Nimi: Kipeä puhelu
Kirjoittaja: MilzZzu
Fandom: Houkutus
Genre:Romance
Paritukset: Jacob/ Bella
Ikäraja: S
Warnings: Spoilaa Epäilystä!!
A/N: Eka ficcini, kommentit ois kivoja, oon vähä ummikko vielä tässä hommassa
//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon Bella istui auringossa nauttien sen tuomasta lämmöstä. Hän ravisti tummat hiuksensa kasvoiltaan ja sulki silmänsä. Oli helpottavaa maata siinä, vailla ajatuksia tai tunteita, täysin vapaana. Rauhaa kesti kuitenkin vain muutaman minuutin sillä ihminen ei mitenkään voi olla ajattelematta mitään sen kauempaa. Ja Bellan ajatukset olivat sillä hetkellä hyvin piinallisia.
”Olenko tehnyt oikean valinnan? Valitsin Edwardin, hän rakastaa minua ja minä häntä. Mutta . . .Miksi minä tunne oloni näin ontoksi? Kuin jotain elintärkeää puuttuisi. ” Bella kääntyi selkä aurinkoon päin jottei polttaisi herkkiä kasvojaan. Päivä oli harvinaisen lämmin, yleensä Forksissa oli sateista ja harmaata. Charlie oli töissä ja Edward metsästämässä Carlislen ja Emmettin kanssa. Hän oli aivan yksin. Paitsi että . . .
”Loukkasin Jacobia oikein kunnolla. Mutta hän ymmärtää, eikö? Hän ymmärtää että rakastan Edwardia ja kunnioittaa päätöstäni. Mutta . . . kaipaan häntä hirveästi. Aivan hirveästi.” Leppeä tuulenvire pyyhkäisi tytön kasvoja, yksinäinen lintu visersi puussa Bellan pään yläpuolella.
” Näen hänet yhä, unissani. Hän on niin surullisen näköinen. Jos soittaisin hänelle, vastaisiko hän? Tulisiko hän tänne jos kutsuisin hänet? Tuskinpa. Minä olen valinnut. En ymmärrä miksi asia edelleen vaivaa minua . . .” Bella nousi ylös, auringonvalo ei enää tuntunut hyvältä. Tyttö käveli keittiöön ja istahti ruokapöydän ääreen. Sivusilmällä hän katsahti pöydällä lepäävää puhelinta.
”Voisin soittaa ja jos hän vastaa niin suljen heti puhelimen. Minun on pakko . . . minun on pakko kuulla hänen äänensä. Edes yhden kerran. Miksi minusta tuntuu kuin tekisin jotain kiellettyä? Minähän seurustelen Edwardin kanssa, Jacob on vain . . . Jacob on vain ystävä.” Bella tarttui pelokkaana puhelimeen. Hitaasti hän näppäili numeron ja jäi odottamaan. Tuut. Tuut. Bellan kädet hikosivat, tyttö pyyhki ne farkkujensa sivuihin. Tuut. Tuut.
”Haloo?”
”Nyt, Bella, sulje puhelin. Kuulit Jacobin äänen, siinä kaikki mitä halusit. Sulje se puhelin, hitto vieköön!” ”Ja . . .Jacob?”
Ei, ei, ei, mitä sinä teet?! Et voi puhua hänelle, et voi!” ”Bella? Sinäkö se olet?” pojan ääni oli karhea pidätellyistä tunteista, ja äkisti Bella tunsi valtavaa halua purskahtaa itkuun mutta hillitsi sitten itsensä.
”Niin . . . Anteeksi kun soitan, mutta . . . Tiedän etten saisi”, Bella mumisi puhelimeen.
”Miksi et? On ihana kuulla ääntäsi. Minulla oli jo ikävä!” Jacob henkäisi puhelimeen. Bella tunsi kyyneleen poskellaan, hän kirosi omaa heikkouttaan.
”Ajattelin . . .Että se voisi olla sinulle tuskallista . . . Kun . . .Minä valitsin . . . ” Bella sopersi puhelimeen ja tunsi itsensä rikolliseksi. Hänen ei olisi pitänyt soittaa, hän ei olisi saanut . . .
”Niin . . . Sain hääkutsusi.”
”Mitä?! Kuka sen lähetti sinulle!!” Bella hätääntyi. Jacobin ääni kuulosti nyt tukahdetulta, aivan kuin hän olisi pidätellyt itkua.
”Edward. Hän kyllä mainitsi ettet halunnut että saisin sen.”
”Voi Jake. Minä olen niin pahoillani, en-”
”Etkö halua minua sinne? Ennen me teimme kaikkea yhdessä. Muistatko, meillä oli ne moottoripyörätkin ja kaikki kävelyretkemme rannalla . . .”Jacob huokaisi puhelimeen.
