Hän kaipasi rakkautta (S, Romilda/Luna), raapaleita 7/? 14.11.2017

[Lunalotta]

Nimi: Hän kaipasi rakkautta
Kirjoittaja: SparklingAngel
Ikäraja: S
Paritus: Mainintana useita, myöhemmin Romilda/Luna
Genre: Drama, romance, femme ja fluffya myöhemmässä vaiheessa.
Status: 7/?
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot sun muut, minä vain kirjoittelen niillä ilman rahallista korvausta (oi kun näistä saisikin jotain fyrkan tapaista... )
Summary: Romildasta tuntui, että hän olisi pian ainoa sinkku koko Tylypahkassa. Romilda oli aina haaveillut siitä jostakusta, jota voisi rakastaa...
A/N: Noniin, teki mieli kirjoittaa jotain raapaleiden tapaisia ja halusin myös julkaista teidän iloksi tai harmiksi jotain taas pitkästä aikaa, ja tämä on tuloksena. Romildasta oon nyt lähiaikoina halunnut kirjoittaa, ja mulla on ideoita ja suunnitelmia kyseisen hahmon varalle paljon, ainakin tämän rapsusarjan verran ja myös pidemmän jatkiksen verran. Kommentit on taas tervetulleita jos tätä ees joku lukee ja keksii jotain sanottavaakin. Toivottavasti tykkäätte tai ette ainakaan vihaisi! :3

Hän kaipasi rakkautta

I
Hän halusi rakastaa.

Kuudesluokkalainen rohkelikko Romilda Vane oli aina haaveillut siitä jostakusta, jota hän voisi rakastaa. Jonka kainaloon hän voisi käpertyä ja joka suukottaisi häntä aina aamuisin ja iltaisin. Romilda kaipasi sitä jotakuta, jota voisi ajatella viimeisenä ennen nukahtamista ja ensimmäisenä herätessä.

Oli hänellä ollut monia ihastuksia, tietenkin. Ja yhtä hän oli koettanut saada puolelleenkin, onnistumatta siinä. Romildan itsepäinen persoona oli ohjannut häntä huijauksen kaidalle tielle ja koettanut saada rakkautta lemmenjuoman avulla. Ja tietenkin se meni pieleen. Temppu epäonnistui niinkin totaalisesti, että lemmenjuomalla varustetut noidankattilakakut menivät väärälle henkilölle.

Nyt Romilda oli tajunnut, ettei se olisi kuitenkaan ollut sitä aitoa rakkautta.

II
Romildasta tuntui pahalta katsoa vierestä jokaisen hyvän ystävänsä rakkauselämän puhkeamista kukkaan, kun oma kukka ei ollut edes kasvanut nupuksi asti.

Pahin niistä oli ehkä Ginny Weasley, joka oli mennyt rakastumaan Romildan ihastukseen. Ja mikä pahinta, Harry Potter oli tietenkin rakastunut Ginnyyn ja nyt tuo pariskunta ei voinut saada katsetta irti toisistaan edes hetkeksi. Ja sekös suretti Romildaa, vaikkei hän sitä Ginnylle myöntänytkään. Hymyili vain tytön puhuessa Harrysta. Ei hän halunnut toista loukata tai häiritä tämän rakkaudentäyteistä elämää.

Mutta silti, Romildan kävellessä suutelevan kaksikon ohi, joutui hän pidättämään nyyhkytystään, ettei sitä olisi kuultu. Ja salaa hän pyyhki silmäkulmistaan valuvat kyynelet pois.

III
Ja ihan kuin Ginnyssa ei olisi ollut tarpeeksi, niin pian Romildan muutkin kaverit alkoivat saada vastakaikua omilta ihastuksiltaan. Romildasta tuntui, että hän olisi pian ainoa sinkku koko Tylypahkassa.

