Nimi: Hylky
Kirjoittaja: Mie ite
Beta: teinirinsessa
Tyylilaji: Oisko seikkailu
Ikäraja: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Vastuuvapaus: Mitä ette tunnista on minun.
HYLKY
Oli synkkä ja myrskyinen yö...
Muuan poika käveli pientä metsäpolkua pitkin rantakallioita kohti.
Välillä hän pujahti puiden taakse ja vilkuili ympärilleen.
Hän selvästi pelkäsi, että häntä seurataan.
Lopulta hän saapui kallion luokse. Hän kiipesi ylös sen seinämää, kunnes pääsi ylös.
Hän juoksi kallion reunalle, tietäen sen olevan kiellettyä.
Hän kurkisti reunalta alas ja näki sen, mitä hän oli tullut katsomaan.
Kalliota vasten nojasi suuren laivan hylky.
Laivassa oli poikkinainen masto ja siinä repaleiset purjeet.
Hän saattoi nähdä sen päällä henkiä taistelemassa myrskyä vastaan.
Poika katsoi silmät kiiluen tuota suurta hylkyä ja mumisi itsekseen: "Nyt sinä teet sen Albus."
Poika kohotti taikasauvansa osoittaen hylkyä sillä ja huusi taikasanat: "SIIPIRDIUM LENTIUSA!"
Hylky lähti kohoamaan merestä ja pamahti kalliolle.
Poika kiersi hylyn ja löysi toiselta puolelta nuoratikkaat joita pitkin hän kipusi hylkyyn.
Hän loikkasi reunalta kannelle.
Hän kuuli selvää supinaa ja lähti ääntä kohti kävelemään.
Hän ei pystynyt vastustamaan äänen voimaa.
Kapteenin kajuutan ovelle saapuessaan ääni kuului jo selvästi: "Hyökätään, hyökätään..."
Poika perääntyi pari askelta, mutta jähmettyi paikalleen peloissaan kun kajuutan ovi paukahti auki.
Ulos astui varjomaisia olentoja jotka piirittivät pojan.
"Kuka sinä olet? Kuka sinä olet?" ne kysyivät vihaisesti.
"A-anteeksi", poika sanoi ääni väristen.
Varjot hiljenivät ja rupesivat juoksemaan ympäri hylkyä huutaen: "Takaisin mereen! Takaisin mereen!"
Hylky rupesi ritisemään uhkaavasti.
Poika kuuli yhtäkkiä tutun huudon: "Albus! Missä sinä olet?!"
Poika ei saanut ääntä kurkustaan, hän huomasi yhtäkkiä olevansa köysissä eikä voinut liikkua ollenkaan.
Laiva alkoi paukahdellen siirtyä kohti kallion reunaa.
Silloin hän näki pelastuksen. Suuri jättiläiskorppikotka lensi laivan yllä ja syöksyi häntä kohden napaten hänet juuri sillä hetkellä pois hylystä kun se putosi takaisin mereen.
Jättiläiskorppikotka lensi pienen ränsistyneen mökin eteen ja laski pojan alas ja hetken kuluttua, siinä missä oli ollut jättiläislintu, olikin nyt vanhahko nainen.
"Ymmärrätkö nyt, miksi kielsin sinua menemästä kalliolle hylkyä katsomaan?" hän kysyi vihaisesti.
"Ymmärrän", poika vastasi ääni väristen.
Nainen halasi poikaa hellästi sanoen: "Onneksi sinä olet kunnossa, en olisi antanut itselleni koskaan anteeksi jos he olisivat saaneet sinut."
Nainen talutti pojan sisään ja kuivasi tämän vaatteet.
"Täti, mitä ne oikein oli?" poika kysyi saatuaan kuivat vaatteet ylleen.
Täti katsoi poikaa huokaisten ja alkoi tarinansa: "600 vuotta sitten muuan jästi löysi taikasauvan. Hän päätti sen avulla ruveta rosvoamaan ja pelottelemaan ihmisiä. Kaikki ihmiset pelkäsivät häntä ja jopa useimmat noidat ja velhot. Kukaan ei saanut häntä kuriin. Lopulta hän päätti ryhtyä seilaamaan meriä ja otti itselleen apureita. Hän sai taikasauvan voimalla heidät tottelemaan itseään. Lopulta miehistö yltyi kapinaan. He ryöstivät taikasauvan häneltä ja loitsivat häneen Varjous-loitsun. Tietämättään he sinetöivät oman kohtalonsa sillä. Loitsu valtasi koko laivan ja sen miehistön. Heistä tuli varjoja. Aikanaan aallot kuljettivat laivan tähän rantaan, missä se aina myrskyöinä kummittelee."
Kun nainen lopetti kertomuksensa, huomasi hän pojan olevan sikeässä unessa.
Nainen antoi suukon pojan otsalle, peitteli tämän lämpimästi ja lähti pois huoneesta.
A/N kommantteja!
