Nimi: Pieniä lämpöisiä pisaroita
Kirjoittaja: YourAngel
Ikäraja: Sallittu
Genre: lievä fluff, one-shot
Pairing: Neville/Hermione
Row omistaa hahmot.
A/N: Tässä ficissä Malfoy tietää jotain kautta Nevillen vanhemmista. Pahoitteluni jos kyseinen kohta on vähän outo, en keksiny järkevämpää tapaa laittaa sitä kohtaa ja kumminkin halusin jotain tommosta. : D
------------
Neville juoksi kohti Tylypahkan ulko-ovea. Hän halusi päästä mahdollisimman kauas Draco Malfoysta, kauas kaikista. Hän halusi vain kadota. Malfoyn sanat kaikuivat yhä hänen mielessään.
”Longbottom, mammanpoika! Ainiin, missäs sinun äitisi on? Pyhässä mungossa hullujen huoneella. Ei edes tunnista sinua pojakseen!” Malfoy nauroi pilkallisesti ja juoksi Nevillen ohi samalla lyöden tätä selkään niin lujaa, että tämä oli vähällä kaatua.Neville saapui kielletyn metsän reunalle ja istui kivelle. Hänen teki mieli itkeä.
Ei, kunnon miehet eivät itke! Toisaalta, jos kerran olen jo muiden mielestä mammanpoika, niin onko sillä enää mitään väliä, Neville ajatteli. Hän antoi kyyneleen pudota poskelleen. Malfoyn sanat olivat satuttaneet Nevilleä paljon. Ulkona alkoi sataa, mutta Neville ei jaksanut välittää. Missä vain oli parempi kuin sisällä linnassa Luihuisten pilkattavana.
”Ne-neville?” kuului varovainen ääni pojan takaa. Neville säpsähti ja pyyhki rajusti kyyneleen pois.
Hermione istahti Nevillen viereen. ”Ei sinun tarvitse hävetä itkemistä. Minusta miehet voivat ihan hyvin itkeä. Sitä paitsi, tässä tilanteessa se on ihan ymmärrettävää, minustakin Malfoy sanoi todella pahasti.”
”A-ai, joo...” Neville sanoi hiljaa tuijottaen jalkoihinsa.
Hermione kietoi kätensä Nevillen ympärille. Poika säpsähti hieman mutta rentoutui pian. Hieman epävarmasti hän vastasi halaukseen. Hermione kuiskasi Nevillelle: ”Muista, että me olemme aina sinun ystäviäsi.” Nevillen valtasi lämpö, jollaista hän ei ollut tuntenut pitkiin aikoihin. Aidon välittämisen lämpö. Hänellä oli hyvä olla, vaikka satoi kaatamalla ja kaapu alkoi liimautua ihoon kiinni.
Kun he irrottautuivat halauksesta, Hermione katsoi Nevilleä suoraan silmiin ja hymyili. Neville huomasi, että Hermione oli oikein kaunis. Hän näytti vallan suloiselta vaatteet ja hiukset sateesta aivan märkinä. ”Kiitos”, Neville sanoi ja hymyili ujosti. Hemione tarttui pojan käteen ja nousi seisomaan. ”Lähdetään sisälle, täällä alkaa olla kylmä”, hän sanoi. Neville nyökkäsi ja nousi ylös kiveltä. He lähtivät kulkemaan yhdessä kohti linnaa, eikä Nevillestä tuntunut enää ollenkaan niin pahalta.
------------
Tämmönen one-shot tällä kertaa... Kommentteja?
