Author: Romppy
Characters: Edward Elric, Rockbellien naiset, OC Ronalee ja OC Annice
Rating: K11
Fandom: Fullmetal Alchemist
Genre: Pieni huumori
Disclaimer: Hiromu Airakawa omistaa hahmonsa ja maailmansa ja samoin minä Ronaleen ja Annicen
Summary: Kaikki lähti vain päiväkirjasta...
A/N: Njiääh, pitkän jahkailun jälkeen tuli alotettua uus ficci ja samoilla hahmoilla mennään ja melko lievällä ikärajalla. Toivottavasti on hyvä :3
Päiväkirja
Olihan se ollut melko rauhallinen päivä, aurinko paistoi ja sitä rataa, mutta sitten sekin päivä muuttui äkillisesti, nimittäin ei ollut poikkeavaa jos Rockbellien yläkerrasta alkoi kuulua kimeää sadattelua ja tappelun merkkejä.
Annice oli ollut kuistilla lukemassa mangaa, kun oli kuullut riidan alkamisen ääniä, kiivasta puhetta, kiihtyneitä askelia ja lopulta sitten sen, mikä ratkaisi mistä oli tällä hetkellä kyse. Yläkerrasta kuului kamala jysähdys, ihan kuin joku olisi kaatanut kaikki Ronaleen hyllyt (ääni kuului Ronaleen huoneesta) tai ainakin tiputtanut kirjahyllyjen sisällön lattialle.
Sitten kuului kiroilua, huutoa, mäiskettä ja kaikkea vastaavaa mikä liittyi siihen, ettei se ollut tavallinen leikkipainiottelu, niin kuin joskus saattoi olla. Nyt oli kyse kunnon tappelusta ja jos joku ei erottaisi riitapukareita, talo saattaisi olla kohta tulessa. Tai no, ehkä se oli liian rajusti sanottu, mutta jotain sinne päin kumminkin.
Annice laittoi sarjakuvapokkarinsa kiinni ja jätti sen kuistille kun hölkkäsi rappuset ylös. Eikö se kaksikko voinut olla ikinä tappelematta?
Koputtamatta tyttö aukaisi Ronaleen oven ja näki mitä ihmeellisimmän näyn.
Huone oli kuin pommin jäljiltä, kirjahyllyt olivat aivan typötyhjiä (kirjat olivat vaihtaneet säilytyspaikkansa lattialle), raportteja ja piirroksia lainelehti ympäri lattiaa ja kaiken keskellä oli pieni mytty. Ronalee epäreilusti alakynnessä Edward tytön päällä.
Eihän se ollut oikeastaan ihme, olihan Ronalee aina ennekin sotkenut huoneensa ja tappeli Edwardin kanssa vähän silloin tällöin (krhm, joka toinen tunti) mutta se ettei kaksikolla ollut paitaa ja kalsareita ihmeellisempää vaatetusta päällä sai Annicen kavahtamaan inhosta. Jossain muussa yhteydessä tyttö olisi huutanut ’kawaii’ tai jotain vastaavaa, mutta parhaan ystävän ollessa alistettuna aiheutti yökötystä.
”Tuota noin…saanko mä kysyä mitä helvettiä te teette?” Annice sanoi järkyttyneenä.
Tähän asti hänen tuloaan ei ollut huomattu, mutta nyt Ronalee kohotti katseensa Anniceen ja punastui pienesti.
”Tai toisaalta, älkää kertoko, mua ei taida kumminkaan kiinnostaa”, Annice sanoi ääni täynnä inhoa.
”Tää ei oo kyllä sitä miltä näyttää…” Ronalee aloitti.
”Tää on just sitä”, Ed totesi ja kääntyi istumaan Annicea päin.
Ah, kuinka huomaavainen ja suorapuheinen Edward osasi olla. Häneltä meni vuoden ruokahalut.
”Tiedättekö te kuinka epäilyttävältä toi näyttää? Mä sain traumat!” Annice parahti. ”Miks te tappelette taas?”
”Tuota noin…me ei tapella”, Ronalee sanoi arasti.
”No mitä te sitten teette?”
Ronalee punastui ja siirtyi katsomaan tiukasti jonnekin muualle kuin Annicea. Annicea taas ihmetytti koko asia. Edward ei osoittanut mitään halua selittää asiaa, kenties härnätäkseen tulevaa tyttöystäväänsä.
”No voisko joku kertoa?” Annice kivahti hieman kärsimättömänä.
…
Ronalee kantoi kauppakasseja ja käveli takaisin Rockbellien taloa, nykyistä kotiaan kohti. Annice istui kuistilla lukemassa jotain yaoilta muistuttavaa pokkaria, tai oikeastaan hän ei nähnyt mitä tyttö luki, mutta Annicen nenästä valui hieman verta…
Avattuaan oven Ronalee moikkasi Pinako-tätiä, joka hääräsi jotain keittiössä ja Alia, joka luki jotain kirjaa sohvalla. Saatuaan heitettyä takkinsa naulakkoon ja ruokakassit vietyä keittiöön hän suuntasi yläkertaan yhden paperipussin kanssa ja avasi huoneensa oven. Tytön kasvoilta pystyi näkemään kuinka järkyttynyt hän oli nähdessään Edwardin lattialla nukkumassa. Ei siinä mitään, mutta pätkä oli kehdannut mennä urkkimaan hänen kaappinsa ja hyllynsä läpikotaisin, vaikkei varsinaista sekasotkua ollutkaan. Ainoa mikä todisti tämän tapahtuneen, oli Ronaleen päiväkirja Edwardin mahan päällä avattuna.
