Kirjoittaja Aihe: Der kleine Vampir, Ainahan sitä unelmoida voi, S  (Luettu 2179 kertaa)

culliina

  • Jälleen täällä!
  • ***
  • Viestejä: 970
  • Illuxit novus dies
Author: Culliina
Fandom: Der kleine Vampir
Character: Rüdiger
Genre: angst, 2½ -raapale
General: S
Warnings: -
Disclaimer: Der kleine Vampir -sarja hahmoineen kuuluu kirjailija Angela Sommer-Bodenburgille enkä saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Joka ilta herätessään Rüdiger ajatteli seuraavan aamun olevan hänen viimeisensä.
A/N: Osallistuu haasteisiin OTS20, Tunne10 ja JouluhaasteV . Raapaleita, raapaleita - mikähän näissä pienissä pätkissä maailmaa oikein kiehtoo?

Ainahan sitä unelmoida voi

Lentäessään kotiin Antonin luota Rüdigerin pieni mieli oli tulvillaan iloisia ajatuksia tulevasta joulusta. Hän viettäisi sen muiden vampyyrilasten kanssa hautakammiossa lauleskellen joululauluja ja leikkien erilaisia leikkejä. Heillä kaikilla olisi päässään hassut, punaiset tonttuhatut kuten Antonilla ja seinille olisi ripustettu tonttuja ja kimaltelevia nauhoja. Ehkä Lumpi jopa toisi heille joulukuusia, kuten edellisenä vuonnakin. Ei ehkä sentään niin montaa, mutta vaikkapa kolme. Tuskin Antonilla olisi edes koristeita niin paljoa, että he saisivat koristeltua kolmea enempää kuusta. Aikuiset vampyyrit olisivat kaikki matkoilla, he kävisivät Viscrissä tapaamassa isotätiä ja Italiassa Olgan luona.

Jouluiltana sataisi lunta hiljakseen ja hän kävisi ensin nopeasti syömässä ja lentäisi sitten Annan ja Lumpin kanssa suoraan Antonille. Anton antaisi heille paljon ihania lahjoja, he soittaisivat musiikkia ja tanssisivat. Antonin vanhemmat olisivat koko yön elokuvissa. Anton voisi tulla heidän kanssaan leikkimään hautakammioon. He viettäisivät maailman ihanimman joulun ja Anton palaisi kotiin vasta aamulla heidän mennessä nukkumaan. Lumisade kestäisi vielä koko päivän ja seuraavana yönä voisi tehdä lumiukon. Geiermeier olisi tapaamassa sairasta vampyyrinmetsästäjä-tätiään ja Schnuppermaul antaisi heille nallekarkkeja. Nallekarkit olivat Rüdigerin lempiherkkuja. Jouluna hänkin voisi sydä niitä.

Harmi vain, että kaikki nämä ihanat ajatukset olivat valhetta. Eivät vampyyrit välittäneet joulusta. Heille se oli kuten kaikki muutkin vuoden yöt – siis synkkä, surullinen tapahtuma, joka muistutti heiltä riistetystä kauniista kuolemasta ja elämän jatkuvuudesta.

Joka ilta herätessään Rüdiger ajatteli seuraavan aamun olevan hänen viimeisensä. Joka ilta herätessään Rüdiger ajatteli toivoa vielä olevan. Joka ilta Rüdiger tiesi näiden kummankin olevan valhetta. Vampyyrit eivät nauttineet elämästä.

Heidän elävän kuolemansa ainoa tarkoitus oli kuolla - harmi vain, ettei sekään onnistunut.

« Viimeksi muokattu: 12.06.2012 00:40:18 kirjoittanut Yukimura »
Kunhan t*ppara häviää.

Ava a la zilah