Eräs tällainen tilanne sattui Romildan ollessa matkalla aina yhtä ihanille liemitunneille. Hänen hyvä ystävänsä Katie Bell tuli Romildaa käytävällä juosten vastaan silmät säihkyen ja posket innostuksen punasta hehkuen.
”Hei Katie, mikäs sut on noin iloiseksi saanut?” kysyi Romilda tytöltä, joka oli pysähtynyt hänet huomattuaan.
”Mä sain tietää, että Alicia tykkää musta”, tyttö vastasi. ”Me sovittiin treffit ensi viikonlopuksi Tylyahoon! En malttaisi enää odottaa!”
”Sepä kiva”, Romilda sanoi hymyillen vaikka sisältä häntä sattuikin.

[Vilna]

Femme on aina hyvä asia ja päätin kurkistaa, mitä täältä löytyy, kun oot niin innoissasi tästä jutustellut. :--) En oo ikinä ajatellut Romildaa mitenkään tarkemmin, kunhan se oli se ärsyttävä pimatsu, jona Rowling hänet maalasi. Silleen tosi kiva lukea tytöstä enemmän ja jopa tällaisen vähän pidemmän "jatkiksen" myötä. Lunasta nyt on turha sanoa mitään, kun se on aina kiva.

Tää teksti on vielä ihan alkutekijöissään niin on vaikea keksiä mitä oikein sanoa. Kivasti kuitenkin alkoi, yllättävän hitaasti. Ei sillä, että se olisi paha asia, päinvastoin, mut yllätyin siitä. En oikein tykkää puhekielisistä reploista Potter-ficeissä, ne kuulostaa tosi tönköiltä ja tekee mieli pistää silmät kiinni, mutta se onkin sellainen mielipideasia niin ei siitä sen enempää. Alicia/Katie kuulostaa supersöpöltä ja vaikka Ginny/Harry ei kuulukaan lemppareihin niin oli kiva säädä säväys canonia tekstiin mukaan.

Joo eipä mulla muuta. Toivottavasti kirjustelet pian lisää. ♥

[Lunalotta]

Vilna: Kiitos paljon kommentista! Joo femmeä ei voi olla ikinä liikaa, sitä mieltä oon itsekin ja femme on aina hyvä asia Luna on aina kiva, taas ollaan samaa mieltä! :3 Ja Romilda siks kiinnostaa mua hahmona kirjottaessa just sen takia, kun sitä kirjoissa niin vähän on tuotu esille ja siitä on tuotu vaan se rasittavan pimatsun puoli, mutta koska olen aina niin hyväsydäminen, niin en pysty näkemään Romildaa täysin pahana ihmisenä vaan se on pohjimmiltaan myös tunteellinen ja sellanen, joka oikeesti haluu rakastaa eikä oo niin rasittava miltä saattaa päällepäin näyttää. Toki on sit sellasiakin hahmoja jotka mä nänn oikeesti pahoina kuten canonissa mut ne nyt on sit asia erikseen.
Ja mitä tarinan etenemisnopeuteen tulee, niin tää ehkä alkoi vähän hitaasti, mutta toivon saavani tähän potkua ja nopeutta tulevaisuudessa - mulla on vaan tapana se, että joko kirjotan tapahtumat etenemään liian nopeasti tai sitten joidenkin mielestä liian hitaasti. Millonkohan opin sen kultaisen keskitien? No, toivotaan että tää tuleva etenemisnopeus ei olis liian hidas!
Puhekieliset replat tulee multa ihan luonnostaan, kun oon tottunut kirjoittamaan sellasia. Mä pystyn kyl lukemaan kirjakielisiä reploja, mut niiden kirjottaminen on vielä mulle haaste. atsotaan, jos sekin aikaa myöten kehittyisi. Ja Katie/Alicia on supersöpö! Pitäs kirjottaa sitäkin joskus Tulipas tästä hirvee jaarittelu!

