Ficin nimi: Lämmintä lunta
Kirjoittaja: Komu
Beta: Angelico
Genre: Draama, AU
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Sirius, Harry (isä-poika mielessä!)
Varoitukset: Sivuhahmon kuolema mainitaan.
Disclaimer: Kaikki kunnia Rowlingille! Eikä kukaan hullu maksa tästä miulle.
Muuta: Osallistun tällä Jouluhaaste III:een
A/N: Tällastä tällä kertaa. Hieman jouluista fiilistä jne. Tässä on jätetty huomioimatta osia viitos, kuutos ja seiskakirjoista. Jälleen suuret kiitokset Angelicolle joka jaksoi tästäkin etsiä virheitä ja auttaa niiden korjaamisessa, sekä jaksoi kuunnella loputonta valitusta päättämisen vaikeudesta.
Lämmintä luntaValo heijastuu, viereiseen ikkunaan
ja väki juosten kantaa ostoskassejaan.
On ilta valkoinen, mä lehtee selailen
ja itsekseni hymyilen. Lahjat sekä koristeet,
mut vain sä mun juhlan teet. Harry istui yksin olohuoneessa muhkeassa nojatuolissa lukien kirjaa. Toinen nojatuoli oli tyhjillään pienen puisen pöydän toisella puollella. Takka hohkasi pehmeää valoa jo muuten hämärään huoneeseen. Puut räsähtelivät rauhoittavasti palaessaan takassa. Ilma tuoksui havuille, pipareille, puurolle ja mistelille, joululle. Ikkunalaudalla oleva kynttelikkö paloi rauhallisesti.
Huoneen nurkassa oli suuri joulukuusi. Se oli koristeltu jästityyliin erilaisilla kauniilla nauhoilla ja erivärisillä joulupalloilla. Sen latvaa koristi suuri hohtava kultainen tähti. Kuusen alla oli kasoittain toistaan kauniimpia paketteja.
Kirjahyllyssä oli tusinoittain erilaisia joulukortteja. Sekä jästi- että velhokortteja. Kaikki kortit toivottivat samaa asiaa: ’Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!’, mutta kukin mitä erikoisimmilla tavoilla. Ronin ja Hermionen kortissa pieni tyttövauva jokelsi ja nauroi iloisesti tonttulakki päässään. Fredin ja Georgen kortissa taasen oli ollut kuva Lucius Malfoysta punainen kaapu päällä (jonka kanttinauhat olivat olleet pörröistä valkoista kangasta!), tonttuhattu päässä ja valkoinen tekoparta leuan alla roikkuen. ”Hohhohoo! Mitä loistavinta joulua ja uutta vuotta Harrylle!” kortin Lucius oli toivottanut Harrylle Fredin ja Georgen äänellä.
Dursleyt eivät olleet lähettäneet hänelle korttia eivätkä he olleet pitäneet yhteyttä hänen täytettyä seitsemäntoista noin vuosi sitten. Ja totta puhuen, ei Harry ollut sitä olettanutkaan.
Ron ja Hermione olivat menneet naimisiin heti valmistuttuaan koulusta, ja nyt heillä oli muutaman kuukauden ikäinen tytär. Harrya Ronin ja Hermionen nopea naimisiin meno oli aluksi ihmetyttänyt, ennen kuin Molly oli kertonut Harrylle, että taikamaailmassa oli varsin yleistä avioitua nuorena.
Harry nosti katseensa kirjasta olohuoneen ikkunaan. Ulkona satoi lunta. Puut olivat huurtuneet kovassa pakkasessa. Ihmiset ryntäilivät kadulla kantaen viimeisiä jouluostoksiaan. Katulamppujen kelmeä valo valaisi vähitellen hiljenevää katua.
Harry nousi ylös nojatuolista ja käveli hiljaa keittiöön. Sytyttämättä valoja hän avasi jääkaapin oven. Jääkaappi oli pullollaan mitä erilaisimpia jouluruokia odottaen syöjiään. Keittiö oli siisti, olihan Harry siivonnut koko eilisen päivän saadakseen talonsa näyttämään siistiltä tärkeän vieraan silmissä. Harry katsahti nopeasti keittiön ikkunasta talon etupihalle nähdäkseen oliko hänen vieraansa saapunut vielä.
