Alaotsikko: K-11, Severus/Lily, Lily/James, Severus/Narcissa, Romance, Angst
Title: Päivänsäde ja Menninkäinen
Author: Belsissa
Genre: Romance, Angst
Pairing: Severus/Lily, Severus/Narcissa, Lily/James
Raiting: K-11
Disclaimer: Kaikki, jonka Row tunnistaa omakseen, kuuluu hänelle.
Summary:
En todellakaan ansainnut Lilyn kaltaista tyttöä itselleni, minä kurja ja kaikin puolin epäonnistunut Severus Kalkaros. Tämä oli niin täydellinen, kuin enkeli, jonka vastakohdaksi itseni tunnen.A/N: Kommentit ovat tervetulleita!
Ikäraja voisi olla matalampi, mutta kirosanoista johtuen päätin nostaa sen K-13:sta.
“Severus? Tahdotko lähteä kanssani Tylyahoon ensiviikonloppuna?” kysyi vaalea Narcissa Black viileän syksyisenä iltapäivänä huomatessaan minut suuren tammen alla ollessaan kävelyllä ystäviensä seurassa.
Nämä kikattelivat mielestäni kovin ärsyttävästi ja epäkypsästi tytön selän takana, kuin osoittaakseen, että tiesivät jotain, miten muut eivät tienneet.
Totuus oli kuitenkin toinen, siitä tiesivät kaikki, aivan kaikki. Joka ikinen ihminen Tylypahkasta oli valitettavasti kuullut tapauksesta, mikä oli sattunut muutama kuukausi sitten. Olin suudellut hetkellisen himon tuloksena Narcissa Blackia kirjastossa, jossa olimme olleet iltamyöhällä kahdestaan tekemässä läksyjä, tai ainakin olin luullut meidän olleen kahdestaan.
Oli niin minun tuuriani, juuri niin epäonnista, kuin tällaiselta surkimukselta saattoi odottaa, että James Potter oli tällöin sattunut ilmaantumaan paikalle. Tämä oli katsonut minua oksettavan vahingoniloisella, turhankin riemukkaalla katseellaan ja sylkenyt suustaan loukkauksen, joka oli valitettavan totta:
Vitun mulkku, hän oli sanonut.
Seuraavana päivänä olivat tienneet kaikki, jotka olivat vähänkin selvillä koulun sisäisistä tapahtumista. Valitettavasti heihin kuului myös tyttöystäväni – entinen tyttöystäväni Lily Evans, jonka kasvot olivat vuodatetuista kyyneleistä johtuen helottaneet seuraavat päivät vähintäänkin yhtä punaisena kuin hänen hiuksensa.
Minä en ollut koskaan aavistanut voivani satuttaa Lilyä sillä tavoin, minun omaa ruusuposkista, smaragdisilmäistä Lilyäni, joka oli lopulta päätynyt itkemään James Potterin lohduttavaan syliin, aivan niin kuin poika oli toivonutkin.
”Severus?” Narcissa ärähti hermostuneena.
”Ai anteeksi, olin vaipunut omiin ajatuksiini. Totta kai voin lähteä”, mutisin hermostuneena.
”Hyvä on, se on sitten sovittu! Nyt minun on mentävä, minulla on vielä läksyt tekemättä”, tyttö totesi kiiruhtaen sitten ystäviensä kanssa pitkin mutkittelevaa hiekkatietä linnalle päin.
Huokaisin helpotuksesta painautuen jälleen tammen runkoa vasten ja antaen itseni hukkua tunteideni synkkiin syövereihin.
Minä en todellakaan ymmärtänyt, miksi olin mennyt tekemään jotakin niin kamalaa, kuin pettämään Lilyä, varsinkaan kenenkään sellaisen kanssa, kuin Narcissa, joka oli täysin aivoton, pröystäilevä ja pilalle hemmoteltu tyttö, jonka kaltaisen kanssa saattoi viihtyä niin kauan, kunnes tämä avasi suunsa. Hänen kauneutensa oli täytynyt lumota minut jollain kummalla tavalla, jota en saattanut käsittää. Olinhan kuitenkin vain ihminen, jota edes rakkaus ei voinut kumota.
Narcissa oli tietenkin vain nauttinut mokomasta draamasta ja piikitellyt Lilyä aina mahdollisuuden tullen, joka ei ollut suinkaan parantanut tytön oloa. Hän oli ollut totaalisesti rikottu, vaikka ei ollut osannut edes suuttua minulle tapahtuneesta. En ollut kuullut hänen äänestään muuta, kuin silkan pettymyksen.
***
”Onko se totta, Severus?”
”Lily… Olen niin pahoillani, en ymmärrä, mikä minuun meni. Ole kiltti ja anna minulle anteeksi! En enää koskaan tee mitään sen kaltaista! Ole niin kiltti, anna vielä yksi mahdollisuus!”
”Minä en ole vihainen, Severus, mutten tahdo enää jatkaa kanssasi. Niin on meille molemmille parempi, sillä et selvästikään rakasta minua, niin kuin väitit. Sitä paitsi nyt voit palata takaisin Narcissasi luokse ilman tunnontuskia, minä kyllä selviän tästä, älä turhaan huolehdi.”
”Lily, ei! Minä en tahdo Narcissaa, minä rakastan sinua!”
”Se on nyt myöhäistä, liian myöhäistä.”