Tällaista hän ei aikoisi sietää.
Yhtään epäröimättä Ronalee potkaisi oikein kovaa Edwardin kylkeen.
”JIAAAAAUTS!!” poika huusi ja nousi hätkähtäneenä istumaan.
Ed hieroi hieman kylkeään ja näki edessään hyvin uhkaavan näköisen Ronaleen.
”Oliko pakko potkasta, vähemmästäkin olis heränny!” Edward ärähti.
”MIKSKÖHÄN?!” Ronalee katsoi silmät salamoiden Edwardia, joka hieroi yhä kylkeään.
”Mistä helvetistä minä tiedän mitä variksenpelättimen päässä pyörii?!”, Edward kivahti.
”KUKA TÄSSÄ ON VARIKSENPELÄTIN?!! ITSELLÄSI ON NIIN LYHYT MUISTI ETTET MUISTA KÄYTÖSTAPOJA!!” Ronalee räjähti.
”Mitä tuli sanottua?!!”
Vielä kumpikaan ei liikkunut lähemmäksi toista kuristamaan, mutta sekin oli hyvin lähellä. Tarvittaisiin vielä se avainsana, joka puhkaisisi koko kuplan.
”Mitä mä sitten olen tehny, että tarttee kylkiä potkia?” Ed murisi happamana.
”
Koira ei opi virheistään, ellei sitä toru heti.
Se ei muista muutama tunti sitten tapahtunutta rikettä ja pysty yhdistämään sitä tämänhetkiseen rangaistukseen
lyhyen muistinsa takia”, Ronalee ilkkui.
Jännite heidän välillä vain kasvoi, mutta se ei riittänyt. Molemmat olivat yhä paikoillaan.
”No voiko rakas emäntäni kertoa mitä olen tehnyt?” Ed ilkkui takaisin.
”Jos sinulla on vielä näkö, voisit katsoa mitä sun sylissäs on”, Ronalee sanoi vaarallisella äänellä.
Pojan katsottua päiväkirjaa sylissään, hänen silmänsä laajenivat. Ed tunnisti harvinaisen hyvin Ronaleen päiväkirjan eikä kajoaisi siihen ikimaailmassa. Eihän tyttö ollut hänen muistikirjaansakaan, joten miksi hän sellaista tekisi? Tämän piti olla väärinkäsitys…
Erä alkoi.
”Rona, mä en tiedä mit-”
”Älä yritä kusettaa mua, mulla on selkeät todistusaineistot ja kaikkea sanomaasi voidaan käyttää hyväks!” Ronalee kivahti.
”Mutkun-”
”EI MUTTIA!”
Tilanne alkoi mennä vaaralliseksi. Pieni pisto pojan kyljessä ei enää tuntunut missään, sillä Ronaleen raivo kipuun verrattuna oli paljon pienempi paha. Tyttö voisi tehdä ihan mitä tahansa suututtuaan oikein kunnolla.
”Pistä se kiinni äläkä katso yhtään enempää sen sisälle ja pistä se tuohon maahan niin kauaks itsestäs kuin pystyt ylettymään pienellä kehollas”, Ronalee sanoi hyvin käskevästi.
Hieman muristen happamana ’kuka on pieni’ Edward teki sen mitä tyttö käski sanatarkalleen, ettei aiheuttaisi enempää ongelmia itsellensä. Kynnet kehossa eivät houkuttaneet häntä yhtään. Sen tehtyään hän katsoi odottavasti Ronaleeta.
”Sitten?” hän kysyi kun tyttö ei sanonut mitään.
”Mitä kaikkea luit sieltä?” Ronalee kysyi tiukasti.
Luoja, ei hän voinut tietää mitä oli lukenut sieltä kun ei ollut koskenut siihen ollenkaan!
”Mutta kun mä en ole lukenut sitä!” Edward parahti.
”No kuka sitten?” Ronalee kivahti.
…
”Kaikki siis vain jonkun päiväkirjan takia?” Annice kysyi hämmästyneenä.
”No…joo?” Ronalee sanoi hieman nolona.
”Mutta…miks teillä on noin vähän vaatteita?” Annice kysyi hieman empien.
…
Myöhemmin päivällä kun Edward oli viimein onnistunut katoamaan Ronaleen huoneesta ehjänä ja kun tyttö oli rauhoittunut suurimmaksi osaksi, hän päätti käydä suihkussa. Suihkusta tullessaan hän kaiveli vaatekaapistaan puhtaita vaatteita ja alkoi vaihtaa niitä päälleen, kunnes huomasi Edwardin istumassa viereisellä tuolilla. Ronalee oli ehtinyt laittaa alusvaatteet ja paidan päälleen, kunnes oli nähnyt pojan.
