SSR, The only gift that I need (Pierre/Chocola, S)

[Tuhisija]

Author: Tuhisija
Title: The only gift that I need
Fandom: Sugar Sugar Rune
Pairing: Pierre/Chocola
Rating: S
Genre: draama, angst, (fluff), songfic, one-shot
Disclaimer: Sugar Sugar Rune kuuluu Moyoco Annolle ja The only gift that I need kappale Dashboard Confessionalille.

Summary: Chocola viettää joulua yksinäisissä tunnelmissa.

A/N: Kappale sai inspiksen käyntiin ja päätinpä tehdä sitten SSR fandomilla. 
Osallistuu Fandom 10:iin ja Yhtyeen tuotanto -haasteeseen DC:n kappaleella The only gift that I need.


The only gift that I need


You’ll be leaving for the winter,
But I can see that it’s true, it’s the right thing for you
But it’s tough to be moved with the holiday spirit,
But to tell you the truth I had big plans for Christmas
And high hopes for you…

Hiutaleita leijuu taivaalta, kiinnittyy ikkunaan.  Lasi on huurtunut lähes kokonaan valkeaksi pakkasesta, sen kylmyys värisyttää ihoa.  Katse silmäilee lumista pihaa, pientä polkua, joka johtaa takapihalle.  Vihreissä silmissä kuultaa ikävä, käsi painuu lasia vasten.  Kuukauden vanha muisto puskee pintaan, avautuu kääröstään silmien eteen.

Sanat kaikuvat korvissa, niiden surullinen sävy jää soimaan ilmaan.  Tuntuu, että aika pysähtyy, ja vain lumihiutaleet jatkavat laskeutumistaan.  Miksi nyt?  Miksi, kun kaikki on taas hyvin, kun he ovat onnellisia?

”Palaan keväällä luoksesi ellen jo sitä ennen.”  Punertavat hiukset peittävät surulliset kasvot, jotka kastuvat kyyneleistä.  Tyttö pudistaa päätään, antaa katseen painua maahan. ”Chocola”, ääni kuiskaa, käsi painuu poskelle, ”minä tulen takaisin.  Vain tämä talvi, sitten voimme olla yhdessä.”

Salavihkaa kyyneleet ovat puskeneet taas läpi, vierähtäneet poskille.  Käsi kuivaa kasvot nopeasti, sipaisee ikävän kyyneleet pois.  Selkä kääntyy ikkunaan päin, kaunis talvimaisema jää taakse.

I want you here by my side
Cold nights, and fires and white wine
And dreams of holidays to come
But I’ll wait for spring to bring you to me
Only gift that I need

Nojatuoli päästää narahduksen tytön käpertyessä sen selkänojaa vasten.  Takkatuli loimuaa hänen edessään, liekit nielevät puita, hohkaavat lämpöä.  Mutta tytöllä on kylmä, tulen lämpö ei auta.  Lahjat pöydällä eivät tuo iloa, niitä ei ole avattu.  Eikä tyttö aio aukaista niitä, ei vielä.  Hän päättää odottaa, kunnes saa sen, mitä haluaa, mitä tarvitsee.

I’ll be living off your phone calls, in your letters and your postcards
Every single word is like a secret wish come true
But who cares if we’re apart for the big days
Since the small ones that made me fall in love with you

Käsi tarttuu käsinojalla lepäävään kauluspaitaan, painaa sen vasten kasvoja.  Taikamaan tuoksu.  Kädet puristavat paitaa, pari kyyneltä tipahtaa kaulukselle.  Paita on hänen rakkaansa, yksi niistä asioista, joka lohduttaa, lievittää ikävää.  Mutta tuoksu alkaa hälvetä, päivä päivältä sitä on vähemmän.
Paita tipahtaa syliin, jokin kolahtaa eteisessä.  Äkkiä paita on lattialla, tyttö on rynnännyt ylös tuolistaan, juoksee nyt eteiseen.  Ulko-oven edessä lojuu valkoinen kirje, kaunis käsiala vangitsee katseen.  Tyttö henkäisee, käsi tarttuu kuoreen, repäisee sen auki.  Valkoinen kirjepaperi on täynnä tekstiä, tuttua käsialaa, joka antaa murusen iloa.

I want you here by my side
Cold nights, and fires and white wine
And dreams of holidays to come
But I’ll wait for spring to bring you to me
Only gift that I need

Kirje päätyy pöydälle, pinoon toisten päälle.  Niitä on monia kymmeniä, ne on luettu useaan kertaan.  Ne antavat valoa yksinäisiin päiviin, pimeään ja kylmään talveen, muistuttavat myös menneistä päivistä, jotka ovat jääneet tytön sydämeen.

Takkatuli hiipuu, tytön silmät painuvat kiinni.  Kädet ovat puristaneet valkoisen paidan rintaa vasten, pää nojaa selkänojaan.  Hiljaisuus laskeutuu huoneeseen, ulkona alkaa hämärtää.  Ikkunakin on huurtunut umpeen, ulos ei näe, mutta tyttö ei välitä, hän on vaipunut uneksimaan, juoksemaan rakkaansa syliin.

Only gift that I need
Only gift that I need
Only gift that I need


A/N: Äh, tuo loppu jäi ihan vajaaksi ja pöh... Yritin sitä muokata, lisätä ja muokkailla lauseita, mutta ei ei ei... Se nyt sai jäädä tuollaiseksi.  Joku muka joulufic yrittää olla, haha   Kommenttia saa laittaa.

[Upsila]

Oi, tuli haikea tunne sisälle sydämeen. On kyllä oikeastaan ihan mukavaa lukea minun osaltani pitkästä aikaa angstia. Ja vieläpä sinulta! Sinun tekstiäsi luen enemmän kuin mielelläni ja pitkästä aikaahan kirjoitat SSR:tä, joten tätäkin oli ilo lukea.

Chocola parkaa, kun sai yksin viettää joulunsa. Kirjeet ja kauluspaita toi lohtua, mutta rakas viipyy jossain kaukana. Ah, pidin kovasti kuvailustasi. Kuvailit kauniisti hiutaleiden leijailua taivaalta ja Chocolan sydäntäsärkevää ikävää. Säilytit  angstin loppuun saakka ja laulu sopi erinomaisesti tähän mukaan. Haluaisin todella paljon kirjoittaa pidemmänkin kommentin, mutta nyt kun ei oikein onnistu yhdeksältä aamusta. Seuraavalla kerralla minä yritän kirjoittaa pidemmän kommentin, en silti lupaile mitään vielä.

Oikein makoisaa joulua sinne! (:

[Tuhisija]

Upsila, kiitos.  Tuo oli mukava kuulla   Mukavaa, että pidit kuvailusta (siihen sai hetken aikaa hakea tunnelmaa musiikilla).  Olihan tuo sopivan pitkä ja kattava kommentti, aina ei pysty raapustamaan superpitkiä.  Kiitos piristävästä kommentistasi ja hyviä jouluja sinnekin päin
SSR angstificcejä on tulossa vielä ainakin pari.  Yksi saattaa tulla tässä vuoden vaihteessa, koska se nyt inspaa niin hyvin (;

[mayapple]

Tää oli liian haikee. Ihana, mutta kun ei jaksaisi lukea angstia.

Pitkästä aikaa SSR ficci joten oli silti pakko lukea. 

Jouluja!

[Tuhisija]

Pixie, mukavaa, että luit silti.  Kiitos kommentistasi ja jouluja sinullekin