Harry oli tehnyt jouluvalmistelut jästityyliin. Hän ei ollut käyttänyt siivoamisessa eikä muissakaan järjestelyissä taikoja vaan tehnyt kaiken omin käsin, mikä sinänsä oli helppo valinta, eihän Harry ollut koskaan ollut hyvä kodinhoitotaijoissa. Jouluruuat oli tosin valmistanut Molly Weasley.
Kaupunki hiljenee.
Taas joulu täällä on.
Sä tuot sen mukanasi,
tyyneys sanaton.
Seisot edessäin.
Oon oottanut sua niin.
Luot hengen näihin huoneisiin.Harry käveli ympäri taloa tappaakseen aikaa, joka ei tuntunut kuluvan millään. Hän itse oli hermostunut, mutta silti hän pystyi tuntemaan joulun rauhan joka huokui talosta. Tämä olisi Harryn ensimmäinen oikea joulu. Hänen ensimmäinen joulunsa tärkeän ihmisen kanssa. Toki Kotikolossa ystävien ja Weasleyn perheen kanssa vietettyjen joulujen merkitys oli hänelle suuri, mutta silti ystävät eivät voisi korvata ihmistä joka todella rakasti häntä sellaisena kun hän oli. Rakasti pyyteettömästi perheenjäsenenään.
Koputus ulko-oveen havahdutti Harryn todellisuuteen.
Harry juoksi ovelle pitkää eteisaulaa pitkin samalla melkein kaataen vanhan ruukkupalmunsa. Tasaten hengityksensä ja yrittäen hillitä täriseviä käsiään hän painoi oven kahvan alas ja avasi lukon.
”Harry!” iloinen miesääni sanoi, samalla tiputtaen kassinsa maahan.
”Sirius! Sinä tulit!” Harry hihkaisi, samalla Siriuksen kiertäessä kätensä Harryn ympärille ja upottaen tämän lämpimään halaukseen.
”Totta kai minä tulin, mitä sinä hömelö sitten oikein luulit?”
Harry tiukensi otettaan Siriuksesta. Hän halusi tuntea että Sirius todellakin oli siinä. Aitona ja todellisena.
”Noh, siirryhän Harry. Mennään sisälle. Ethän halua tulla kipeäksi jouluksi, ethän?”
Sirius riisui matkaviittansa naulakkoon ja nappasi kassinsa käsiinsä. Hän käveli eteisaulaa pitkin olohuoneeseen. Olohuoneessa Siriuksen kaikki aistit täyttyivät mitä erilaisimmista tuoksuista ja äänistä. Hänen nenäänsä tunkeutui kuusen ja piparien tuoksu, korviin kantautui radiosta kuuluvat joululaulut ja silmillään hän näki upeasti koristellun kuusen takkatulen pehmeässä valossa ja kummipoikansa istumassa nojatuolissa takan äärellä.
Siriuksen valtasi kuvailematon tyyneys ja rauhallisuus. Hän tunsi olevansa kotona. Hän tunsi joulun ilon, hän tunsi itsensä onnellisemmaksi kuin vuosiin.
Harry istui nojatuolissa takan ääressä kun Sirius saapui olohuoneeseen eteisaulasta. Mies pysähtyi ovensuuhun ja pikkuhiljaa tämän kasvoille levisi tyytyväinen ja rauhallinen ilme. Mies käänsi katseena Harryyn ja hymyili pienesti. Harry ei voinut muuta kun hymyillä takaisin.
”Sirius, tule tänne”, pyysi Harry.
Sirius istuutui toiseen nojatuoliin, kasvot käännettyinä Harrya kohti.
Poika näytti varsin pohtivalta. Hetken päästä Harry nosti katseensa Siriuksen silmiin ja puhui.