A/N: Tattadaa, kolme seuraavaa rapsua olkaatte hyvät!
------------------------------
IV
Päivän viimeiset tunnit olisivat taikaeläinten hoitoa Korpinkynsien kanssa. Romilda kävelee kohti kielletyn metsän reunaa, jossa heidän tuntinsa tällä kertaa olisivat. Häntä hieman jännittää, sillä hän kieltämättä pitää kyseisestä oppiaineesta.

Kun Romilda ja muut oppilaat ovat kerääntyneet heille kerrottuun paikkaan, saapuu heidän opettajansa Hagrid vihellellen Romildan mielestä ehkä tavallistakin pirteämpänä.
”Mul ois teille ensteks vähän kerrottavaa ennen ku aletaan mennä tunnin aiheeseen”, Hagrid sanoo. ”Mää nimittäin oon löytäny nähkääs elämäni rakkauden. Olympe ja mä ollaan menty kihloihin. Eiks oo siistii, häh?”
Romilda ei tyrskähdä nauruun muiden oppilaiden tavoin, vaan on taas pahalla päällä. Eikö nämä uudet parisuhteet jätä häntä ikinä rauhaan?

[Natural]

Heippa !

Okei, ensinnäkin, en ole suuri femmefani, vaikka se ihan kivaa luettavaa joskus on, mutta ajattelin nyt kokeilla. Tää rapsusarja on nyt toistaiseksi vielä vähän alkutekijöissään, niin tarinasta itsessään on vielä vähän vaikea sanoa, mutta pyrin antamaan mahdollisimman rakentavan kommentin.

Ja aloitetaan nyt näistä "risuista" niin sanotusti, niin on kivempi lopuksi kuulla sitten niistä ruusuista

Itse olen aika canonuskollinen nykyään ficcaamisen suhteen ja pyrin itse pitämään canonista kiinni ainakin jollain tasolla. Parituksena Romilda/Luna on mielenkiintoinen idea, koska Romilda on ärsyttävä teini ja Luna ei ihan niin ärsyttävä liirumlaarumtyttö. Kivasti keksit heidän taipaleen aloittamisen tunnilta ja siitä, että he alkavat (ehkä, kuka tietä?) lähteä rakentamaan ystävyyttä sen kautta. Mutta minua häiritsee suhteellisen suunnattomasti se, että eihän Romilda ja Luna ole samalla luokalla. Kyllä, he ovat eri tuvissa ja voisivat siis opiskella toistensa kanssa muuten, mutta nelosluokkalaiset eivät opiskele vitosluokkalaisten kanssa.

Myös Katien (olettaen, että kyseessä on Bell) ja Romildan kaveraaminen hieman särähti minun korvaani. Koska pidän Romildaa rasittavana tyttösenä, niin en itse näe ehkä jo aikuistuneen Katien hengailevan ja kaveraavan itseään paljon nuoremman kanssa. Itse näen Katien poikamaisempana tyttönä ja Romildan taas erittäin tyttömäisenä tyttönä ja sillä pidän heidän ystävyyttään vähän vieraana. Ja painotan nyt, että tämä on vain minun mielipiteeni eli ei tämä ole virhe ja toki tämä on sinun raapalesarjasi, joten totta kai sinä päätät kuka kaveraa ja kenenkin kanssa

Ja nämä luvut toimisivat ehkä paremmin aina yhtenäisenä lyhyenä lukuna (esim. luku 1-3 voisivat olla hyvin luku 1 ja luvut 4-6 voisivat olla luku 2 jne), koska olet julkaissut nämä niinkun yhtä aikaa. Mutta tässä tulee taas se, että harvoin luen rapsusarjoja, joten tämä vaati totuttelua minulta.

Mutta nyt sitten niihin ruusuihin ! Elikkä:

toit kivasti noissa ekoissa luvuissa sen Romildan kaipuun esille ja sen kuinka hän kaipaa sitä jotakuta. Lauserakenteet toimii näissä hyvin, elikkä lauseet ei ole lyhyitä ja töksähteleviä, mutta eikä myöskään liian pitkiä. Kiva oli myös, kun toit esille sen, kun Romilda yritti huumata Harryn.

