Kirjoittaja: KUKKUU! Arvaa kuka?
Ikäraja: S
Genre: Draama? Siis ihan tosi! No, ei tähän mikään muukaan sovi
A/N: Tässäpä nyt tämmöinen väkerrys, jossa omituinen OoC-Rita ja kliseistä lörpötystä. Omistettu mamohhille ja menee hänen haasteeseensa
Olkaa hyvä ja nauttikaa liian ylikeveästä tunnelmasta!
Hän käveli kepein askelin pitkin kapeaa polkua, joka kiemurteli ylitse mättäiköitten, jotka hehkuivat viettelevien näköisten marjojen ja puista pudonneiden ruskalehtien väreissä. Tänään metsä oli kietonut ylleen kaikista kauneimman syyspukunsa, joka loistaen vaivutti unohdukseen kuihtuneiden kukkien ja kuolleiden perhosten menetyksen surun.
Pumpuliset poutapilvet purjehtivat majesteettisesti halki sinisen, horisontista punertuvan taivaan. Aurinko ei enää jaksanut riippua korkealla kaikkien ihasteltavana, vaan alkoi hiljakseen kivuta alas taivaankantta.
Soliseva, kuulaan kirkasvetinen puro – joustava hyppy ja se jäi taakse. Linnun laulu kiiri yli havisevien puitten latvojen, jotka jo kohta riisuisivat yltään koristeellisen asunsa ja sulkeutuisivat talven harmaaseen, koruttomaan vaippaan.
Mutta ei tänään. Tänään kaikki oli täydellistä.
