Nimi: Balettitanssija
Ikäraja: Sallittu
Genre: Random tilannekuvaus
A/N: Viimeaikainen ihastukseni ruusuihin, pitsiin ja kaikkeen puuterinväriseen & The Village- elokuvan
soundtrackeja: tässä tulos. Suomen kielioppi on vääntynyt aivan mutkalle ja sanavalinnat ovat hyvin omituisia, mutta ilahtuisin silti, jos kommentoisitte.
~*~
Rose oli prinsessa. Pitkät, kiharaiset hiukset, suukkosuu, sirot nilkat ja ruusukuvioinen hiusrusetti; niin, oikeaakin oikeampi prinsessa.
Prinsessan huone oli aivan erilainen kuin muiden rumat, tavalliset huoneet. Prinsessan huoneessa oli aarteita, sellaisia, jotka kimalsivat aamuauringon valossa kuin pikkuiset timantit. Huoneessa oli sievät tapetit, joiden kukkaseppeleet saattoi nähdä vain tarkastelemalla. Huoneessa oli suuri, valkoreunainen peili, josta heijastui prinsessa, hänen ruusukuvioinen rusettinsa ja sirot nilkkansa.
Prinsessan kauniissa huoneessa oli seinällä pieni, metallinen haka, johon oli ripustettu vaaleanpunaiset balettitossut. Tossut olivat puhtaat ja kovakärkiset, aivan kuin oikeiden balettitanssijoidenkin. Ja voi, totta kai olivat, sillä prinsessa Rose oli aivan oikea tanssija! Oikea perhonen, oikea lintunen, kevyempi kuin untuva ja sirompi kuin lasijoutsen! Liikkeen mestari, taiteiden enkeli, musiikin hennosta kosketuksesta lentoon nouseva unelma!
Kesäiltaisin, kun valo oli haaleaa mutta olemassa ja kun kaikki muut olivat jo nukkumassa, prinsessa Rose otti balettitossut seinältä. Hän käsitteli niitä varoen, solmien silkkinauhat oikeaoppisesti sirojen nilkkojensa ympärille. Hän otti yöpöydältään (joskus kirjoituspöydältään) valkoisen hiusklipsin, jolla hän kiinnitti kiharaiset hiuksensa ylös korkealle nutturalle. Vielä kermanvärinen, pitsillä koristeltu mekko – prinsessa oli valmis tanssimaan.
Jalan ojennus, käden heilahdus, sievä niiaus, siinä kaunis aloitus esitykselle kuin esitykselle. Sitten, yksi sulava liike, jolla prinsessa veti itsensä pikkuiseksi sykkyräksi maahan. Lasku kolmeen; yksi, kaksi, kolme: pää nousi katselemaan yleisöä, joka koostui posliininukeista, nallekarhuista ja pörröisistä eläinystävistä. Silmät tarkastelivat katselijoita hetken, viattomana, sillä se kuului esitykseen.
Musiikin edetessä prinsessa alkoi nousta hitaasti ylös. Seisoma-asento oli suora ja ryhdikäs, aivan kuten pitikin. Prinsessa ojensi kätensä, teki nopean liikkeen jalallaan ja pyörähti hallitusti ympäri. Sitten hän vei jalkansa ylös, ja alas, kädet sivulle ja hypähdys oikealle, sievää tanssahtelua kuin suoraan kaupunginteatterin näyttämöiltä. Hypähdys takaisin vasemmalle, ja siitä taakse, uusi pyörähdys ja hyppy – monimutkaisia asentoja, jotka vain prinsessa osasi. Hän kuuli selvästi, kuinka yleisö haukkoi henkeään. Hyppy, ojennus, pyörähdys ja piruetti. Liikkeet kuin enkelillä, voima kuin tiikerillä, puhtaus kuin lumella. Puna poskilla kuin suoraan omenoista.
Tanssia jatkui koko ilta, yökin: sillä prinsessat ovat niitä, jotka jaksavat, kun kukaan muu ei enää usko eikä uskalla.
Ja Rose oli prinsessa. Pitkät, kiharaiset hiukset, suukkosuu, sirot nilkat ja ruusukuvioinen hiusrusetti; niin, oikeaakin oikeampi prinsessa.