Nimi: Ylivoimainen ystävänpäivälahja
Paritus: Draco/Astoria
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: pieni draamanpoikanen ja fluffya
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäsi hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
Yhteenveto: Draco on saanut vihjeen siitä, mitä Astoria haluaisi ystävänpäivälahjaksi. Lahjan antaminen tuntuu kuitenkin mahdottomalta tehtävältä ja ylivoimaiselta voimien ponnistukselta. Dracon viidentenä vuotena Tylypahkassa.
Ylivoimainen ystävänpäivälahja
”En minä tätä voi antaa”, Draco sanoi posket punaisiksi helahtaen ja piilotti laatikon takaisin sänkynsä alle.
”Tietysti annat. Tuo on juuri nyt yksi halutuimpia lahjoja tällä hetkellä”, Blaise vastasi ja pukkasi Dracoa kylkeen.
”Oletko ihan varma, että kuulit Astorian tarkoittavan juuri tällaista, eikä mitään muuta?” Draco varmisteli vielä.
”Minä en ymmärrä mitä iloa tuollaisesta on kenellekään”, Crabbe puuttui keskusteluun.
”No sinä et olekaan tyttö, et tietenkään ymmärrä”, Blaise totesi.
”Miksi kaikilla tytöillä pitää olla tuollainen? Miksi ei jotain muuta?” Goyle ihmetteli.
”Jokainen haluaa tietysti ihan omansa. Ei se ole sama asia, jos se on jonkun muun”, Blaise selitti asiantuntevasti.
”Voisitko sitten antaa myös neuvon, miten ihmeessä saan tämän annettua Astorialle ilman, että koko Tylypahka nauraa minulle?” Draco kysyi ja vajosi nojaamaan käsiinsä. ”Tai entä jos joku muu antaa hänelle täsmälleen samanlaisen tai on vaikka antanut jo?” Draco jatkoi vielä.
”Haluatko että menen kysymään Pansylta suoraan, mitä tytöt haluavat juuri tänä ystävänpäivänä? Olen aivan varma, mitä kuulin”, Blaise naurahti.
”Miksi tyttöjen täytyy olla niin hankalia? Aina täytyy arvailla ja olla varpaillaan onnistuuko sitä tekemään ja sanomaan oikein vaiko ei tai sattuuko ajoitus olemaan oikea tai väärä”, Draco huokaisi.
”Eivät tytöt ole hankalia, eikä tarvitse olla varpaillaan. Riittää kun kysyy asioita suoraan, eikä yritä jäädä arvailemaan. Suoraan kysymykseen saa suoran vastauksen”, Blaise sanoi.
”Mutta minä en ole kysynyt Astorialta yhtään mitään. Halusin vain antaa jotain, mikä olisi mukavaa ja helppoa, mutta ei tämä ollutkaan helppoa”, Draco voihkaisi.
”Hyvä on annan vinkin. Ehkä joku muu kysyi häneltä suoraan ja ehkä...” Blaise aloitti mutta Draco keskeytti hänet.
”No jos joku on kysynyt häneltä suoraan, niin joku myös on hankkinut hänelle sen mitä haluaa ja minä teen itsestäni täyden narrin”, Draco pureskeli kynttään hermostuneesi.
Blaise istahti Dracon sängylle hänen viereensä.
”Luota minuun”, Blaise sanoi. ”Mutta jos pelkäät tekeväsi isestäsi narrin, niin voithan jo valmiiksi vetäistä narrin asun päällesi, paketoida tuon pienen lahjasi johonkin valtavan suureen laatikkoon ja kiikuttaa se torvia toitottaen Astorialle Suureen Saliin, kun kaikki ovat syömässä”, Blaise ehdotti.
Draco jäi tuijottamaan Blaisea saamastaan erikoisesta vastauksesta.
”Tuossa on ideaa”, Draco mumisi ja jäi tuijottamaan johonkin kaukaisuuteen.
Vähän myöhemmin.
”Draco, etkö sinä nyt vähän liioittele?” Blaise ihmetteli kun näki pojan paketoimassa suurta pahvilaatikkoa, jonka sisään lopulta tulisi sängyn alla odottava pienempi laatikko.
”Enhän minä liioittele koskaan. Tai en ainakaan tällä kerralla, olen ihan tosissani”.
”Mutta sanoin sen narrijutun puolisiksi vitsinä”.
