Author: Qktay
Beta: Lukaisin itse läpi
Genre: Angst
Pairing: Luna/Ginny -viittaus
Rating: K-11
Summary: "Kerron sinulle kauneimman tarinan, Ginny, kerron sinulle tarinan meistä."
Disclaimer: Rowling omistaa henkilöt, minä tekstin.
Warnings: Ajatusten virta kirjoitettu suoraan koneelle, tää voi olla vähän sekava ja hankala lukea. Itsetuhoisuus. // Beyond lisäsi pakollisen varoitettavan.
A/N: Kuuntelin Chisua, huomasin miten kivoja sadepisarat on ja ajatukset lähti hieman laukkaamaan.
Niin, lopputulos on tämä. En oo ihan varma onko tämä oikea osasto tälle kirjoitukselle,
(mullahan näitä osasto-ongelmia riittääki) mutta laitoin kuitenki tämän nyt tänne.
Niin ja Luna siis on kertoja.
Nukke
Sadepisaroiden sulilla kirjoitan selkääsi rikkinäisiä pisaroita laulamaan, tuudittamaan sinut uneen.
Itkuisilla tunteilla kirjoitat seiniin taivaan punaisilla värivaloilla jotka reunasta ovat murtuneet.
Varoitan sinua, älä satuta itseäsi niihin, älä itseäsi niihin sekoita.
Niin jos teet, olet tuhon oma. Lupaan sen.
Miten kukaan voi luvata tuollaista, kysyn melkein itseltäni ääneen.
Sadepisarat jotka selkääsi pitkin valuvat, sulka kädessäni sekunti sekunnilta käy painavammaksi ja heräät luvattoman kauniisin painajaisiin.
Painut yhä syvemmälle marmorilattian alle ja tukehdut kai lopulta siihen tunteeseen, kun kukaan ei ole vierellä laulamassa, keinuttamassa.
Kyllä minä tiesin, että joku silloin aina lohduttaisi yksinäistä, mutta ei sinua pikkuinen, ei sinua.
Jäisillä vesillä liikut, liian jäisillä, sillä jos putoat pintajännityksen lauettua, ei sinun käteesi tartu kukaan.
Ei siihen tartu pelastava enkeli, etkö tiennyt, että nekin ovat vain satua, ja se satu on tarkoitettu meille rauhoitettavaksi aineeksi.
Aineeksi, joka syövyttää syvät jäljet ihmislasten mieliin. Jäljet, joita ei noin vain pyyhitäkään pois.
Voisin steariinipisaroilla kirjailla ihoosi valkeat helmet, helminauhan jota väitit merestä ongituksi.
Siniset väreet kulkevat sormia pitkin kehtoon, joka täyttyy kylmällä ja kolealla tuulella.
Tuulella, jonka kehdoissa ei lasta tuuditeta rauhalliseen uneen, niinkuin minä sinut lukuisia kertoja olen tuudittanut.
Vastaukset joita haet ilman yhtäkään kysymystä polttaa luuni kohta hennoksi jäätuhkaksi joka kiitää ympäri sävelien,
enkä koskaan enää voi tavoittaa sitä normaalilta vaikuttavaa tunnetilaa, johon olin ollut sidoksissa liian kauan.