Idea Romildan ja Lunan tutustumisesta oli kiva ja nokkela, kuten jo aiemmin mainitsinkin. Tykkäsin siitä, kun tytöt kävelivät yhdessä linnaan, vaikkakin molemmat omilla tahoillaan tuumaillen. Myös Lunan kommentti lopussa oli aika hauska, lunamainen. Pidin siitä, kuinka se oli vähän tuulesta temmattu, aivan kun Luna lukisi ajatuksia ja ymmärtäisi kaikkia ja kaikkea. Psiteet tästä !

Pidin myös siitä, kuinka toit lopussa esille sen, että ei se Romilda läpensa paha ole, kun häntä alkoi kuitenkin harmittaa tietoisuus Lunan yksinäisyydestä.

Yhtäkkiä Romildasta tuntui, ettei Luna niin kummallinen ollutkaan.

Tää oli mun mielestä kiva. Se jotenkin kiteytti sen, kuinka Romilda alkoi ymmärtää Lunan yksinäisyyttä ja jotenkin kivasti alkoi kiteyttää tätä itse paritusta yhteen. Pisteet kotiin tästä!

Yhteenvetona sanon, että tää on kiva rapsusarjun alku, ja toivottavasti kommentti oli jollain tasoa rakentava ja saat tästä mahdollisimman paljon irti.

Kiittäen,
Natskuli

ps. olen pahoillani, jos mun lauseet ei oo järkeviä, olen vähä väsy ja telkkarissa pyörii miljonääriohjelma, joten ajatus katkeilee 

[Lunalotta]

Kiitos Natte kommentista! Ja ei nuo risut onneksi niin "pahoja" olleet. Ja uskon että särähtää korvaan, koska istse tajusin liian myöhään että himskutti, Romildahan on eri ikäinen. :I En sitten tiedä, miten tuon asian korjaisin - täytyisi varmaan tuo rapsu kirjoittaa jotenkin uudestaan tai jotain, pitää katsoa.
Ja tuo ystäväjuttu on tosiaan mielipideseikka, siihen en nyt ota kantaa
Raapaleasia taas on tosiaan siinä, että kyllä ne sopisivat myös yhtenäisenä, mutta silloinhan se olisi pikemminkin triplaraapale ja vaikka ne toimisivat hyvin yhdessä, toimii ne mun mielestä hyvin noinkin. Ja syynä voi olla myös se kun et hirveästi ole rapsuja lukenut tai asiaan perehtynyt niin voi tuntua vieraalta lukea niin lyhyitä osia
Voi, en osaa oikein vastata mitään noihin ruusuihin, muuta kuin awws ja kiitos. Se Lunan kommentti on mustakin niin Lunamainen ja hyvä ja olen tyytyväinen siihen, että keksin sen ja se on noin osuvakin
Toi sun lainaama kohta on myös mun lempikohta Tosiaan, en koe Romildaa niin läpensä pahana ja pimahtaneena, ja vaikka joku ihminen olisikin jotenkin paha tai muuta niin koen aina jokaisessa olevan edes piilossa sitä hyvempääkin puolta ja halusin tuoda sen esille Romildastakin (:
Kiitos Natte kommentista, rakentava oli ja sain kyllä kaiken irti!

[Lunalotta]

A/N: Noniin, vihdoin saan jatkettua jotain vanhaa, enkä aina aloita jotain uutta Se olisi tässä tarkoitus. Ja hui kuinka vanhaa tekstiä inspiroiduin sitten jatkamaankaan! Puolitoista vuotta lähes kun olen tätä viimeksi päivitellyt!