”Tiedän, mutta ideasi on loistava. Se aivan odottaa päästä toteutettavaksi”.
”Et kai aio oikeasti pukeutua narriksi? Sitten kyllä varmasti nolaat itsesi. Ajattelin vaan, että jos yrität välttyä siltä”, Blaise huomautti.
”Minä vähän sovellan ja muokkaan ideaasi”.
Draco kaivoi matka-arkustaan kirjavanruudullisen viitan ja baskerin ja puki ne ylleen.
”No, olenko nyt tarpeeksi epäuskottavan näköinen?” Draco kysyi.
”Sinua voisi luulla rohkelikoksi”, Crabbe totesi.
”Tai puuskupuhiksi”, Goyle jatkoi.
”Niin tai ihan vain aivotärähdyksen saaneeksi Malfoyksi”, Blaise huokaisi. ”Näytät naurettavalta ja kyllä, erittäin epäuskottavalta ollaksesi Malfoy.
”Hyvä. Sillä Malfoyt eivät anna tällaisia ystävänpäivälahjoja, joten minun on oltava mahdollisimman epämalfoymainen”, Draco virnisti.
”Koko Tylypahka tulee kyllä puhumaan tästä”, Blaise totesi. ”Oletko varma, ettet nolaa Astoriaa tällä tempullasi?”
”No tuota, en ajatellut niin pitkälle”, Draco totesi ja järsi taas kynttään.
”Tai nolaat koko luihuisen tuvan”, Crabbe sanoi.
”Et ainakaan sekoita meitä muita tähän”, Goyle puhisi.
”Olisikohan jollain vielä tyttönäkökulmaa tähän asiaan?” Draco katsoi kysyvästi Blaiseen.
Blaise raapi päätään ja yritti keksiä jotain järkevää sanottavaa.
”No jos yrität minulta saada tyttönäkökulmaa, olet kyllä erehtynyt jos sitä minulta yrität saada. Tietääkseni en ole edelleenkään tyttö. Mutta voisin kyllä ajatellan niin, että jos joku minun takiani vetää pienen näytelmän ja aiheuttaa koko koulun edessä pienen välikohtauksen, niin se saattaisi olla ihan kiva”, Blaise pohti.
”Ehkä... ja ihan kiva”, Draco toisti. ”Ääh, ei tästä tule mitään. Ystävänpäivä on ohi ennenkuin keksin jonkin keinon saada lahjan Astorialle saakka”.
Vielä vähän myöhemmin.
”Jätetään tämä lahjahomma hetkeksi ja mennään lounaalle. Ties vaikka kuullaan ohimennen jotain kuulemisen arvoista”, Blaise ehdotti.
”Niin tai sitten unohdan koko homman ja painun nukkumaan”, Draco voihkaisi.
Suuri Sali oli koristeltu teeman mukaisesti vaaleanpunaiseen ja ilmassa roikkui eri punaisen ja lilan sävyisiä ilmapalloja.
”Onpa imelää”, Draco totesi ja nyrpisti nenäänsä”,
”Mutta monien mielestä kovin mukavaa ja romanttista”, totesi Pansy, joka oli hivuttaunut Dracon viereen.
Draco etsi katseellaan Astoriaa ja muita nuorempia tyttöjä, jotka istuivat yhtenä ryppäänä oman vuosikurssilaistensa kesken. Hän hätkähti vähän huomatessaan Astorian nojaavan käsiinsä ja tuijottavan suoraan häneen. Hän huomasi pienen punan nousevan Astorian kasvoille. Draco hymyili vastaukseksi. Salissa soi hempeä taustamusiikki tunnelmaa kohottamaan. Draco kuvitteli itsenä naurettavaan ruudullisenkirjavaan asuunsa raahaamassa suurta laatikkoa Astorialle. Koko salillinen ihmisiä remahtaisi takuulla nauramaan.
”Mitä ihmettä minä teen?” Draco pohti puoliksi itsekseen ja puoliksi ääneen.
”Mitä sinä horiset?” Pansy kysyi.
”Äh, unohda. Tähän tarvitaan tyttönäkökulmaa”.
”No anna tulla, minulta saattaisi löytyä tyttönäkökulmaa, mistä ikinä sitten onkaan kyse”.
”Miten ihmeessä saan toimitettua ystävänpäivätervehdykseni perille, jos kaikki tytöt kulkevat aina tuollaisissa suurissa ryppäissä?” Draco viittoi kohti Astorian tyttöryhmää.
