title: Sweet child o' mine
author: Elvenpath
genre: deathfic, romance, songfic
disclaimer: joo, en omista biisin sanoja. Biisihän siis Guns 'n' Roses - Sweet Child o' Mine.
pairing: eipä oikeastaan ole
rating: k11
A/N: joo, tällane joku vaan. Teki mieli kirjottaa jotain muuta Too Cute to Die'n väliin. Puhekielellä kirjoitettu, kaipa sen olisi voinut kirjakielelläkin, mutta mielestäni tämä sopi tähän ihan hyvin. Lukekaa ja kommentoikaa
Meidän suhde oli kuollu jo pitkään ennenkuin se virallistettiin. Ei me enää halattu samalla lämmöllä, suudeltiin hyvin harvoin.
Kaikki fyysinen kosketus oli minimissä, pyrittiin olemaan kylmän viileitä. Oishan sen ymmärtäny jos tää ois ollu salasuhde, mut kun ei ollu. Me oltiin seurusteltu vaikka kuinka pitkään, mut jotain tapahtu.
Yhtenä päivänä sä vaan ilmotit, et meidän pitää lopettaa tää kaikki. Tää ei enää toimi. Mä olin tienny sen vaikka kuinka pitkään, mut en halunnu olla se joka tän lopettaa. Toivoin, että jostain olis löytyny vielä se kipinä joka meillä oli.
Ei sitä löytyny.
Oltiin oltu toisillemme tärkeitä, tai ainakin sä olit mulle. En mä susta tiedä, kai mäkin jotain merkitsin.
She's got a smile that it seems to me
Reminds me of childhood memories
Where everything
Was as fresh as the bright blue sky
Now and then when I see her face
She takes me away to that special place
And if I'd stare too long
I'd probably break down and cry
Sun hymys oli ihana. Yks kauneimpia mitä mä olin koskaan nähnyt. Mulle tuli siitä mieleen ne hetket kun pikkulapsena makasin sänkipellolla ja katselin pilvilauttoja. Mun elämä oli onnellista ja yksinkertaista.
Kun näin sut ensimmäistä kertaa olin vangittu. En vain voinut lopettaa tuijottamista, senkin uhalla, että itkisin. Olit niin kaunis, mä en tiennyt silloin miten kukaan saattoi olla sinun kaltaisesi. En kai oikeestaan tiedä vieläkään.
Sweet child o' mine
Sweet love of mine
Sitten sen syksyn lopulla uskalsin kysyä sulta haluasitko sä seurustella mun kanssa. Vastasit myöntävästi ja olin onneni kukkuloilla. Sä olit mun pikkutyttö, vaikket pitänytkään lempinimestäsi et kuitenkaan koskaan suuttunut. Olimme kuin elokuvien nuoret rakastavaiset. Meillä oli vain toisemme ja rakkaus, millään muulla ei ollut väliä.
She's got eyes of the bluest skies
As if they thought of rain
I hate to look into those eyes
And see an ounce of pain
Her hair reminds me of a warm safe place
Where as a child I'd hide
And pray for the thunder
And the rain
To quietly pass me by
Sun silmäs oli sinisemmät kun kenenkään muun. Niin safiirinsiniset, ihanat, arvokkaat timantit. Loppuaikoina mä pelkäsin noihin silmiin katsomista. Mä näin sen kuinka sä kärsit, ja kauheinta oli, et mä en voinu tehdä mitään. En yhtään mitään, että susta olis tuntunu paremmalta. Se tuntu pahalta,
Kuitenkin, edelleen sun hiukset oli kauniit. Ne oli niin elävät, taisiis en mä osaa selittää, mutta jokatapauksessa. Niistä tuli mieleen ne hetket kun menin sinne latoon niiden heinien ja olkien sekaan suojaan myrskyltä. Toivoin, että se myrsky menis äkkiä ohi. Mä pelkäsin ukkosta. Olin aina pelännyt, mut sä lohdutit mua.
Where do we go
Sweet child o' mine
Where do we go now
Sit mä sain yhtenä päivänä kuulla, sen jälkeen kun oltiin erottu, et sä olit kuollu.
Ei mulle silloin vielä kerrottu sen tarkempaa syytä, oikeastaan tiesin kyllä, olin kuitenkin järkyttynyt. Miten niin kuollu? Eihän sun pitäny kuolla vielä pitkään aikaan? Meidän piti pysyä ystävinä ikuisesti ja mennä pellolle makaamaan ja tuijottamaan pilviä niinkuin joka kesä. Tai ethän sä ollut tehnyt sitä aiemmin, mut mun oli tarkotus viedä sut.
Kuitenkin, nyt sä olit poissa. Mulla oli kova ikävä.
Laura, mä kaipaan sua.Suljin kirjeen ja hautasin sen tyynyni alle. Niiden monien muiden sekaan. Niiden, joita en koskaan ehtinyt lähettää vaikka se oli tarkoituksenani.
Sitten suljin silmäni ja aloin odottaa. Tiesin ettei siinä menis pitkään. Enää hetki ja vetäisin viimeisen henkäykseni ennenkuin tulisin sinun luoksesi sinne minne kuuluitkin. Palasit vaan liian aikaisin sinne.
Tunsin kuinka hengitykseni hidastui, jaksoin vielä hymyillä. Vedin viimeisen henkäykseni tätä maallista ilmaa ja suuni jäi hymyyn.
Laura, mä tulen!
