Ficin nimi: Yön ja aamun vaihde
Kirjoittaja: E_Bella, eli minä
Oikolukija/Beta: Ei ole.
Fandom: Twilight
Tyylilaji: Angsti, kaipajuu..
Ikäraja: k-7 or k-11
Paritus: E/B
Disclaimer: S. Mayer omistaa henkilöt, minä ainoastaan juonen. Chisu omistaa kappaleen ja sen sanat..
Varoitukset:
SPOILAA UUSIKUUTA!Summary: Edwardin mietteitä Italia reissun jälkeen.
AN: Tälläisiä on varmaan tuhatmiljoonaa, mutta sain inspiksen kun katselin/kuuntelin voicea..
Oli pakko kirjottaa..
pahoittelen mahdollisia virheitä ja tönkköyttä. kappaleen voi kuunnella täältä:
http://www.youtube.com/watch?v=21d0935Wp7U tuo on sitten musiikkivideo.. : ]
Yön ja aamun vaihde EPoV
Miten olin saattanut lähteä ja päästää Bellan käsistäni, kuin hiekan sormieni lävitse? Se oli kuin isku sydämeeni, jota minulle ei ollut. Miten olin voinut uskoa Bellan lupaavaan, ettei tee mitään tyhmää? Miten olin voinut uskoa sen ja ne valheet mitä olin uskotellut itselleni?
"Bellan on parempi elää ilman minua. Hän on silloin turvassa." Miten
saatoin uskoa sen, miten saatoin uskoa
ne kaikki valheet, mitä itselleni syötin?! Nytkin Bella makasi sikeässä unessa sängyssä, turvassa kaikelta. Mihin vaaraan olinkaan saattanut hänet, kun olin lähtenyt hänen luotaan, mutta miten olisin voinut aavistaa? Mutta miten olin saattanut pettää lupaukseni?
Luvattu on paljon
Rikottu enemmän
Vierelläsi valvon ja kauniina sut nään Näin Bellan kierähtävän toiselle kyljelleen levottomana. En uskaltanut mennä lähemmäs. En ollut metsästänyt pitkään aikaan. Voisinko hallita sen ainoan, typerän ja niin epäinhimillisen asia, mikä vaivasi minua joka päivä? Se joka vallitsi niin kovana ja polttavana, varsinkin Bellan lähellä.
Bella kierähti taas toiselle kyljelleen ja huomasin hänen rintakehänsä nousevan epäsäännöllisesti ylösalas. Uskaltauduin hieman lähemmäs. Istuin Bellan sängynpäähän, en voinut mennä lähemmäs. En uskaltanut. Vaikka janoni yltyi joka hengenveto, imin hänen tuoksuaan ahnaasti sisääni. Miten olinkaan kaivannut sitä, tuttua ja turvallista tuoksua. Miten olinkaan kaivannut häntä!
Sä oot se jonka
Löydän aina uudelleen
Taas tässä oon ja valmis
Uuteen kierrokseenKun olin varma, että hallitsin itseni menin taas hieman lähemmäksi Bellaa. Polvistuin hänen eteensä ja tutkailin hänen kasvojaan. Hän hengitti pinnallisesti. Katsoin häntä huolissani. Hän näytti niin haavoittuvalta.
Olin nähnyt Alicen ajatuksissa miten Bella oli kärsinyt, kun olin ollut poissa. Miten Bella oli uskotellut, että hän oli liian tavallinen minulle, että ei ollut tarpeeksi hyvä. Miten väärässä hän olikaan ollut! Hän oli liian täydellinen! Mieleni teki ravistella Bella hereille ja selittää kaikki, ihan kaikki.
Mut mussa ei oo mitään
Mussa ei oo mitään uutta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli
Sama sydän
Sama nainenAlice oli ollut oikeassa. Minun ei tekisi hyvä olla yksin, eikä Bellankaan. Olin käskenyt häntä yrittämästä katsoa Bellan tulevaisuuteen. Bella ei kuulunut silloin enää minulle, hän saisi elää normaalia ja ihanaa ihmiselämää. Mutta miten olikaan käynyt?! Victoria oli tullut takaisin kostamaan Bellalle ja hän oli joutunut turvautumaan arvaamattomien
ihmissusien apuun!
Mä muistan kyllä.
Ne kirosanat ja syyttelyt
Ja anteeksi annan
Jopa sen pahoinpitelynMiten väärässä olinkaan ollut, kun olin uskotellut itselleni, että Bella olisi turvassa ilman minua. Silti, olin henkeni velkaa ihmissusille. He olivat suojelleet Bellaa, minun Bellaani. Mutta miten voisin luottaa heihin? En mitenkään. Ihmissudet olivat vaarallisia, äkkipikaisia ja sitä paitsi löyhkäsivät ällöttävälle.
Mut mä en lupaa mitään
Mä en lupaa mitään muuta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli
Sama sydän
Sama nainenRohkaistuin ja tartuin Bellaan varovasti kädestä. Miten olinkaan kaivannut hänen lämpöään. Samassa kysymykset valtasivat pääni. Saisinko Bellan uskomaan itseäni? Haluaisiko hän minut elämäänsä, oliko Jacob jo korjannut häntä tarpeeksi? Mieleni musteni, kun huomasin Bellan kierähtävän minuun päin ja puristavan kättäni huomaamattomasti. Hän tuntui niin herkältä, niin heikolta. Melkein olin unohtanut miltä hänen kosketuksensa tuntui.
Mä en lupaa mitään
En enää lupaa mitään muuta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli
Sama sydän
Sama nainenMielihyvän sävähdys kulki sisimmässäni, kun kuulin Bellan mutisevan nimeäni, mutta se katosi nopeasti. En saanut tuntea enää tätä. Jos Hän ei enää halunnutkaan minua. Irrotin otteeni Bellan kädestä, mutta jäin tarkkailemaan häntä, vahtimaan häntä. Hymyilin pienesti, kun hän hapuili kättäni unissaan takaisin omaansa. Ehkä minulla olisi sittenkin mahdollisuuksia.
Sanonut oon kaiken
Yö vaihtuu aamuun
Jos vielä haluut
Takas mä tuun*;*;
AN: Oke, tää paljastu ihan järkyttävän lyhyeks... kommenttia pyytelen?
ensimmäinen Vampyyri-ficci.. :]