Sen sijaan poika oli huomannut Ronaleen tulleen vaihtamaan vaatteita vasta kun tyttö oli laittamassa paitaa päällensä. Hän oli keskittynyt lukemaan kirjaa, ettei ollut kuullut oven avautuvan ja sulkeutuvan.
Molemmat katsoivat toisiaan järkyttyneinä ja hyvin, hyvin kalpeina. Ronalee harvoin punasteli ja tällainen tapaus sai tytön vain hyvin, hyvin vihaiseksi.
”R-r-rona, m-mä—” Ed aloitti kunnes sanat juuttuivat kurkkuun.
Voi hitto, nyt se pitää mua tirkistelijänä!”K-koska sä siihen oot tullu?” Ronalee sanoi hyvin heikolla äänellä.
”V-varmaan silloin kun menit suihkuun?” Ed vastasi epävarmasti.
Syntyi hyvin, hyvin pitkä kiusallinen hiljaisuus. Koko sen ajan Ed ja Ronalee tuijottivat toisiaan sanattomina.
…
”Mutta se ei selitä, miks Edwardilla on myös noin vähän vaatteita!” Annice sanoi turhautuneena.
”Ei se oo mitään tärkeetä…” Ronalee sanoi vaivaantuneena.
”Et sä haluais tietää kumminkaan”, Ed totesi.
”Mutta kun haluan!” Annice väitti vastaan.
…
Hiljaisuus oli jonkisen aikaa kiusallinen, kunnes Ronalee totesi: ”No jos sä näit mut alastomana, on mullakin oikeus nähdä sut!” Kauhistuneena Edward alkoi ottaa etäisyyttä tyttöön.
”Et voi vaatia sitä…” poika sanoi kauhistuneena.
”Voi kyllä. Kyllä voin. Paita poooois ~” Ronalee virnuili pelottavasti.
Edward ei päässyt pois pakoon Ronaleen huoneesta sillä ovi oli liian kaukana ja jatkuvasti poika joutui juoksemaan toiseen nurkkaan pakoon tyttöä, joka yritti riisua hänen vaatteita. Ei siinä, etteikö hän uskaltaisi tai pitäisi pahana asiana ottaa paita pois Ronaleen nähden, mutta hän ei ollut aivan sujut asian kanssa, että tyttö oli häntä kauniimpi…
Ronalee oli aivan toista mieltä. Ed olisi varmasti oikein kaunis näky, kunhan poika ottaisi tuon mustan t-paidan pois päältään. Tai ainakin housut…
…
”Ai siitäkö kaikki johtui?” Annice hengähti ihmeissään.
Ronalee katsoi hieman häveten itseään muualle kuin Anniceen ja Edward risti kätensä pään taakse muina miehinä. Annicea taas huvitti koko asia. Luoja, hän oli melkein ajatellut, että he olisivat tehneet jotain aivan muuta…
”Vaikka onkin kiva seurata kuinka rakastavaiset tappelevat, voisitte silti yrittää olla ihmisiksi”, Annice totesi hieman hymyillen.
”RAKASTAVAISET? MITÄ HELVETTIÄ SÄ MENIT SANOMAAN?!”
Ronaleelle oli näköjään hyvin vaikeaa tajuta, että Edward ja hän sopivat täydellisesti yhteen. Valtionalkemisti oli sisäistänyt ajatuksen jo varsin hyvin, mutta Ronalee ei pystynyt vieläkään ajattelemaan ”Ronalee ja Edward”. Ei se ollut eka kerta kun Ed sydän Ronalee –virttä oli hoettu parin kuullen. Aluksi molemmat olisivat kuristaneet asiasta huomauttaneet ihmiset, mutta nykyään Ronalee oli ainoa, joka pisti vastaan ajatusta.
”Oikeasti, ei se voi olla niin paha asia”, Annice tuhahti.
”Mutta sä tiedät hiton hyvin etten mä ja Ed voida olla yhessä! Ajattele mitä siitä tapahtuis!”
”Enkun tarkotan sun päiväkirjaas. Ei se voi olla niin paha asia, vaikkei Ed olisikaan sitä lukenu.”
”Mutta kun se on!”
”Tuliko mieleen että Winry on voinu lavastaa kaiken?”
Ainakaan tällä kertaa Ronaleella ei ollut vastaan sanomista niin kuin yleensä. Ei paha, ei paha, Annice ajatteli ja jätti kaksikon Ronaleen huoneeseen miettimään asiaa. Nyt olisi Winryn vuoro kertoa sotasuunnitelma parin kohdalle, hyvin pian he varmasti alkaisivat seurustella virallisesti. Aivan varmasti.
Mutta hän tarvitsisi sitä ennen Ronaleen päiväkirjan.
A/N: mahdollisista typoista voi huomautella ja kommentteja heitellä :3
