänen kaiken järjen mukaan pitäisi. Se olisi kokopäivätyö. Hänellä ei voisi olla kahta kokopäivätyötä.
Kun Fleur sinä iltana tuli kotiin, Claire valmistautui kertomaan päätöksestään. Juuri silloin Fleur yllättikin hänet ruusuilla, romanttisella illallisella ja uusilla alusvaatteilla. Bill oli lähtenyt Lontooseen viikoksi. Viikoksi.

Claire vinkkasi työstä ystävälleen Jaquelle. Jaque sai paikan, eikä Claire olisi voinut olla onnellisempi.

Se viikko oli yhtä ruusunpunaista unta. Claire sai viimein kokea miltä tuntui herätä Fleurin viereltä ilman kiirettä poistua talosta, hän sai taikoa Fleurille croissanteja ja koristaa aamiaispöydän kukilla. Hän sai syöttää Victoirelle aamupalan ja katsella auringon kipuamista taivaalle puutarhan penkillä rakkaansa kainalossa.

Viikon viimeisenä päivänä Fleur muistutti Clairea, että hänen pitäisi kerätä tavaransa. Claire sipaisi rakkaansa poskea ja kuiskasi: Jätä hänet. Ota minut.

Fleur jähmettyi. Pudisteli päätään ja sivuutti Clairen ehdotuksen. Claire vaati selitystä, ja Fleur kohautti olkapäitään. Sanoi, että se oli ollut vain hauskanpitoa. Claire oli nuori ja kouluttamaton ja hänellä oli koko elämä vielä edessään. Eli toisin sanoen, Clairella ei ollut mitään tarjottavaa Fleurille.

Fleur ei ymmärtänyt Clairen raivoa. Fleurhan tarjosi Clairelle varsin hyvän työn ja palkan. Silloin Claire tajusi, ettei hänellä ollut ikinä ollut paikkaa Fleurin talossa, saati sydämessä. Claire oli ollut vain lastenhoitoapu ja ajanvietettä.

Se loppui itkuisiin aneluihin, kipakkoihin vastauksiin ja syytöksiin. Uhkailuihin ja pettymyksiin, lähtöön ja hyvästeihin.

Vuosien päästä Jaquen nimi koristi yhtä maan arvostetuimman muotilehden kantta. Fleurin ja Billin nimet pysyivät Clairen unelmatalon postilaatikossa.

Clairen nimi oli vain työttömyysrekisterin kansiossa.

[Fiorella]

Voi sentään, tästä tuli haikea mieli. Mitä tästä opimmekaan; älä puutu varattuihin, niin säästyt monelta murheelta.

Fluffyangst on jännä tyylilaji, ja tämä vastasi kuvausta hyvin. Pidin siitä, että mukana oli vahva annos realismia (niin murheelliseksi kuin se sitten menikin) ja että tarina tuntui uskottavalta. Fleur oli tässä kyllä aika kamala! En oikein tykkää sellaisesta "kun mikään ei riitä" -asenteesta. Kuitenkin se oli Claire itse, joka tuhosi oman elämänsä kulun, sillä ei Fleur mitään lupauksia näyttänyt tekevän. Claire eleli omassa pilvilinnassaan ja haaveissaan.

Se, mikä jäi mietityttämään, oli ehkä tämä; miksi Clairea pyydettiin muotilehden harjoitteluun, jos hän oli kokopäivätyössä? Oliko hän hakenut harjoittelupaikkaa jo ennen palvelukseen astumistaan, vai kuitenkin etsinyt aktiivisesti oman alan työtä, vaikka olikin lapsenhoitotyössä siihen asti kunnes tärppäisi? Järkeenkäyväähän se toki on, ja luultavasti selittyy ihan sillä, että ficin romanttiset tapahtumat sijoittuvat lyhyemmälle aikavälille kuin ensi lukemalta itse ajattelin. 

Pariisi on varmastikin todella monen kuolleen unelman kotikaupunki... No, onneksi sentään edes Jaqueta onnisti!

[Crys]

Fiorella: Juu, Fleur ei tosiaan mitään lupauksia tehnyt, ajatteli, että Claire tiesi kyllä mihin oli sotkeutunut vaivautumatta sitä ääneen varmistamaan Joo siis Claire oli hakenut itse muotilehdestä paikkaa ja hän oli samalla ottanut lapsenhoitohomman sillä välin kunnes jokin oman alan paikka onnistaisi, taisi jäädä se tarkentamatta, kun se oli mulla ittellä niin selvästi mielessä että ajattelin että lukija osaa lukea mun ajatukset XD Kiitos kommentistasi, kiva että luit

[Rowena]

Heippa Kommenttikampanjasta!