”Hah, helppoa. Olet oma itsesi ja viet tehvehdyksen suoraan toisen kouraan”, Pansy ohjeisti.
”Mutta kun niitä on noin monta ja...”
”Muut tytöt ymmärtävät kyllä lähteä takavasemmalle, kun kävelet kohti kohdettasi. Ja jos tarkoitat Astoriaa, niin on ihan päivänselvää, että voit viedä huoletta tervehdyksesi suoraan hänelle itselleen”, Pansy naurahti ja pukkasi Dracoa kylkeen.
”Mi- miten niin?”
”Selitän myöhemmin”.
”Tuo ei kyllä auttanut yhtään. Olen hukassa”, Draco raastoi hiuksiaan, kunnes tajusi että ei ollut sopivaa sotkea hyvää kapausta pilalle.
Lounaan jälkeen
Draco katsoi sänkynsä alla olevaa pientä laatikkoa ja kurkisti sen sisään. Kaikki näytti olevan kunnossa.
”Olisikohan olemassa jotain loitsua siihen, että tämän vieminen olisi yhtään helpompaa”, Draco kysyi vieressään olevalta Blaiselta.
”Voin luvata, että ei ole. Sinun täytyy vain viedä se ihan itse”, Blaise totesi.
”Etkö nyt jo voisi viedä sitä, että tämä olisi ohi?” Goyle murahti. ”Ollaan oltu jumissa koko päivä”.
”Alan olla samaa mieltä”, Blaise lisäsi.
”Parin tunnin päästä alkaa iltaohjelma”, Crabbe totesi.
Dracon vatsa kierähti ympäri.
”Nyt tai ei lainkaan,” Blaise sanoi. ”Tämä pieni paketti on oikein söpö ja valmiina annettavaksi ilman mitään sirkustemppuja. Mennään oleskeluhuoneeseen. Minä voin vahtia pakettia sen ajan, että saat Astorian etsityksi”.
”Mutta mitä minä sanon hänelle?”
”Sanot vaikka että olet ihan kusessa, kun et saa yhtä lahjaa toimitettua hänelle. Nyt mennään”, Blaise nappasi paketin kouraansa ja vetäisi Dracoa käsivarresta.
Blaise, Crabbe ja Goyle jäivät oleskeluhuoneeseen, jossa lekotteli myös muutama muu oppilas. Dracon sydän hakkasi kiivaasti, kun hän hiippaili kohti tyttöjen makuusaleja ja toivoi hartaasti että joku tulisi vastaan, jota voisi pyytää kutsumaan Astoria käytävän puolelle. Kului minuutti. Lähes jokaisesta makuusalista kuului kikatusta ja naurua. Draco hiipi kolmannen luokan tyttöjen makuusalin ovelle ja jäi kuuntelemaan.
”Olen kohta saanut kaikki korttini tehtyä”.
”Luuletko, että pojat tykkäävät vaaleanpunaisesta?”
”Ei sillä ole väliä, ystävänpäivä on kerran vuodessa ja pojat kestäkööt tämän vaaleanpunaisen hömpötyksen”.
”Minä tein tytöille menevät kortit tarkoituksella vihreiksi”.
Draco kuunteli keskustelua ja hänen polvensa valahtivat veteliksi. Viimeisin ääni kuului ihan varmasti Astorialle. Hän huomasi koputtavansa ovelle ja perääntyi sitten kolme askelta taakse.
Yksi tytöistä tuli ovelle ja kurkisti ulos.
”Ai, Draco”.
”Onko Astoria siellä? Olisi asiaa”, Draco sanoi ja yritti pysyä jaloillaan.
”Juu, hetki vain”.
Huoneesta kuulunut puheensorina katkesi ja sieltä kuului enää pientä kuiskintaa ja supattelua. Astoria tuli käytävälle hymyillen.
”Moi”, hän sanoi ujosti.
Silloin Draco valahti keskelle käytävän lattiaa istumaan. Sitten hän huomasi puhua pulputtavansa jotain, mitä hän ei todellakaan ollut ikinä ajatellut sanovansa.
