Author: san-san
Fandom: Harry Potter
Pairing: Harry / Draco
Raiting: k-11
Genre: slash, songfic, romance, AU, angst
Disclaimer: En omista Pottereita, ne kuuluvat nerokkaalle JKR:lle. Myöskään kappale Yhtenä Iltana ei ole minun, vaan sen omistusoikeus kuuluu coverkappaleen (jota tässä käytetään) tehneelle Saralle ja alkuperäisen kappaleen esittäjälle, Hectorille.
A/N: Hurahdin itse tähän kyseiseen kappaleeseen jonkin aikaa sitten, ja aamuyöllä päässäni naksahti jokin ja sain ajatuksen, tästä ficcistä.
Kommentteja: risuja, ruusuja, rakentavaa?
Summary: Koulu on loppunut ja velhomaailmassa sota jatkuu.
Yhtenä IltanaHarry aukaisi asuntonsa oven ja tervehti sisään astunutta Dracoa kiertämällä kätensä tämän ympärille ja painamalla suudelman viileille huulille. Hänellä oli ollut niin ikävä. Kuitenkaan sanoja ei tarvittu. Draco ei ollut tullut maailman toiselta puolelta kuuntelemaan Harryn vuodatusta siitä, kuinka tämä oli ikävöinyt häntä. Hiljainen kuiskaus kehottaa toista seuraamaan häntä sisälle asuntoon, pois eteisestä, oli tarpeeksi.
Vasta olohuoneen puolelle saavuttuaan kaksikko katsoi jälleen toisiaan, Draco kohotti kätensä sivelemään Harryn kasvoja, pystymättä kunnolla uskomaan, että hänellä todella oli lupa koskettaa toista. Voi luoja, siitä oli niin pitkän aikaa, kun hän oli viimeksi pystynyt tekemään näin. Kokoajan ollessaan pois, Draco oli ikävöinyt Harrya. Hän oli ikävöinyt tätä niin paljon, että ei ollut edes lähettänyt yhtään kirjettä toiselle, peläten, että jos hän tekisi niin, se saisi hänet palaamaan samantien Lontooseen ja kaatamaan Harryn sängylle ja... Draco hengitti hieman aikaisempaa raskaammin ja sulki silmänsä, kun Harry kurottautui suutelemaan häntä uudestaan.
Auringon viimeiset säteet saivat Harryn mustat hiukset näyttämään lähes punertavanruskeilta, etäisesti Draco mietti Harryn vetäessä häntä makuuhuoneeseen, olivatko hänen platinanvaaleat hiuksensä saaneet myös osansa laskevan auringon punaisesta valosta.
Yhtenä iltana lausuttais' ei sanaakaan.
Yhtenä iltana ois lupa koskettaa vaan,
Koskettaa toista ja toinen ois tuntematon.
Vierasta koskettaa loimutessa auringon. He istuivat 30. kerroksessa parvekkeella Lontoon yläpuolella kaupungin valojen loistaessa kirkkaasti yössä. Harry oli tuonut valkoiselle pöydälle kaksi lasia ja viinipullon, josta Draco oli kaatanut heille molemmille lasillisen tuota verenpunaista nestettä. Harry katsoi Dracoa ja yritti pakottaa alas kurrkkunsa nousseen palan, joka muistutti huomisen tulevan. Tänään hän ei halunnut ajatella sitä, että huomenna Dracon lähtiessä ei ollut taaskaan varmuutta näkisivätkö he enää koskaan toisiaan. He molemmat tekivät oman osansa voittaakseen sodan Voldemortia vastaan.
Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois.
Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois.
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois... "Rakastan sinua", Harry sanoi ja painoi päänsä Dracon olkapäätä vasten ja hengitti sisäänsä Dracon tuttua rauhoittavaa omiaistuoksua. Se oli hieman mausteinen, johon sekoittui ripaus parfyymia ja hikeä. Hetken ajan he olivat sulkeneet koko maailman ulkopuolelle ja kaikki oli hyvin. Iloiset ja katkerat muistot sekoittuivat toisiinsa vieden heidät Tylypahkaan vuoroin kilpailemaan ensimmäisillä luokilla huispauksessa, loitsuissa ja viimeisillä luokilla tekemään romanttisia retkiä Tylyahoon. Harry kaipasi kaiholla aikaa, jolloin heidän ei tarvinnut, joka päivä pelätä ja käyttää yhteistä aikaa kuin se olisi ollut heidän viimeinen mahdollisuutensa viettää aikaa yhdessä.
Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan.
Yhtenä iltana maailma ois kohdallaan.
Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois.
Laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois... Viinipullo oli tyhjentynyt hyvää vauhtia, ja alkoholin huumaavan turruttava ja lämmin syke suonissa sai Harryn tuntemaan olonsa raukeaksi Dracon syleilyssä. Tällaiset hetket saivat hänet unohtamaan sodan, Voldemortin ja kaiken. Enää hän ei ollut poika-jonka-oli-määrä-tappa-Pimeyden-lordi. Tällaisina hetkinä hän oli vain Harry ja tämän Harryn maailmassa ei ollut pimeyttä, pelkoa tai kuolemaa. Oli vain rakkautta ja Draco.
Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois.
Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois.
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois... Keinuen musiikin tahdissa, kuin yksi ihminen, Harry ja Draco painautuivat toisiaan vasten pimeässä asunnossa. Kädet vaeltilivat levottomina toistensa vartaloilla tutkien jokaista senttia ja ihmetelleen uusia arpia ihossa. Kumpikaan ei halunnut illan päättyvän, koska yön jälkeen Dracon olisi taas lähdettävä. Vaikka aikaa ei voinut huijata, he pystyivät saamaan kuitenkin muutaman ylimääräisen hetken jos he taistelisivat väsymystä vastaan kieltäytyen menemästä nukkumaan. Odottaisivat auringon nousevan taas ja erottavan heidät.
Yhtenä iltana ihmiset jäis tanssimaan.
Yhtenä iltana kauniita liikkeitä vaan...
Yhtenä iltana mentäisi ei nukkumaan. Enää oven sulkeuduttua Harry ei pystynyt taistelemaan kuumia kyyneleitä vastaan, jotka valuivat hänen silmistään. He olivat taas saaneet yhden kauniin illan ja vaikka he kuinka toivoisivat, asiat eivät voisi jatkua ikuisesti näin.
Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois.
Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois.
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois...
Yhtenä iltana...
Yhtenä iltana...~End
