Kirjoittaja Aihe: Pictures won't fade with time, S  (Luettu 3341 kertaa)

PurpleDragon

  • ***
  • Viestejä: 177
  • To be healed, is that really what we want?
Pictures won't fade with time, S
« : 15.10.2009 09:12:51 »
One-shot, S (Siriuksen kuolema) Sonatan biisi mukana.
 
 Kirjoittaja: WetFire
Ikäraja: S
Paritus: Ei selvää paritusta.
Genre: One-shot, mukana Sonata Arctican biisi Picturing the past.
Yhteenveto: Perustuu 5. elokuvaan, Siriuksen kuolemaan.
A/N: Laittakaa sit kommenttia, ei haittaa jos ei ole rakentavaa. :)

***

Sirius vääntelehti unissaan ja puristi harmaata, likaista lakanaa tiukasti nyrkkeihinsä. Hän uneksi
menneistä ajoista, ajoista jolloin hän oli vielä nuori pojannulikka asustaessaan vanhempiensa
ja veljensä kanssa. Hän kamppaili vanhempiansa vastaan puhdasverisyydestä, ylpeydestä ja muusta hömpästä, jotka Sirius ei merkinneet Siriukselle mitään.
Nämä unet vaivasivat häntä, vaikka hän oli jo aikamies ja kuului kiltaan. Kaikki asiat, mitkä hän jätti silloin taakseen kun ensimmäisen kerran astui ikiajoiksi – tai niin hän luuli - ulos siitä talosta, tulivat takaisin joka yö. Hän yhä vihasi syvästi vanhempiaan ja halusi näyttää heille ja halusi kostaa, antaen heidän maistaa omaa lääkettään. Mutta he olivat kuolleet, ja ainut paikka, missä Sirius pystyi vastustamaan  menneitä aikoja, oli unet, mutta eihäm ne tietenkään koskaan olleet totta.

In a house where no one never sleeps,
lays a man who sees more with his eyes
Picturing the past before him,
in a bed, alone, with clothes on
Paying for service he doesn't really need


Regulus oli aina saanut kaiken mitä halusi ja paljon enemmänkin. Hän oli lempilapsi koska totteli ja seurasi vanhempiansa kaikessa. Siriuksesta se näytti siltä, että hänen veljensä halusi elämän olevan helppoa, ja sitä Sirius taas ei sietänyt. Hän vihasi ihmisiä, jotka valitsevat helpon, mutta väärän ratkaisun.
Itse hän kamppaili kynsin hampain, jotta saisi sen mitä todella tarvitsi. Tärkeinhän hänellä jo oli ollutkin, James, hänen ystävänsä, muttei enään.

Sirius sai kotiväeltä aina selkään, häntä ei kuunneltu, eikä hän kuunnellut heitä.
Sirius oli aina kaikessa eri mieltä, hän pukeutui oudosti, hän puhui hassusti, hän pyöri ihan väärien ihmisten kanssa tai oli vain muuten viallinen. Ei hän koskaan yrittänytkään tehdä kenellekään mieliksi, paitsi Jamesille, jonka Sirius halusi olevan ylpeä itsestään. James oli paras, hän haki Siriuksen pois sieltä hullujenhuoneelta. Sirius rakasti Jamesiä ja Jameskin oli rakastunut ...  muttei Siriukseen. Tieto siitä, että Lily Evans oli valloittanut Jamesin sydämen, sai Siriuksen oman hajoamaan, juuri kun hän uskalsi haaveilla heidän yhteisestä elämästään. Pikkuhiljaa Sirius kuitenkin keräsi sydämensä rippeet ja kokosi ne yhteen, jotta voisi iloita Jamesin ja Lilyn yhteisestä elämästä. Vaikeaa, mutta sen arvoista.

With his eyes, he sees more love and lust
more tears, far too much to handle
Can't tell a soul, not this time, they'd lock him right up
Too much of burning bushes too much for his weak soul


Myöhemmin Sirius tajusi, ettei häntä jätetäkään yksin. James oli yhä hänen ystävänsä ja niin oli myös suloinen Lily, joka hymyili joka kerta kun näki Siriuksen. Se hymy sai miehen kun miehen
sulamaan. Jos hän olisi ollut julma, hän olisi ottanut itsekin osan Lilyn suloisuudesta, mutta se olisi ollut petos Jamesiä kohtaan ja olisi pilannut ystävyyden.

