// Alaotsikko: Pansy/Rita, K-11, lähentely
Nimi: Petolinnun kynnet
Kirjoittaja: Arte
Beta: Picca
Paritus: Pansy/Rita, (Pansy/Draco)
Ikäraja: K-11
Tyyli: lähentely, draama
Yhteenveto: Rita haluaa haastatella Pansya, mutta tähtäimessä on jotain aivan muuta.
Osallistuu: FF-100 Pansy Parkinson sanalla 034. Liian vähän, Naisten Kymppi ja Monimerkityksellisiä kohtia Pottereista-haaste, jonka sitaatti kirjasta on seuraava:
"Hän on tosi ruma", sanoo sievä ja pirteä neljäsluokkalainen Pansy Parkinson, "mutta hän pystyy mainiosti keittämään lemmenjuomaa, koska hän on teräväpäinen. Minusta tuntuu, että sen hän on tehnyt." (Liekehtivästä pikarista sivulta 539)
A/N Taisi olla Picca, joka minulle tsätissä tämän idean lykkäsi käteen. Etsiskelin Pansy-sitaattia Monimerkitys-haasteeseen, joten tässä sitä nyt ollaan. Ritaa oli hauska kirjoittaa tällaisena petolintuna. (: Minä ainakin pidän tästä.
Petolinnun kynnet
"Neiti Parkinson, on ihastuttavaa saada sinulta muutama valittu sananen Hermione Grangerista", Rita Luodiko kehräsi nuoren luihuisen kyljessä. Kaksikko istuskeli tyhjässä luokkahuoneessa, jota ei oltu vähään aikaan käytetty opetustarkoituksiin. Suurin osa pulpettipareista oli jätetty paikoilleen, mutta joku, luultavasti Riesu, oli siirrellyt niitä ympäriinsä tylsinä hetkinään ja luokka näytti siltä kuin jokin olisi räjähtänyt siellä.
Pansy katseli nenäänsä nyrpistäen ympärilleen. Tätä hän ei oikein ollut odottanut haastattelu-paikalla, mutta jos parempaa ei kerta ollut saatavilla… Hän pyyhkäisi pölyhiukkaset reitensä päältä ja kääntyi Päivän profeetan toimittajaan päin. Rita hymyili hänelle maireasti ja Pansy vastasi hymyyn samalla tavalla.
"Kerrohan, kultaseni, millainen Hermione Granger on mielestäsi kouluyhteisössä? Loistaako hän aina yhtä paljon, vai vain silloin, kun hänet tapaa kulkemasta erinäisten poikien kanssa? Ja ennen kaikkea, oletko sitä mieltä, että hänellä on ulkonäköä ja luonnetta näille pojille?” Rita nappasi krokotiilinnahkalaukustaan sitaattisulkakynän ja pergamenttikäärön, jonka hän levitti pulpetille, imaisi sulkakynäänsä ja asetti sen pergamentille kirjoitusvalmiuteen.
Pansy vilkaisi hieman epävarmana keikkuvaa sulkakynää vieressään. Rita hymyili hänelle rohkaisevasti ja oikoi kuin huomaamattaan Pansyn suoria hiuksia vielä suoremmiksi. Toimittajan käsi jäi lepäämään hänen olkapäälleen ja Pansy tuijotti sitä hetken ennen kuin puhui.
”Granger on koulussa hirveän ylimielinen. Jokaisella yhteisellä tunnillamme hän esittää kaikkitietävää ja on aina käsi pystyssä. Hän on aika terävä, mutta hirveän ruma. Minun mielestäni hän ei ole ansainnut noiden poikien huomiota rehellisin keinoin.” Pansyn silmät välähtivät hänen huomatessaan, kuinka ahnaasti Rita imi hänen jokaisen sanansa. Sulkakynä jätti tummaa jälkeä pergamentille heidän vieressään.
”Mitä tarkoitat, kun sanot 'rehellisin keinoin'?” Rita kuiskasi Pansyn korvaan ja innostus värähti naisen äänessä. Viileä käsi silitti hiljakseen alaselkää, kun Pansy jatkoi.
”Minusta on aivan mahdollista, ja hyvinkin todennäköistä, että hän on käyttänyt jonkin sortin lemmenjuomaa poikiin. Hän ei todellakaan saisi heitä millään muulla tavoin”, Pansy sihisi pahansuovasti hymyillen ja katseli tyytyväisenä, kun sulkakynä raapusti huolellista käsialaa hänen sanojensa havistessa sen haituvissa.
Rita hykerteli tyytyväisenä ja kiersi kätensä Pansyn lanteille. Nuori luihuinen liikahti epävarmasti, mutta antoi käsivarren jäädä paikoilleen.
”Jos teillä ei ollut mitään muuta, neiti Luodiko, minun pitäisi varmaan...”
Ritan silkkinen ääni keskeytti hiljaisen lauseen. ”Kutsu minua toki Ritaksi, kultaseni. Ja tuskin sinulla on kiire tunnille, eihän?” Pansyn pudistaessa päätään Rita jatkoi: ”Olet hyvin viehättävä ja sievä tyttö, tiesithän sen, kultaseni?”