”Haluaisin…haluaisin vain kertoa miten kiitollinen olen että tulit minun seurakseni tänne jouluksi. Nyt kun Ron ja Hermione ovat yhdessä hekin viettävät joulua keskenään”, sanoi Harry.
”Tämä ei ole minulle velvollisuus olla täällä, Harry. Tulin tänne omasta tahdostani koska haluan viettää tämän joulun juuri sinun kanssasi. Olet minulle kuin oma poika ja rakastan sinua kovasti, kyllä sinä tiedät sen.”
Sirius nousi ylös, käveli Harryn nojatuolin viereen ja kahmaisi Harryn hellään halaukseen.
”Kuulehan poika, eiköhän mennä syömään. Kuulin Mollylta että hän on ahtanut jääkaappisi täyteen herkkuja!”
Sirius ja Harry kävelivät rinnakkain keittiöön. Siriuksen nostellessa ruokia jääkaapista pöydälle Harry kumartui etsimään kaapista ruokailuvälineitä. Hänen kattaessaan pöytää Sirius lämmitti ruokia.
Harry sytytti pöytään muutaman valkoisen kynttilän valkoisten lautasten seuraksi ja napsautti keittiön radion päälle. Radiossa soitettiin jästien joululauluja. Harry istuutui pöytään odottamaan Siriusta, samalla kaataen molempien laseihin kermakaljaa.
Molly oli laittanut parastaan ja pöydässä oli useita erilaisia ruokalajeja; kinkkua, kalkkunaa, useita erilaisia laatikkoruokia, erilaisia piiraita, kalaa, perunoita monissa erilaisissa muodoissa ja useita makeita leivonnaisia.
He söivät mahtavan jouluaterian jutellen vuoden aikana tapahtuneista asioista. Pääpuheenaihe oli Harryn vuosi sitten loppunut koulu. Kouluvuoden aikana oli tapahtunut useita erilaisia asioita, se että Harry oli edelleen elossa, oli jo eräänlainen ihme. Lukukauden loppupuolella kuolonsyöjät olivat tehneet hyökkäyksen Tylypahkaan ja koko koulu oli jouduttu evakuoimaan. Mysteeriksi oli jäänyt, miten kuolonsyöjät olivat päässeet Tylypahkaan, mutta ministeriö epäili, että joku oli soluttautunut kouluun.
Hyökkäys oli ollut massiivinen ja itse Pimeyden Lordi oli ollut mukana siinä. Tylypahka oli kärsinyt suuria vahinkoja ja ihmishenkiä oli menetetty paljon. Muun muassa Harryn entinen pimeyden voimilta suojautumisen opettaja ja Feeniksin killan jäsen Remus Lupin oli saanut surmansa.
Remuksen kuoleminen ei ollut kova pala vain Harrylle vaan myös Siriukselle. Remus ja Sirius olivat olleet hyvät ystävät jo kouluajoista lähtien. Pikkuhiljaa Sirius oli kuitenkin päässyt menetyksensä yli ja jatkanut normaalia elämää.
Tylypahkan taistelu oli päättynyt Harryn ja Voldemortin väliseen kaksintaisteluun. Voldemortin tappokirous oli kimmonnut Harryn aseistariisuntaloitsusta takaisin ja tappanut Voldemortin. Ympyrä oli sulkeutunut ja Harrysta oli tullut koko velhomaailman sankari. Harry hävisi vähin äänin jästimaailmaan jonkin ajan kuluttua ja jätti yhteystietonsa vain muutamille ihmisille.
Ei kiirehdittäis ollenkaan
ja oltaisiin rauhassa vaan.
Kun lämmin lumi peittää maan,
mentäis sitä katsomaan.
Tän joulun kanssas viettää saan,
se jatkua vois ainiaan.
Niin kauan kuin oot täällä, tuun
ihmeisiin uskomaan.Aikansa puhuttuaan ja syötyään mies ja poika siirtyivät takaisin olohuoneeseen takkatulen äären. He arvuuttelivat mitä lahjapaketeista mahtaisi paljastua seuraavana aamuna. Joulu tuntui herättävän heissä molemmissa asuvan pienen lapsen. He istuivat nojatuoleissaan kaikessa rauhassa. Oli jouluaatto ja heillä ei ollut kiire mihinkään.
