Tittle: Vastuuvapautus
Author: Rowena
Rating: Sallittu
Pairing: Tonks/Remus
Genre: Angst
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille.
Summary: Jos satumme sattumalta kohtalon kautta tai johdatuksen tai minkä ihmeen kaupalla tahansa kohtaamaan joskus jossakin.
A/N: Kun minä kaipaan vastuuvapautusta, minä kirjoitan.
VASTUUVAPAUTUS
(Tonks PoV)
Hän sanoi vapauttavansa minut vastuusta. Yhtä hyvin hän olisi voinut sanoa vapauttavansa minut elämästä. En sitä paitsi kaivannut vastuuvapautusta. Mitä vastuuta edes kannoin? Vastuuta itsestäni, totta kai, mutta siitä kukaan ei voinut minua vapauttaa. Vastuuta siitä, etten tuhlaisi elämääni ihmissuden kanssa. Mutta sekin vastuu kuuluu käsittääkseni vain ja ainoastaan minulle. Mutta juuri siitä Remus halusi minut vapauttaa, estää minua tuhlaamasta elämääni itseensä.
Vaan mitä tuhlausta se muka olisi! Minä haluan olla hänen kanssaan, oli hän miten paljon tahansa minua vanhempi, ihmissusi ja köyhä ja hylkiö! Hän ei ole köyhä minulle. Hän ei ole hylkiö minulle. Tosiasioita en sentään voi kieltää - hän on minua vanhempi, mutta mitä sitten! Ja kyllä, hän on ihmissusi, mutta se ei ole tarttuva sairaus, joka oikeuttaisi siihen, että siitä kärsivää velhoa pitäisi vältellä.
Päinvastoin. Ihmissutta pitäisi tukea. Seistä hänen rinnallaan.
Seistä hänen rinnallaan, juuri sitä lausetta Remus pelkää. Hän haluaa olla riippumaton, koska on aina ennenkin ollut. Hän haluaa olla yksinäinen, koska on tottunut olemaan. Onko siinä mitään järkeä? Ei, ei ole. Tai sitten Remus on niin järkevä, ettei pysty ajattelemaan muulla kuin järjellä.
Nyt me sitten paastoamme toisistamme. Se on aivan yhtä naurettavaa kuin miltä se kuulostaakin. En saa lähettää Remukselle pöllöpostia, en saa mennä käymään hänen luonaan, en saa ajatella häntä, miten naurettavaa sentään. Jos satumme sattumalta kohtalon kautta tai johdatuksen tai minkä ihmeen kaupalla tahansa kohtaamaan joskus jossakin, niin Remus ei juokse karkuun. Sen hän kai tarkoitti minulle lohdutukseksi. Nyt sitten odotan sitä sattumaa, kohtaloa, johdatusta tai ihmettä. Yhtä hyvin voisin odottaa Bellatrix-tätiä syntymäpäiväjuhlilleni.
Vaikka tottahan on, että Killan puitteissa Remus ja minä tulemme varmasti kohtaamaan. Mutta tilanteissa on tällöin muitakin. Kolmansia, neljänsiä ja yhdeksänsiä pyöriä. Remus on oma viileä itsensä ja minä kasvoiltani punainen. Tervehdimme ja Remus juoksee karkuun, sisälle itseensä. Tiedän, että juoksee. Ihmissudet juoksevat aina.
On täysikuu ja minulla on ikävä. Mutta minä en itke, koska minut on vapautettu vastuusta. Jos ihmissusi haluaa juosta tuhoon, niin juoskoon. Juoskoon niin lujaa, että sattuu.
Minä syön suklaata ja itken ehkä sittenkin vähän.