Title: Mutta en minä pelkää
Author: Vanile
Rating: K11
Fandom: Twilight
Pov: Edward (tulkinnanvarainen)
Genre: Angst
Summary: Kaikki tuska, mitä jokainen joutuu kokemaan, palaa takaisin. Kostautuu heikoimmalla hetkellä.
A/N: Tuplaraapale. Itse ajattelin Edwardin näkökulmasta.
Mutta en minä pelkää
En minä koskaan ole pelännyt kuolemaa. En ole pelännyt menetystä, en katoamista. En tahtonut pelätä sitä, että minne päätyisin. Olinhan minä ollut jo olemassa ennen syntymäänikin, hiukkasena avaruudessa. Haluten löytää ruumiin, johon sieluni voisi rantautua.
Mutta silti tiedän, mitä pelkään. Pelkään kipua. Sen tuntee, se lävistää luut ja lihakset. Päättyy sisäseinämiin kummitelemaan. Niin, ettet saa enään henkeä, ettet edes jaksa välitää oletko hengissä.
Minulle kipu oli ennen vain illuusio, mutta nyt olen ymmärtänyt sen todellisen tarkoituksen. Kaikki tuska, mitä jokainen joutuu kokemaan, palaa takaisin. Kostautuu heikoimmalla hetkellä. Silloin ei enään ole aikaa, ei turvaa. Menetetty inhimillisyys valuu vain pois. Menetetty sielu, tyhjä ruumis. Niin kaikilla mahdollisilla tavoilla paha, ettei sitä voi rakastaa. Mutta koska sillä ei ole väliä, millään ei ole enään väliä. Rikoksia on turha tehdä korjatuksi.
Carlisle oli joskus seisonut tässä samalla kalliolla, tyytyväisenä omaan kohtaloonsa. Meillä kummallakin on nyt sama ajatus, sama toive. Kuolema, irtautuminen, päätyminen takaisin siksi avaruuden hiukkaseksi. Ettei tarvitse kantaa sitä taakkaa tässä ruumiissa, veren taakkaa.
Vain askel, kuolemaan, ainakin toivon niin. Haluan kuolla, en koskaan edes olla täällä. Mutta kipu, se pelottaa. Mutta en minä pelkää. En tahtoisi pelätä.
Mutta se on väistämätöntä,
kun kuolee.
