Title: Musta taivas ei itke
Rating: S? korjatkaa jos olen väärässä
Pairing: Scabior(/Fenrir)
Genre: angst, tuplaraapale
Words: 200
Disclaimer: en omista mitään, kaikki ihanat hahmot kuuluvat Rowlingille.
A/N: ohoh löysin lisää raapalei mitä voisin jopa julkaista! en tiedä voiko tuota 'katkeransuloista'-sanaa käyttää tässä yhteydessä mut se on nyt siinä. tää teksti on mun omasta näkökulmasta sanalla sanoen outo. tosin mun kaikki tekstit on. kommentit on kans rakkaus. ja vielä, tuolla on keskellä tuo kohta missä ei ole pistettä ja lause jatkuu seuraavalla rivillä - se on tarkoituksella sellainen. kiitos. toivon että tykkäätte.
Kuinka katkeransuloista olikaan olla se, johon kukaan ei oikeasti luottanut. Se, ketä kukaan ei oikeasti huomannut eikä kaivannut. Se oli niin katkeransuloista että hampaisiin ja sydämeen sattui yhtä aikaa. Niin suloista että tuntui kuin sielua olisi revitty kahtia jokainen hetki.
Kun tuttu tunkkaisuuden haju täytti miehen tajunnan uudelleen ja uudelleen saaden kylmät väreet kulkemaan tämän selkää pitkin, olisi hän maksanut mitä vain päästäkseen pois siitä tilanteesta jälleen. Kuiskaukset korvaan raastoivat sielua jota kukaan ei hoitanut, pienetkin kosketukset puukottivat sydäntä koska ei saanut kertoa, sillä totuus oli salaisuus jota kukaan ei halunnut kuulla
eikä ollut ketään kuka olisi halunnut edes kuunnella, saati ymmärtää yhtään sanaakaan.
Kun hän joka ilta nousi seisomaan keskelle metsää, vetäen keuhkot täyteen ilmaan ja päästäen ilmoille huudon (minä vihaan sinua Fenrir) hän sai hetken rauhan – niin kauan että näki ihmissuden uudelleen ja haistoi tämän ja antoi sydämensä ottaa vallan joka ikinen kerta.
Hän rakasti tätä, muttei voinut antaa sen viedä häntä mukanaan. Ei vaan voinut. Yksinäisyys puristi rintaa, ja tieto että kukaan ei tarvinnut häntä, ei rakastanut eikä hoitanut. Se sattui.
Mies otti taskustaan muutaman suden karvan, haistoi niitä, antoi hyvän olon täyttää itsensä ja painoi päänsä vasten kylmää kiveä hymy huulillaan ja suunnaton kaipuun kipu rinnassaan.
