Ficin nimi: Los Angeles
Kirjoittaja: Odo
Fandom: Life is Strange (Ps4)
Genre: Draama, romantiikka, angst
Hahmot: Max/Chloe
Ikäraja: K11
Vastuunvapaus: Kunnia kenelle kuuluu, pelintekijöille siis! En rahasta tai omista.
A/N: Pelasin just pelin loppuun ja ads. En valinnut tätä kohtaloa, joka tässä on, mutta luin hieman ja halusin kirjoittaa.
SPOILAA pelin loppuratkaisuja! Lisää spoilertägin alla.
Joo-o, valitsin siis Chloen uhraamisen, kun piti valita. Särki sydämeni, mutta lopun suutelukohtaus lämmitti sydäntäni. Tämä paritus on niin kultaa, mutta valitettavasti hahmojen tarina päättyi niin kamalan surullisesti - ja päättyy tässäkin skenaariossa. En usko, että Chloe voisi loppujen lopuksi elää taakkansa kanssa, että hänen elämänsä maksoi koko Arcadia Bayn hengen.
Itsetuhovaroitusta mietin, mutta koska Nathan tappaa Chloen en näe, että se olisi itsetuhoista. Modeille siis tiedoksi, jos mietitte, niin Max palaa ajassa taaksepäin, eikä puutu kohtaloon; peli perustuu siihen, että Max estää Chloen kuoleman ja lopulta "oikein" on korjata asia jättämällä tämä pelastus tekemättä. Mikä on kamalaa.
Haasteet:
- Kirjoita & kommentoi (pelit)
- Onnettomina elämänsä loppuun asti
- Perspektiiviä parittamiseen (angst)
- Haasteita hampaankolossa (multifandom III)
Los Angeles
“Super Max”, Chloe nauroi ja suuteli Maxia pitkään, hymynkare huulillaan pitäen toista tiukasti halauksessaan. Niin kuumat, niin villit ja elämänjanoiset suudelmat olivat Maxille uutta. Hän uppoutui niihin, maistoi Chloen ja tunsi naisen itseään vasten.
Los Angeles oli heitä varten, Chloe sanoi usein eikä koskaan itkenyt.Arcadia Bayn tuhosta oli jo kuukausi. Max kietoi kätensä Chloen ympärille, joka tuhisi unissaan vasten hänen kaulaansa. Max muistutti itseään, että Chloe oli tärkein ja se elämä, jonka hän oli valinnut. Heidän kohtalonsa. Arcadia Bay oli mennyisyys, jota ei sopinut ajatella.
Los Angeles oli heitä varten, Max myönsi itselleen.“Jos et nuku, ehkä me voitaisiin sitten tehdä jotain muuta… Bad Max”, Chloe vihjaili ja suuteli Maxin kaulaa, kun kaupungin äänet valvottivat Maxia. Niin Max aina sanoi. He liimautuivat kiinni toistensa vartaloihin, tarttuivat hetkeen ja hukkuivat toistensa huokauksiin katuvalojen hehkun siivilöityessä verhojen läpi. Max oppi siihen elämään, siihen, että maailma oli heidän.
Los Angles oli heitä varten, eikä Chloe puhunut koskaan menneisyydestä.“Ensimmäinen näyttely, ihan uskomatonta! Arvasin, että tämä valokuva…” Chloe ei jatkanut lausettaan loppuun ja laski katseensa gallerian seinällä lepäävästä taulusta. Näytti sille, että sininen perhonen pakenisi, jos sitä katsoisi liian kauan.
Los Angeles oli heitä varten, ja Max oli rakastunut. “Minä haluan kuolla, Maxine. Se valokuva, sinun olisi pitänyt…” Chloe itki vasten Maxin olkapäätä. Puristi tätä niin lujaa itseään vasten, että sattui. Max ei enää tiennyt, miksi oli valinnut tämän elämän. Elämän, jossa hän oli pyyhkinyt menneisyyden mielestään ja antanut Chloen kantaa yksin taakkaa. Heidän unelmansa, Chloen unelma, että he valloittaisivat maailman ei ollut heidän kohtalonsa.
Los Angeles ei ollut heitä varten, he tiesivät sen.Max katsoi valokuvaa, joka komeili viimeistä päivää galleriassa. Kriitikot olivat kehuneet sitä, hän oli saanut haastatteluja ja elänyt Chloen kanssa yhdessä päiviä, viikkoja, kuukausia. Vuoden. Max keskittyi kuvaan ja antoi Chloen kuolla ajassa, jonka he olivat koettaneet jättää taakseen.