Ja koska edellisistä kommenteista voi päätellä, niin tarinassa oli pikku moka: Olin sekoittanut Romildan ja Lunan iät. Nyt kuitenkin korjasin, ja poistin vanhat viidennen ja kuudennen raapaleen ja kirjoitin ne uudelleen, jotta tämä sekaannus saatiin korjattua. Lisäksi ensimmäisestä raapaleesta muutin Romildan kuudesluokkalaiseksi, sillä se kuulosti paljon enemmän järkeenkäyvältä paritusta katsoen. Olisi kummallista parittaa kakkos- ja nelosluokkalaista Mutta pitemmittä puheitta raapaleet 5-6 uudelleenkirjoitettuina sekä upouusi seiskaraapale, joka osallistuu Spurttiraapaleeseen sanalla karhea.
--------------------------------

V
Taikaeläinten hoidon tunti ei mennyt Romildan osalta kovin mallikkaasti. Hän oli tavallista kärttyisämpi vain peittääkseen harminsa, jotteivat muut pääsisi esimerkiksi ilkkumaan siitä, että hän olisi muka rakastunut Hagridiin. Onneksi tunnit eivät olleet Luihuisten kanssa, sillä he olisivat suurella todennäköisyydellä tehneet hänelle juuri niin. Ja vielä kaiken kukkuraksi Romilda sai työparikseen juuri sellaisen tyypin, joka ei tehnyt elettäkään kiinnostuakseen tunnin tehtävistä, vaan Romildan täytyi tehdä kaikki työ. Ainoa hyvä puoli siinä oli, että Romilda sai siirrettyä ajatuksensa Hagridin paljastuksesta jonnekin muualle. Silti tunti tuntui etenevän etanavauhtia, ja minuutti vaikutti tuhannelta.

Kun Hagrid sitten ilmoitti tunnin päättyneen, teki Romildan mieli huokaista ääneen.


VI
Tunnin loputtua Romilda lähti kaikessa hiljaisuudessa matkoihinsa. Tyttö luuli pääsevänsä linnaan keskeytyksettä, mutta Luna Lovekiva tulikin yllättäen hänen rinnalleen kävelemään. Romilda ei sanonut tytölle mitään, mutta tätä se ei ilmeisesti haitannut. Kieltämättä, vaikkei Romilda tytöstä liiemmin välittänyt, kävi hänen tyttöä hieman sääliksi – Lunalla tiedettiin olevan melko vähän ystäviä. Joten Romilda antoi hänen kävellä rinnallaan, sillä ei Lunasta siinä mitään haittaakaan ollut.

Matka eteni kumpaisenkin tytön ollessa vain omissa ajatuksissaan. Linnan kiviportaiden juurella Luna kuitenkin avasi suunsa.
”Et ole ainoa sinkku koulussa”, tyttö aloitti, ”sillä ei minullakaan ole ketään. Tuskin kukaan minusta välittäisikään.”

Yhtäkkiä Romildasta tuntui, ettei Luna niin kummallinen ollutkaan.

VII (karhea)
Romilda ei oikein tiennyt, mitä Lunalle vastata. Hetken kurkkua kakisteltuaan hän sitten päätti sanoa edes jotain.
”Ai.” No olipa hienoa. Ääni kuulosti karhealta ja hän oli saanut sanottua yhden sanan. ”Kyllä sinustakin joku välittää”, hän yritti uudelleen ja sai kuin saikin lauseen muodostettua. Luna oli onnistunut taas sanomaan asioita, jotka pistivät vastapuolen lähes sanattomaksi.
”Ehkä”, Luna sanoi ajatuksissaan. ”Aina ei vain tunnu siltä, kun lähes kaikki katsovat minua kieroon.”

Romilda joutui myöntämään itselleen olleensa yksi noista ”lähes kaikista”.
”Ehkä he eivät tunne sinua tarpeeksi”, hän sanoi ja tavoitti Lunan katseen. Se oli utuinen, mutta siniharmaista silmistä loisti myös pilkahdus toivoa.