Ei asiat niin huonosti olleetkaan kun tarkemmin ajatteli. Sirius oli päässyt perheestään ja  onnellinen, että sai käydä koulua ja palata kesällä Jamesin luo. Kaikki hyvin.
Sitten kun se siunattu koulu loppui ja niin myös ne siunatun ja kelmivuodet, Sirius oli saanut kuulla myöhemmin, että Lily oli raskaana. Sirius  tunsi olonsa ulkopuoliseksi, joten hän päätti lopulta lähteä. Lähteä kauas pois  katselemaan maailmaa. Kaikki ok, Sirius hoki itselleen. Aika kului...

Sitten, se kirottu rotta.
Petettyään hänen parhaat ystävänsä, ja Voldemortin murhatessa heidät, Matohäntä katosi pelkurimaisesti Voldemortin kukistuessa hetkeksi.
Sirius olisi halunnut murhata koko maailman siitä petoksesta, muttei suinkaan tehnyt todella mitään. Muu maailma ei vain tuntunut uskovan sitä ja mustamaalasi hänestä mustaakin mustemman Mustan – murhaajan ja petturin.

In his mind, oh so jaded, he's gone too far behind
Of all the visions seen, this one makes him scream

He cannot live neither die in this world
Burning sensation inside, you know how that hurts?
Making up for the crimes of your life
With scythe as your sword,
you must fight 'till the end of time


Niistä kahdestatoista vuodesta Azkabanissa Sirius uneksi myös, uudestaan ja uudestaan, joka yö. Paljon muistoja muistettavana, mitä hän ei halunnut muistaa, eikä elää unessa uudestaan.
Nytkin hän huusi ja vaikeroi, eikä kukaan muu kuullut kuin kotitonttu, joka tälläkin hetkellä
kirosi Siriusta helvettiin. Hänen elämänsä vilahteli ohi kuvina, mutta pysähtyi erääseen tapahtumaan, jota Sirius ei ollut koskaan edes muistanut. Nyt se kuitenkin näkyi kirkkaana
ja selvänä hänen silmiensä edessä.

Sirius seisoi pienessä pimeässä huoneessa. Vain aukinaisesta ikkunasta tuli kuun ja tähtien valoja. Ikkunaverhot heiluivat tuulessa. Oli myös eräät toiset verhot. Ne peittivät kokovartalopeiliä.

Nyt uni alkoi muuttua epätodelliseksi, painajaismaiseksi.

Sirius tuijotti tuota kankaan peittämää peiliä samaan aikaan haluten palavasti repiä sen alas ja
katsoa mitä se salasi häneltä, mutta samaan aikaan jokin huusi Siriuksen sisällä kieltäen häntä
missään nimessä repimässä kangasta pois. Huone kutistui, pelkkä peili oli enää jäljellä ja kangas
sen peittona. Harmaa, ja suuri kuin lakana.
Siriuksen päässä jomotti ja poltti. Hänen päänsä täytti hokema:
Katso, katso katso...
Ja Sirius katsoi. Repi verhon pois ja pölyn laskeutuessa, hän näki kuvajaisensa.
Hän oli vanha mies: rasittuneen ja kuolleen näköinen.
Ja hänen takanaan seisoi Bellatrix, nojaten hänen leukaansa ja tuijottaen peiliin yhdessä Siriuksen kanssa.
”Sinä kuolet. Et voi voittaa...”, Bellatrix kuiski Siriuksen korvaan.
Sitten hänen serkkunsa lähti ja katosi kuin tuhka tuuleen kimakan naurun kaikuessa vielä pitkään sen jälkeenkin.


Don't look behind, or you will fall through the time
Only time can make you see behind of the curtain hiding
secrets. Your time is up when you see the light

You can live as a noble man but when time,
You won't be left behind


Viimeisenä Sirius näki unessa kirkkaan valon, ja sitten hän heräsi hikisenä ja huutaen.
Jokin kertoi hänelle, että hänen täytyi lähteä siitä talosta.
Alas käveltyään Sirius huomasi Remuksen seisovan eteisessä.
”Sirius! On tapahtunut jotain. Tulin vain kertomaan, että sinun täytyy jäädä tänne turvaan”
”Ei onnistu. Minä lähden mukaan. En taatusti jää tänne, Kuutamo”
”Harry on lähtenyt Ministeriöön ja on menossa suoraan ansaan. Mutta jos lähdet, sinäkin...”
”Minäkin haluan tehdä jotain!” Sirius karjui ja hiljeni sitten yhtä nopeasti, ”Haluan auttaa. Harry on
liian tärkeä. Minä... minun täytyy auttaa. Tulen mukaan vaikka väkisin”
”Sirius, se voi olla sinun viimeinen tekosi”
”En välitä. En, vaikka kuolisin sinne, enkä voittaisi”
Remus huokaisi. ”Hyvä on, ystävä, mutta me suojaamme sinua. Älä tee tyhmyyksiä”