Mietin pääni puhki, että onko tuo alkulause lähettämäni. Se kuulostaa ihan minulta ja muistan palanneeni juuri Pariisista, kun osallistuin Alkusanat-haasteeseen... mutta en todellakaan muista vedenpitävästi, että onko lause mun vai ei! Häiritsevää .

Mutta niin tai näin, Pariisi on aina hyvä, ja niin on tämä ficcikin. Tässä tietää heti alusta alkaen, että tuhoa kohti ollaan menossa. Ja musta se sopii hyvin tähän tekstiin; lukija oottaa, että koska homma kosahtaa ja Claireen sattuu. Mut kuitenkaan en osannut odottaa, että homma menisi näin rumaksi. Karua, että Claire kieltäytyy unelmiensa työstä Fleurin takia! Aaargh. Fleur on tässä todella julma, mutta Claire on puolestaan kyllä todella sinisilmäinen.

Pidin eniten lopusta. Hienosti kiedot kaikki yhteen nimien kautta! Ja vaikka tämä oli tällainen tuokiokuvaus, musta oli hauska tietää, mitä sitten tapahtui. Ja kiva sekin, että vielä kontrastiksi tuot loppuun Jaquen ja Clairen hänelle petaaman uran! Huhh, on kyllä upea lopetus, se kertoo niin paljon näennäisen yksinkertaisin lausein.

Kaikki alkoi Pariisista – ja siellä kaikki myös loppui. Kiitos tästä, tää oli hyvällä tavalla opettavainen teksti. Tai siis sai ajattelemaan. Ajattelemaan, että miten elämän suuria päätöksiä ei voi tehdä olettamusten pohjalta.

[LillaMyy]

Tämä alkoi tosi lupaavasti, ja koska tämä oli Huniksessa, odotin tämän koko ajan päättyvänkin lupaavasti, mutta sitten loppu olikin jotain ihan muuta. Mikä oli tosi jännää, koska se tuli oikeasti aika puskista, ja yllättävät loppuratkaisut on aina hienoja! Minusta tämä oli myös paljon uskottavampaa tällä tavalla, koska Fleur nyt on Fleur, hänestä tulee just vähän sellainen "hienostelevampi" vaikutelma, että ei hän nyt mihinkään kouluttamattomaan tytön heitukkaan Billiä vaihtaisi, kun hänellä nyt taitaa olla aika vakaa uraputki edessään. Tuntuisi tosi kummalta, jos Fleur yhtäkkiä vaihtaisi Billin, jolla on varma tulonlähde, Claireen, jolla ei ole mitään urajuttuja tiedossakaan.

Hah, selvästikään en lukenut alkutietoja turhan tarkkaan, kun siellähän luki jo valmiiksi fluffyangst, joten sen perusteella olisi voinut jo tietää, ettei tämä tule päättymään hyvin. Mutta, no, ainakin minä sain yllättävän loppuni, kun en lukenut niitä niin tarkkaan, ja vain oletin tämän olevan pelkkää fluffya, koska Hunajaherttua.

Minä tykkäilin tästä kyllä, ja oli hauska muiden kommentteja lukiessa huomata, miten erilainen lukukokemus tämä selvästi oli niille, jotka katsoivat alkutiedot allekirjoittanutta tarkemmin! Kiitos tästä!

[Crys]

Rowena: Hehe, en mäkään muista mitä alkusanoja mä lähetin, mutta ehkä sä voit tarkistaa omas vielä sun yksärilootan lähetetyt -kansiosta, ellet sitten oo jo poistanut lähettämääs viestiä. Kyllä, kommunikaatio on tärkeä osa mitä tahansa suhdetta eikä kannata luottaa itsestäänselvyyksiin Kiitos kommentistasi!
LillaMyy: Halusin tehdä Clairesta sellasen ruusunpunaisen unelmoijan, jonka takia osasyyks laitoinkin tän hunikseen, toinen syy on sitten se että tässä on enemmän sitä fluffipuolta kun angstia ja kolmas ja isoin syy se että tykkään iskeä lukijoita kasvoihin näillä onnettomilla lopuilla XD Yllättävät loput on parhaita! Fleur ei tosiaan oo mun lempihahmo ja oon aina ajatellut hänet vähän kylmähköksi, materialistiseksi itsensärakastajaksi, joten kiva jos se luonne paistoi läpi tässä ficissä (En mäkää ikinä alkutietoja kunnolla lue, ne ehtii lukee sitten kun on ficin lukenu XD) Kiitos kommentistasi :3