Pansy suoristi hieman ryhtiään ja yritti pitää tyytyväistä hymyä poissa kasvoiltaan. Käytävillä kantautui liian usein vihjauksia mopsin naamasta, joten oli rohkaisevaa kuulla kuuluisalta journalistilta kehuja. Tyttö paransi hieman asentoaan ja hymyili Ritalle.
”Ei minulla minnekään kiire ole, minulla olisi nyt ennustusta, mutta se on niin epämääräinen oppiaine, että kuka siitä kiinnostuisi?” Pansy hymyili ja kallisti hieman päätään rentoutuen taas vähitellen. Ritan käsivarsi hänen lanteillaan ei häirinnyt tyttöä enää, vaikka sormet olivat alkaneet hiljalleen silittää paidan pehmeää pintaa.
”Niin, niin. En itsekään pitänyt ennustusta suuressa arvossa kouluaikoinani, keskityin mieluummin muiden vikittelyyn ja juoruiluun”, Rita kihersi muistoilleen. ”Näen sinussa paljon itseäni. Sinusta voi tulla vielä paljon.”
Ovelat kehut tekivät tehtävänsä. Pansyn olemus loisti nyt tyytyväisyyttä ja tytön kasvoilla kareili unelmoiva hymy.
”Olen aina tiennyt, että minussa on sitä jotain. Kukaan ei ole koskaan pitänyt minua suuressa arvossa, neiti Luodiko, mutta kukapa itseään pystyy huijaamaan?”
Rita pyöräytti hieman silmiään painaessaan kasvonsa tytön hiuksiin. Kuinka itserakas tyttö, mutta enhän minä sitä haekaan..., hän hymähti mielessään ja keskittyi taas hellimään nuorta tyttöä mahdollisimman pehmein elein. Hengitys kutitti korvaa ja sormet liikkuivat nyt rohkeammin lantion vasta kehittymässä olevalla kaarella. Pansyn unelmointikupla särkyi hiljalleen ja hän alkoi rekisteröidä Ritan kosketukset.
”Neiti Luodiko...”
”Rita, kultaseni, kutsu vain Ritaksi.”
”Rita… Minun täytyy nyt oikeasti mennä...”
”Älä höpsi, sinähän sanoit, ettei sinulla ole kiire minnekään. Jää tänne minun luokseni, niin voimme pitää vähän hauskaa, aivan me kahdestaan…”
Sanojen merkitys ei jäänyt Pansylle epäselväksi. Epävarmuus ja lievä paniikki alkoivat hiipiä hänen varpaisiinsa, kun Ritan sormet eksyivät hänen paitansa alle. Huulet painautuivat kaulalle, painoivat pieniä suudelmia herkälle iholle ja siirtyivät leuan kaarta pitkin korvalle. Käsi siirsi hiuksia pois tieltä ja huulet imaisivat pienen korvalehden lämpöönsä. Kieli leikki pehmeällä iholla samalla, kun lantiolla käsi rullasi paitaa yhä ylöspäin ja lähestyi rintaliivejä. Pansyn hengitys värisi, kun sormet ujuttautuivat liivien alle ja sivelivät koskematonta rintaa.
Pansy oli hyvin hämmentynyt ja hieman peloissaan. Kukaan ei ollut ennen koskettanut häntä, kaikista puheista huolimatta, ja se tuntui yllättävän hyvältä. Mutta hän ei missään nimessä halunnut tätä. Hänen kauneutensa kukka oli varattu vain ja ainoastaan Dracolle, ei kellekään seksinhaluiselle toimittajan kuvatukselle.
Pansy hyppäsi alas pöydältä ja veti paitaansa alaspäin. Hieman vauhkona hän räpytteli silmiään ja katsahti pää kallellaan häntä silmäilevää toimittajaa.
”Olen pahoillani, mutta minun täytyy nyt mennä. Tuota… läksyjä.”
Hän sieppasi laukkunsa ja ryntäsi luokan läpi ovelle. Rivakka riuhtaisu kahvasta ja hän oli poissa.
Rita oikoi hiuksiaan ja nousi pystyyn. Hemmetti, olin aivan varma, että hän uppoaisi kynsiini. No, pitänee etsiä toinen suloinen tyttö. Mutta tämä nuori neiti oli kyllä melkoinen seksipesäke, pikkuhousuni ovat märät. Mikä vartalo!
Hieman turhautuneesti huokaisten hän kokosi sulkakynän ja pergamentin laukkuunsa ja kohensi asustettaan. Hame oli hieman rypistynyt, mutta muuten hän näytti täydelliseltä, niin kuin aina. Rita nosti kasvoilleen miellyttävimmän hymynsä ja asteli ulos luokasta. Nopea silmäys käytävälle ja seuraava kohde oli valittu.
”Hei, sinä nuori kaunokainen siellä! Kultaseni, olisiko sinulla hetki aikaa...”