He lähtivät, sanomatta sanaakaan kohti Ministeriötä.
Pelot ja kuvat piinasivat hänen päätään edelleen, mutta enää hän ei enää niistä piitannut.
Ne olivat menneisyyttä, eivätkä tulisi palaaman. Vai mitä?

With the sound of time ringing in his head,
He leaves the house where no-one sleeps
Job well done knowing that at least one will be pleased

Hiding is always useless, pictures will fade with time


Taistelu sujui hyvin. Sirius tunsi elävänsä pitkästä aikaa. Hän sai puolustaa Harryä, jonka
hän mielessään kyllä kuvitteli Jamesiksi. Jopa niin täysillä, että hän kuvitteli olevansa taas nuori ja
yhdessä Jamesin kanssa taistelussa. ”Hyvin tehty, James”, hän kehaisi ja jatkoi kirousten syytelyä.

Seeking for a winner of the day, prize of the life is here
Of all the visions seen this one makes him scream



Hetken huumaava onni ja sitten ... kuin kello olisi pysähtynyt. Sirius katsoi ympärilleen ja näki totuuden. Hän ei elänyt niitä hyviä vanhoja aikoja, vaan karua nykyisyyttä. Harry seisoi jossain  eksyneen näköisenä, ja valkoisia ja mustia valoja risteili luolamaisessa huoneessa, mutta mitään ääntä ei kuulunut.

Sirius näki selvästi liehuvat harmaat verhot kaaren edessä, niinkuin unessakin.Siriukselle se kaari oli peili.

Äänettömästi huutaen, Sirius yritti puolustautua, mutta vihreä valo vei hänet jo mennessään.
Verho kietoi hänet synkkyyteen ja loputtomiin painajaisiin.

He cannot live neither die in this world
Burning sensation inside, you know how that hurts?
Making up for the crimes of your life
With scythe as your sword,
you must fight 'till the end of time



// Ancka vaihtoi alkutietoihin saman ikärajan kuin otsikossa oli.
« Viimeksi muokattu: 27.12.2014 18:35:28 kirjoittanut Renneto »
Nothing's what it seems to be

I'm a replica, I'm a replica

Empty shell inside of me

I'm not myself

I'm a replica of me...

anso

  • Vieras
Vs: Pictures won't fade with time
« Vastaus #1 : 15.10.2009 19:58:35 »
Lainaus
Sirius vääntelehti unissaan ja puristi harmaata, likaista lakanaa tiukasti nyrkkeihinsä. Hän uneksi
menneistä ajoista, ajoista jolloin hän oli vielä nuori pojannulikka asustaessaan vanhempiensa
ja veljensä kanssa. Hän kamppaili vanhempiansa vastaan puhdasverisyydestä, ylpeydestä ja muusta hömpästä, jotka Sirius ei merkinneet Siriukselle mitään.
Luettuani ton kuvittelin vaan jotenkin, että Sirius on vielä  Azkabanissa, vaikka olinkin lukenut yhteenvetosi.

Lainaus
Äänettömästi huutaen, Sirius yritti puolustautua, mutta vihreä valo vei hänet jo mennessään.
Verho kietoi hänet synkkyyteen ja loputtomiin painajaisiin
Ajattelin koko ficin lukemisen ajan ennen loppua; että Sirius saisi kuollessaan rauhan, eikä loputtomia painajaisia.. Samaten jotenkin vaan odotin koko ajan Sirius/Remus-paritusta. En tiedä miksi.

PurpleDragon

  • ***
  • Viestejä: 177
  • To be healed, is that really what we want?
Vs: Pictures won't fade with time
« Vastaus #2 : 16.10.2009 20:54:42 »
Ok.No kiitos kommentista.
Nothing's what it seems to be

I'm a replica, I'm a replica

Empty shell inside of me

I'm not myself

I'm a replica of me...