”Lily ei…”***
Minun teki todella pahaa muistella noita hetkiä, kaikkia niitä tunteita ja sanoja, jotka meidän välillämme olivat valinneet. En ollut koskaan kuvitellutkaan tytön enää tahtovan jatkaa kanssani, mutta nähtävästi sisälläni oli siltikin elänyt jonkinlainen toivonkipinä. Lyhyen, mutta sitäkin tuskallisemman keskustelun jälkeen olin halunnut ainoastaan heittäytyä alas koulun korkeimmasta tornista ja vaipua uneen, jossa saisin autuaan rauhan tältä sisintä kalvavalta kivulta, joka sykki suonissa nauraen ivallisesti hiljaisille, salaisimmille kyynelilleni.
Laskin kasvoni kohmeiseen maahan, joka oli jo alkanut hieman menettää vihreyttään ja tunsin outoa yhteenkuuluvuutta sen kanssa, sillä myös minun itseni sisäisestä maailmasta olivat alkaneet värit kaikota hiljalleen. Oli enää ainoastaan harmaan eri sävyjä, jotka tummenivat päivä päivältä aina vain synkemmiksi ja alkoi todellakin muuttua vähitellen aina vain vaikeammaksi uskoa, että joskus tuo harmaa, nyt jo lähes musta, oli ollut puhtaanvalkoista.
Samassa heräsin ajatuksistani kuullen muutaman kymmenen metrin päästä kirkasta naurua, jonka tunnistin oitis, aistien myös kahdet askeleet, jotka etenivät aina vain lähemmäs tammea, jonka juurella sillä hetkellä istuin.
Kohotin katseeni maasta vain nähdäkseni nauravan parin laskeutuvan linnalta päin alas polkua, kohti rantaa, jossa tiesin näiden päivittäin viettävän aikaansa napostellen jotakin pientä ja naureskellen.
Kuinka oksettavan suloista.Pari näytti elävän aivan omassa maailmassaan, jonne muilla ei olisi asiaa. Heillä oli aivan omat kahdenkeskeiset salaisuutensa ja naurunaiheensa, joita Potter saattoi Lilyn korviin kuiskia saaden tämän kikattamaan heleästi.
Saatoin vaikka vannoa, ettemme me tytön kanssa olleet koskaan yhtä imeliä ja ällöttäviä, sillä olimme aina osanneet käyttäytyä tilanteen mukaisesti ja asiallisesti, emmekä karkailleet keskellä yötä pomppimaan ympäri tiluksia, kuten olin kuullut heidän kahden tekevän. Minun seurassani Lily oli aina ollut oma itsensä, mutta nyt Potter oli riistänyt hänet minulta ja pilannut tämän siinä samalla moisilla turhuuksilla.
Kuinka houkuttelevan suloiselta tuntuikaan syyttää Jamesia kaikesta tästä pahasta, uskotella itselleni, että kaikki oli ainoastaan tämän syytä. Ainut varjopuoli oli se, että tiesin liiankin hyvin, ettei moinen harhakuva ollut totta. Minä itse olin ajanut oman onneni karille, josta ei ollut paluuta. Saatoin syyttää ainoastaan itseäni siitä, että kaikki oli, kuten oli.
”Hei Severus”, Lily tervehti kohteliaasti poikaystävänsä kuitenkin silmäillessä minua halveksuvasti.
En kyennyt vastaamaan hänen tervehdykseensä, sillä pelkäsin sanovani jotain, joka vain saisi asiat jälleen pahemmin. Tiesin, että loukkaisin tyttöä vaiteliaisuudellani, varsinkin, kun hän otti vastaavanlaiset asiat aina itseensä ja syytti toisten virheistä herkästi itseään.
Olin aivan oikeassa päätelmässäni, sillä Lily painoi hetken päästä kasvonsa maahan näyttäen perin murheelliselta, jonka vuoksi inhoni itseäni kohtaan kasvoi vain entisestään, kun olin jälleen onnistunut satuttamaan minulle kaikkein rakkainta ihmistä. Edes Potter ei sillä hetkellä saattanut vihata minua enemmän, kuin itse vihasin.
”Älä välitä, hän ei ole arvoisesi”, poika tuhahti tyttöystävälleen vetäen tämän kädestä jatkamaan matkaa.
James oli valitettavan oikeassa. En todellakaan ansainnut Lilyn kaltaista tyttöä itselleni, minä kurja ja kaikin puolin epäonnistunut Severus Kalkaros. Tämä oli niin täydellinen, kuin enkeli, jonka vastakohdaksi itseni tunnen. Ehkä kaikkien ihailema James Potter todella olisi tälle parempi vaihtoehto.
Siltikään en voi kieltää rakkauttani tyttöä kohtaan. Hän on ainut, kenet olen koskaan halunnut ja pieni osa minusta kysyy, onko oikein, että se ainut asia minulta riistetään. En voi kieltää, ettenkö olisi sanonut tytöstä pahasti ystävilleni, varsinkin eron jälkeen, mutta se on ainoastaan kulissia, jolla koetan unohtaa itsekin, mitä todellisuudessa tunnen. En osaa elää ilman rakasta tyttöäni, mutta tiedän, että minun on vähitellen kyettävä opettelemaan.
Mutta lupaan, en koskaan unohda sinua oma päivänsäteeni.
En ikinä, vaikka meidät kuolema lopullisesti erottaisi.