”Sirius, ulkona sataa lunta. Huvittaisiko sinua lähteä kävelylle?” kysyi Harry.
”Mikä ettei. Laita lämpimästi päälle, siellä on todella kylmä.”
Harry juoksi yläkertaan vaihtamaan vaatteita. Hetken päästä hän palasi päällään paksu harmaa toppatakki ja farkut. Päässään hänellä oli neulottu valkoinen pipo jossa oli pörröinen vaalea tupsu. Kädessään hänellä oli samasta langasta neulotut valkoiset lapaset.
Sirius kaivoi kassistaan takkinsa, piponsa ja lapaset. Ne löydettyään mies asteli eteiseen poika kannoillaan. Hän laittoi takin ylleen ja asetteli punaisen piponsa mustille hiuksilleen.
”Sirius, näytät joulutontulta.”
Mies tyytyi virnistämään pojalle lämpimästi.
Mies ja poika laittoivat kengät jalkaansa ja astuivat ulos kirpeään pakkaseen.
Ulkona oli pimeää ja rauhallista. Katulamput loivat kellertävää valoaan kadulle. Puut olivat huurteen peittämiä ja kadut lumessa. Taivaalta leijaili lumihiutaleita kohti maata. Lumihiutale tipahti Harryn nenälle. Se ei tuntunut kylmältä vaan oikeastaan lämpimältä.
”Sirius, miksi lumi tuntuu lämpimältä?”
”Tiedätkö sen tunteen, kun olet oikein onnellinen, tunnet sisälläsi lämpimän hehkun. Sinusta tuntuu, ettei mikään voi satuttaa sinua ja olet iloisempi kuin koskaan. Onnellisuus lämmintä meitä ja se lämmittää kaikkea ympärillämme. Se saa meidät iloisiksi ja rentoutuneiksi. Siksi lumi on lämmintä.” Sirius sanoi kärsivällisellä ja pehmeällä äänellä.
”Vähän kuin taikuutta…” Harry sanoi ajatuksissaan.
”Joulu on täynnä taikaa, Harry.”
Lapset leikkii leikkejään,
ja jossain vanhan miehen nään, sytyttävän liekin kynttilään.
Ja radiossa soitetaan tutut laulut uudestaan,
kun lumi,
lumi peittää maan. He kävelivät kohti kaupunkia. Kadut oli koristeltu erilaisilla jouluvaloilla ja koristeilla. Talojen ikkunoissa oli kynttelikköjä ja pihalla paloi kynttilöitä. Luminen maisema oli kaunis.
Pihoilla pystyi näkemään lapsia leikkimässä ja nauramassa. He lopettivat hetkeksi leikkinsä katsoakseen kun mies ja poika kävelivät ohi, jatkaen taas kohta riemuitsemistaan.
Talojen ikkunoista pystyi näkemään vanhuksia, nuoria, perheitä, yksinäisiä ihmisiä ja köyhiä viettämässä joulua. Vaikka kaikki ihmiset vaikuttivat niin erilaisilta, heillä oli kaikilla yksi yhteinen tekijä: joulun rauha.
”Sirius, lupaathan olla siinä aina? Vaikka tekisin mitä, vaikka tapahtuisi mitä, lupaathan olla olemassa?”
”Minä lupaan Harry. Lupaan olla aina tukenasi. Rakastan sinua kuin omaa poikaani jota en koskaan saanut.”
”Kiitos Anturajalka. Ja hyvää joulua!”
”Hyvää joulua, Harry.”
Ei kiirehdittäis ollenkaan.
A/N: Biisihän oli siis Antti Tuiskun Lämmin lumi peittää maan. Älkää kukaan tappako miuta biisivalinnasta, satuin vaan kuulemaan sen ja tuli inspis ja sitten kirjoitettiinkin jo kovaa kyytiä