Tiltle: Crystal tears
Author: Inkheart
Raiting: K-11
Beta: en omista
Disclamer: Juu kaikki kyllä kuuluu sille Rowlinille enkä saa tästä mitään korvikettakaan..
Summary: 'your tears shining in the moonlight as crystal'
-A/N Oneshot, eka ficcini sitten, että älkää ihmetelkö huonoa laatua ja että on hirveen klisee... ja kommenttia saa laittaa kaikkee mahdollista ja mahdotonta, kaikkea maan ja taivaan väliltä:) Muoksin hieman tuota alkuperäistä, mutta periaate yhä sama, ovathan nämä kirjoituksen lahjatkin hieman kehittyneet, että kommenttia vain kehiin (:
Crystal tears
Hermione istui kylmällä kivellä järven rannassa, odottamassa nykyistä ja ensimmäistä poikaystäväänsä. Pojalla oli ollut hänelle asiaa ja pyytänyt tulemaan sinne, missä Hermione juuri oli.
Erittäin ”mukavaa”, jos hän ajatteli olla tulematta. Itsehän hän minut tänne pyysi.. tyttö ajatteli hampaat kalisten ja ruskeat hiukset tuulesta keinuen.
Kun Hermione päätti odotelleensa tarpeeksi kauan aikaa, hän lähti kävelemään kohti Tylypahkan linnan ovia.
Linnan kolkoilla käytävillä ei juurikaan ollut muita Hermionen lisäksi. Nuori neito käveli käytävällä ja ohitti luutakomeron, joka oli tunnettu monista näkemistään pareista. Komerosta kuului ääniä ja hiljaista voihketta.
Hermione halusi tietää kuka pari oli sinne eksynyt ja painoi korvansa epäröivästi komeron ovea vasten. Ennen kuin hän ehti edes tajuta mitään hän makasi linnan kylmällä lattialla.
Ovi oli auennut ja komerosta ilmestynyt Ron ja Lavender Brown. Lavenderilla oli hyvin voitonriemuinen hymy katsellessaan järkyttyneen Hermionen makaavan lattialla tuijottaen Ronia. Ron ja Hermione katselivat toisiaan järkyttyneinä. Pian tyttö tajusi katsoa kuka hänen poikaystävänsä seuralainen oli ja huomasi puoliksi auki napitetun paidan. Lattialla makaavan tytön poskelle vierähti komea kyynel ja hän nousi lattialta tuijottaen yhä toista paria.
”Sinä likainen saasta! Nyt ainakin tiedän mitä asiaa sinulla minulle oli!” Hermione huusi Ronille päin naamaa ja lähti juoksemaan kohti jotain, päämäärää hän ei itsekkään tiennyt.
Tyttö saapui pöllötornille ja valahti maahan istumaan haukkoen henkeään. Hän pidätteli hengitystään ja yritti olla itkemättä, mutta se tuntui mahdottomalta.
Portailta kuului askelia ja tyttö luuli että Ron oli lähtenyt hänen peräänsä yrittämään selittää tapahtunutta. ”Painu jonnekin helvettiin täältä!” Hän huusi askelille jotka olivat jo melkein hänen luonaan.
Hermione yritti nähdä kyynelistä sumuisilla silmillään kuka tulija oikeasti oli.
Pian tyttö hahmotti pimeästä erottuvat vaaleat hiukset jotka tulivat häntä lähemmäksi. Hermione painoi kasvonsa käsiään vasten. ”Hienoa, sinun pilkkojasi minä tässä eniten juuri kaipasinkin”, Hermione sanoi hahmolle, joka osoittautui Draco Malfoyksi. ''Noh, mikä on? Antaa tulla vain. Vai petytkö kun itken jo valmiiksi etkä nää sitä kuinka itse saat sitä aikaiseksi?'' tyttö tiuskaisi kädet kasvojensa suojana. Poika oli edelleen hiljaa ja käveli kohti viatonta tyttöä.
Ollessaan Hermionen kohdalla, Draco ojensi tytölle kätensä, jotta tämä nousisi ylös.
Tyttö katsoo kättä hämmentyneenä ja tarttuu siihen epäröiden kiinni nostaessaan katseensa pojan kylmän harmaisiin silmiin, jotka kuitenkin hohkavat lämpöä. He olivat hetken lähekkäin, vain pari senttiä ilmaa kasvojen välissä, jonka täyttää kummankin kuuma hengitys. Poika ei epäröi hetkeäkään, vaan painaa huulensa tytön huulille. Hermione katsoo Dracon suljettuja silmiä hetken, kunnes tajuaa sulkea omansa. Suudelma on aluksi varovainen, kunnes se syvenee ja muuttuu vaativammaksi. Tytön mielessä vilahtaa kuva Ronista, mutta se katoaa hänen muistaessaan Lavenderin voitonriemuisen ilmeen, hän tarvitsisi tätä nyt.
Tyttö tuntee kuinka hänen silmänsä alkavat vuotaa kuumia kyyneleitä, jotka sekoittuvat suudelmaan tuoden siihen suolaisen maun.
Poika avaa silmänsä ja irrottautuu suudelmasta. Hänen suunsa nousee pieneen hymyyn kuiskaten sanat tyttönsä korvaan: ''Kyyneleesi loistavat kuin kristalli kuun valossa.'' Tyttö naurahtaa ja pyyhkäisee kyyneleen poskeltaan, kunnes tuntee taas lämpimät huulet omillaan.
-Ih