”Moi. Minulla on mennyt koko aamu ja koko aamupäivä siihen, että olen yrittänyt keksiä jonkinlaisen keinon saada annettua sinulle yhden pienen jutun. Ajattelin että et ehkä halua sellaista tai pidä siitä, tai ehkä sinulla on jo sellainen. Ja sitten tekisin itseni ihan typeräksi tai jotain. Se on tuolla oleskeluhuoneessa”, Draco selitti ja huomasi punan nousevan kasvoilleen. Hän nousi ylös lattialta ja yritti olla sen näköinen ettei olisi lainkaan ollut hermostunut mistään.
”Oletko sinä miettinyt sitä koko päivän?” Astoria ihmetteli.
”Joo, tule”, Draco nyökkäsi oleskeluhuoneen suuntaan.
Blaise vahti pientä laatikkoa, joka oli pöydällä odottamassa.
”Tässä, ole hyvä”, Draco ojensi pienen paketin Astorialle, joka istuutui lähellä olevalle nojatuolille.
”Saako sen avata heti?” Astoria kysyi.
”Tietysti”, Draco vastasi ja jäi seisomaan. Hän oli täysin valmiina juoksemaan karkuun, jos Astoria ei pitäisikään saamastaan. Tyttö avasi näppärin sormin pienen paketin. Hänen hymynsä oli näkemisen arvoinen, kun hän tajusi mikä paketissa oli. Astoriaa tapitti paketista lilan värinen puhpallura.
”Voi Draco, tämä on söpöintä ikinä”, Astoria naurahti. ”Olen halunnut tällaista lukuvuoden alusta alkaen”. Parilla nopealla loikkauksella Astoria oli kapsahtanut Dracon kaulaan.
”Kiitos Draco”.
”Tiesitkö että Draco on vaivannut pientä luihuisen päätään koko päivän tämän takia. Hän mietti jo ties mitä sirkustemppuja, kun ei keksinyt miten saisi toimitettua tämän sinulle”, Blaise kertoi.
”Draco kertoi jo”, Astoria paljasti.
”Tuota, voitaisiko mennä vaikka ulos missä saataisi olla hetken kahdestaan?” Draco ehdotti.
”Sopii. Käyn vain pukemassa. Ja Milla täytyy tietysti ottaa mukaan”.
”Milla?” Draco ihmetteli.
”No tämä pieni söpö ilmestys on Milla”, Astoria selitti ja kutitti puhpalluraansa.
Ulkona
”Mistä sinä voit tietää että se on Milla, eikä esimerkiksi Jack?” Draco kysyi Astorialta, kun he olivat päässeet ulos.
”No se vaan näkyy sen naamasta. Sen vaan tietää että se on tyttö”.
”Menikö sinulta oikeasti koko päivä tämän kaiken miettimiseen?” Astoria uteli.
”Äh, joo. No kun sinä kuljet aina sellaisessa isossa ryhmässä ja sinne on vaikea tunkea mihinkään väliin. Tunsin itseni ihan typeräksi”.
Päivä alkoi hämärtää ja muutama yksinäinen lumihiutale leijaili valmiiksi valkoiseen maahan. Draco tarttui omalla lapasellaan Astorian lapaseen kun he vähitellen palasivat polkua pitkin takaisin pääoville.
”Kiitos kun annoit Millalle uuden kodin”.
”Kiitos itsellesi”, Astoria vastasi.
”Haluaisitko tulla toistekin minun kanssani ulos?” Draco kysyi ennenkuin pääovet olisivat heidän edessään ja kaikki olisi taas ohi.
”Tietysti”.
”Hyvää ystävänpäivää”, Draco sanoi ja kietoi Astorian halaukseen varoen samalla, ettei Milla jossain Astorian taskussa joutuisi pahaan puristukseen.
Suuressa salissa alkoi parhaillaan päivällinen ja iltaohjelma. Pääovesta pujahti kaksi hahmoa käsi kädessä kohti luihuisten tupaa ja yhdessä he hiipivät vähän myöhästyneinä syömään asettuen vierekkäin pitkän tupapöydän hämyiseen nurkkaan. Pitkin iltaa he kuiskuttelivat toistensa korvaan ja molempien kasvoilta paistoi onni. Kaikki oli hyvin.
A/N: Tämmöinen hassu tuli mieleen ihan vasta tänään ja tämä oli ihan pakko kirjoittaa pois päästä. Eka tekstini tällä parituksella. Hyvää ystävänpäivää kaikille! Korjailen kirjoitusvirheitä vielä jälkikäteen.
