Kirjoittaja Aihe: Vankila, sallittu, angst  (Luettu 2033 kertaa)

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vankila, sallittu, angst
« : 03.10.2009 20:07:30 »
Author: {samba}
Raiting: Sallittu
A/N: Tää syntys hetken mielijohteesta, mulle tuli samanlainen olo, kuin tarinan kertojalla. Mä halusin purkaa tunteeni johonkin, joten kirjotin. Eli periaatteessa tää on mun näkökulmasta, mutta miettikää kertojaksi kenet haluatte. Toivottavasti tykkäätte, ja mielipiteitä saa kertoa. Myöskään rakentava ei ole kiellettyä...:D

                 Vankila


Mua ahdistaa. Koko tää paikka, pieni tuppukylä keskellä ei mitään, sateessa, kylmässä ja harmaassa syksyssä saa inhoamaan koko maailmaa. Täältä haluaa väkisinkin pois, jonnekin, missä olisi lämmintä. Ei ilmaston tarvitsisi lämmin olla, vaan ihmisten. Täällä kaikki tunteet piilotetaan. Kukaan ei kerro välittävänsä, kukaan ei kerro rakastavansa. Ihmiset masentuu yksi kerrallaan, ja heikoimmat ei jaksa. Kai se on ihme, että mäkin täällä vielä tallustelen. Kaikkia ihmisiä ahdistaa, ja kenelläkään ei oo voimaa tukea. Ja silti ne tunteet peitetään. Kukaan ei näytä ahdistustaan, ja silti kaikki tietää, mitä toisten päässä liikkuu.

 Kaikkein pahin on harmaa sade, joka tippuu hiljaa taivaalta, ja vie äänet mennessään maan alle. Koko kaupungista ei lähde ääntä, kaikki pitää metelin sisällään. Sisimmässään kaikki huutaa apua, mutta avunhuudot ei kuulu omaa mieltä kauemmaksi. Ihmiset  ei vaan jaksa sitä, ahdistusta.

Mä toivon joka päivä, että tänne tulisi enkeli, joka karkottaisi äänen mukanaan vievän sateen pois. Enkeli antaisi äänien taas kuulua, ja auttaisi ihmiset pois ahdistuksesta. Täällä paistaisi taas aurinko. Mutta ei sitä enkeliä tule. Ei mistään löydy enkeliä, joka haluaisi tulla tänne. Kaikki kaikkoavat tätä paikkaa. Tänne ei kukaan tule vapaaehtoisesti.

Mun ahdistus jatkuu. Mä kärsin vielä monta vuotta, ennen kuin pääsen täältä lopullisesti pois. Poispääsykin tulee varmasti olemaan rankkaa. Tämä paikka pitää otteessaan. Se ei päästä helpolla irti, ja aina se palaa kummittelemaan mieleen. Täällä kerran  asunut ei pääse täältä pois. Täällä kerran asunut ihminen tulee olemaan aina vankilassa, oman päänsä sisällä, eikä kukaan kuule. Sade vie äänen mukanaan maan alle.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 17:07:41 kirjoittanut Scarlett »
If I say you're the one would you believe me?

Siisukka

  • ***
  • Viestejä: 41
  • I just want to be unbreakable
Vs: Vankila
« Vastaus #1 : 03.10.2009 22:12:21 »
Tahdon ihan totta kommentoida. Toista kertaa tätä jo luen, ja nyt aion saada sanasen suustani.

No niin. Todella... Ahdistunutta tekstiä. Pelottavaa melkeinpä. Tuo kaupunki tuntuu niin synkältä, sellaiselta, joka nappaa pahaa-aavistamattomat ja joita sitten piinaa loppuun saakka.

Lainaus
Mä toivon joka päivä, että tänne tulisi enkeli, joka karkottaisi äänen mukanaan vievän sateen pois. Enkeli antaisi äänien taas kuulua, ja auttaisi ihmiset pois ahdistuksesta. Täällä paistaisi taas aurinko. Mutta ei sitä enkeliä tule. Ei mistään löydy enkeliä, joka haluaisi tulla tänne. Kaikki kaikkoavat tätä paikkaa. Tänne ei kukaan tule vapaaehtoisesti.
Jotenkin hieno kohta. Tuon yhden lauseen kursivointi sopii tosi hyvin, sitä pysähtyy oikeen miettimään lauseen sisältöä. Epätoivoista, epätoivoista.

Jos kirjoittaisit tai joku muu kirjoittaisi kirjan (tai joku osoittaisi minulle jo kirjoitetun kirjan) tällä tyylillä, lukisin sen. Ja, koska ilmeisesti eläydyn niin hyvin, inhoaisin lukemaani, vihaisin sitä kaupunkia. Tällaiseen tekstiin jää koukkuun, vaikka se ei mitään kevyttä olekaan.

Köh köh. Tällaista sait minut ajattelemaan.
Spread your wings and just fly free
-The Giant Leap

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: Vankila
« Vastaus #2 : 04.10.2009 15:54:21 »
Kiitos.
Tossa kommentissa oli jotain. Mä en oo ikinä enne saanut tollasta kommenttia. Vau.
Mun tavote olikin saada ihmiset ajattelemaan. Mä oon siis taas kerran päässyt tavoitteeseeni, kiitos sulle siitä.
Kirjaa mä en varmaan rupee kirjottaa:D mutta lisää tällästä luultavasti on tiedossa, mua ahdistaa itsekkin nykyään niin paljon, että on pakko kohdistaa tunteet kirjoituksiin. Mut joo, kiitos kommentista, Siisukka<3
If I say you're the one would you believe me?