Title : Laituri
Author : Superi
Beta : E luki joskus kauan sitten läpi
Genre : Chanslash, Fluffy, Ficlet
Pairing : Severus/Harry
Rating : S
Disclaimer : Rowling omistaa Potter-universumin, minä vain pidän hauskaa, enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta – en, vaikka kuinka haluaisin.
Warnings : Chanslashia
Summary : Ihana ja lämmin kesäpäivä mökillä, sweet summery getaway.
A/N : Ollut jo pidemmän aikaa koneen uumenissa. Joskus ajattelin kirjoittaa pidemmänkin tarinan tämän pohjalta, mutta en näe sille enää tarvetta. Tämä on mielestäni hyvä juuri tälläisenä. Kommenttia arvostetaan suuresti. Kertokaa ihmeessä missä homma kusee.
**
Loppukesän lämmin tuuli hyväili Harryn vartaloa.
Poika makasi lähellä laiturin reunaa pyyhkeen päällä ja katseli pilvetöntä taivasta. Hän sulki silmänsä ja veti syvään henkeä nenänsä kautta. Hän haistoi puut ja juuri leikatun ruohon.
Jossain kiljui lokki.
Harry kääntyi vatsalleen ja kohotti katseensa järvelle. Jostain järven keskeltä nousi välillä lihaksikas, solakka käsi, kun tummatukkainen mies ui sulavin vedoin kohti rantaa.
Vesi kimmelsi auringonpaisteessa ja Harry laski kätensä laiturin reunan yli. Vesi tuntui aluksi viileältä, mutta iho tottui siihen nopeasti ja pian se oli jo miellyttävän lämpimän tuntuista.
Huljuteltuaan kättään jonkin aikaa vedessä poika kääntyi katsomaan juuri laiturin viereen uinutta miestä. Kun tämä nousi seisomaan matalalle hiekkapohjalle vesi ylettyi vain miehen lantiolle.
Mies pyyhkäisi märät hiuksensa taakse ja katsoi Harryyn hymyillen.
”Tule sinäkin uimaan, vesi on mukavan lämmintä”, mies teki kämmenistään kupin ja otti siihen vettä jonka valutti sitten Harryn selälle. Harry kiljaisi ja ponkaisi pystyyn saaden miehen nauramaan.
”Tuo ei ollut yhtään kivaa!” Harry sanoi yrittäen pitää kasvonsa ja äänensä vihaisina.
Hän kävi istumaan laiturin reunalle ja laski jalkansa varovasti veteen. Se tuntui kylmältä paahtavan auringon jälkeen.
Mies tuli lähemmäs Harrya, joka katseli tätä epäluuloisen huvittuneena.
”Ei minulla ole mitään”, mies nosti kätensä ylös todistaakseen väitteensä.
Hän halasi Harrya, joka työnsi miehen heti pois.
”Olet ihan kylmä!” poika nauroi, mutta suuteli kuitenkin miestä heti sen sanottuaan tämän silkkisille huulille. Mies hymyili pojan huulia vasten.
Irrottauduttuaan suudelmasta mies painoi märän otsansa Harryn lämmintä otsaa vasten.
”Tiedätkö”, hän kuiskasi, ”En olisi uskonut, että saan elää näin, kanssasi, onnellisena.”
”Meillä on ollut onnea. Me saamme elää sen kanssa, jota todella rakastamme, josta todella välitämme”, Harry vastasi ja painoi kevyen suudelman miehen nenälle.
He olivat siinä hetken. Eivät puhuneet, eivätkä liikkuneet, vain olivat. Lopulta mies liikahti suudellakseen Harrya. Suudelman syventyessä mies kiersi kätensä tiukemmin pojan ympärille ja ennen kuin se loppui, mies veti pojan veteen saaden tämän kiljumaan järkytyksestä.
”Severus!” Harry huusi raivoissaan. ”Minä olen sanonut miljoona kertaa ettei tuo ole kivaa!” Harry nousi ylös ja kahlasi vihaisesti rantaan. Hän noukki pyyhkeensä nurmelta ja tömisteli mökkiin.
Severus Kalkaros nauroi makeasti, yhä rantavedessä seisten. Hän ei olisi voinut toivoa yhtään täydellisempää kesäpäivää.