”Hän on selvästi kaivannut minua. Minun pitäisi lopettaa, Edward voi suuttua. Tai sitten ei, hän on niin ymmärtäväinen, joskus liiankin. Mutta Jacobin ääni . . . Olen kaivannut sitä. ” ”Ajattelin että sinusta tuntuisi varmaan kamalalta olla siellä. Tai siis . . .Sinähän rakastat minua . . . Kai. ”
Langan päässä vallitsi hiljaisuus.
”Jake, olen pahoillani, minun ei olisi pitänyt soittaa. Tämä on väärin sinua kohtaan, en ymmärrä miksi-”
”Kyllä minä rakastan sinua vieläkin. Niin paljon että se sattuu. Tiedän että kun lopetat minun on taas vaikeampaa estää itseäni juoksemasta sinne ja viemästä sinua mukanani. Ja silti . . . En halua että lopetat. Koskaan.” Jacob puhui nopeasti ja matalalta niin että Bellan oli miltei vaikea saada siitä selvää. Sanat saivat hänen sydämensä miltei pomppaamaan ulos rinnasta ja hän puristi luuria tiukemmin korvaansa vasten.
”Voi ei, voi ei, voi ei! Lopeta puhelu, hän kärsii . . .Et voi mennä hänen luokseen, sinä rakastat Edwardia, et voi pettää häntä näin pahasti! Lopeta puhelu, ole niin kiltti . . .” Bella hengitti raskaasti puhelimeen, hän tiesi tekevänsä väärin. Jos hän todella rakasti Edwardia hän lopettaisi puhelun nyt. Hän laskisi luurin ja unohtaisi Jacobin kokonaan.
”Bella?” Jacobin karhea ääni kuului langan toisesta päästä. Bellan kädet tärisivät, hän pyyhki kyyneleitä poskiltaan vapaalla kädellään.
”En voi lopettaa . . .En voi lopettaa puhelua, koska . . .Minä rakastan häntä. Minä todella rakastan häntä. Vieläkin. Ja se tuntuu kauhealta.” Bella lysähti lattialle, kuuloke putosi hänen kädestään. Hänestä tuntui kuin huoneen seinät olisivat kallistuneet hänen päälleen, kuin pelkkä hengittäminen olisi ollut yhtä raskasta kuin uiminen vaatteet päällä Punaisen meren yli. Tyttä sulki silmänsä ja itki ääneti. Kuinka kauan hän olikaan valehdellut itselleen? Uskotellut että oli tehnyt oikean valinnan. Hänen tuntemansa veto Jacobia kohtaan oli jotain niin voimakasta ettei hän jaksanut taistella sitä vastaan.
”Miksi en voi vaan rakastaa Edwardia? Miksi minun pitää tehdä kaikki niin vaikeaksi? Miksi en voi tuntea niin kuin minun pitäisi jos olisin normaali ihminen? Edward on täydellinen, kerrassaan täydellinen. Hän rakastaa minua niin paljon, hän suojelee minua kaikelta pahalta, hän lohduttaa ja tukee minua kaikessa. Mutta . . .Jotain puuttuu.” Bella kohottautui takaisin istualleen ja tarttui puhelimeen.
”Bella? Bella, mitä tapahtui?” Jacob kysyi hätääntyneenä kuullessaan taas tytön hengityksen langan toisesta päästä.
”Jacob . . . Voinko . . . Voinko tulla käymään?”
Hiljaisuus. Bella kuuli Jacobin vetävän äänekkäästi henkeä, tyttö puristi luuria niin että sattui.
”Voit. Voit tulla. Se olisi . . .Mukavaa.” pojan ääni oli täynnä lämpöä.
”Kiitos. Lähden heti.”
Bella laski luurin ja nappasi takkinsa olalleen. Autonavaimet olivat pöydällä, tyttö otti ne vapisten käteensä. Edwardin kasvot häivähtivät hänen mielessään mutta Bella työnsi ne syrjään.
”Voiko hän koskaan antaa anteeksi? Ei, voinko minä koskaan antaa itselleni anteeksi? En tiedä , en tiedä oikeastaan mitään muuta kuin sen, että tarvitsen Jacobia. Minä olen paha ihminen, olen pettäjä. Edward ansaitsee jonkun paremman.” Bella avasi ulko-oven ja juoksi autolleen. Istuessaan ratin takana hän vielä epäröi.
”Olen hullu, täysin hullu kun tee tämän. En ole varma mistään, en tiedä kumpaa oikeasti rakastan. Minun olisi pitänyt miettiä pitempään tehdessäni valinnan ensimmäisen kerran ja minun todellakin pitäisi miettiä nyt tätä hullua suunnitelmaani. ” Bella laittoi avaimen virtalukkoon ja käänsi. Auto käynnistyi yskähtäen. Tyttö katsahti taloa vielä viimeisen kerran ennen kuin kurvasi pois pihasta.
”Edward . . .Anna anteeksi.”
A/N: No niin, tässä se sitten on . . .Kommentit otan ilolla vastaan, olen tosiaan uusi näiden ficcien saralla. Ja hei, onko typerää jos laittaa ajatukset kursivoimalla??
