Summer nights, T/R, S, fluffy, romance | Finfaction 10

[Milgia]

Name: Summer nights
Author: Milgia
Pairing: Tonks/Remus
Rating: S
Genre: Fluffy, Romance, one shot
Disclaimer: Rowlingin kaikki, harmi vain.
Summary: Kesäyön taikaa...

A/N: No tälläsen oneshotin kirjoitin, liittyen FF 10 sanaan 3. Puoliväli, en muista kerta kaikkiaan mistä tämä idea tuli, hmmm.. ehkäpä siitä kun mietin yötöntä yötä... mutta no nauttikaa jos voitte.

Summer nights

Oli lämmin kesäyö kesäkuun puolessa välissä, pieni tuulen vire havisutteli haapojen ja koivujen oksia jotka varjostivat Remuksen vihreän puutalon etupihaa. Kuistilla oli juuri sopivan viileää, sisällä oli aivan liian kuuma.

Valkoiseksi maalattu rapistunut ovi kävi, se suljettiin hiljaa. Violetissa kellohelmaisessa kesämekossa oleva siro nainen siirsi muutaman karanneen tumman vihreän hiussuortuvan korvansa taakse.

Sileä ja kylmä kuistin puulattia tuntui jalkapohjissa ihanalta, niin kuin myös pieni tuulen vire siroilla kasvoilla. Nainen ei voinut vastustaa kiusausta, hän riisui kenkänsä kuistin lattialle ja hypähti istumaan kaiteelle, selkä oveen päin.

Tuuli kuiski rakkaudesta tumman metsän oksien heijatessa yhtenään. Nainen tunsi olevansa onnellinen juuri sillä hetkellä, vaikka oksien takaa pilkisti lähes muutamaa päivää vaille täysikuu. Hän oli pitänyt kuuta erityisen kauniina, kunnes oli tutustunut kuistin kaiteen, kuistin ja talon omistajaan, jolle täysikuu toi vain surua ja harmia.

Oikeastaan piti hän kuuta silti kauniina, mutta eri tavalla.

”Älä putoa”, kuului pehmeä hieman karhea ääni naisen takaa, aiheuttaen pienen säpsähdyksen ja horjahduksen. Nainen kääntyi ja katsoi suoraan miehen meripihkan värisiin silmiin jossa pilkahti aina kun hän hymyili sydämet sulattavaa hymyään. Hänelle sopi täydellisesti viininpunainen kauluspaita ja tummat housut, vaikka siinä oli väriä aivan liikaa miehen mielestä.

Nainen ei huomannut että mies oli tullut aivan hänen viereensä, vartalot koskettaen toisiaan, he havaitsivat toisen kehon lämmön. Remus laski kätensä naisen vyötäisille.
”Aiotko todellakin pudottaa minut?” Tonks kysyi hiljaa äänellä jonka vain Remus kuuli.
”Aion pelastaa sinut nokkosilta” Tonks kuuli kuiskauksen korvan juurestaan, Remus oli painanut päänsä naisen olalle.

Mies keikautti yllättäen naisen eteenpäin, ja sai hänen tasapainonsa horjumaan. Nainen heitti kätensä miehen kaulalle säikähtäen.
”En minä sinua pudota”, Remus sanoi. Huulet hakeutuivat toisille, perhoset lentelivät vatsassa ja tuntui kuin hellä suudelma olisikin ollut sata ilotulitetta taivasalla. Huulet erosivat hitaasti toisistaan ja saman tien miehen peukalo hipaisi Tonksin vaalean kuulasta poskea.

Remus otti Tonksia kädestä ja veti pois kuistin kaiteelta jo kylmälle puulattialle.
”Tule, mennään kävelylle” Remus sanoi vetäessään naista rappuja kohti.
”Ei minulla ole kenkiä…” Tonks sanoi.
”Et tarvitse niitä” Remus hymyili.

Kostea nurmikko kutitti Tonksin paljaita jalkoja, hänellä oli kylmä. Remus riisui ruskean puvun takkinsa ja laski sen naisen olkapäille.

He kävelivät käsi kädessä, vehreällä utuisella niityllä, jossain kaukana lauloi lintu kesäyön kauneinta säveltä, mies ja nainen jotka vannoivat ikuista rakkautta.

****

A/N2: Risuja, ruusuja? Toivottavasti oikealla osastolla.

M

[Kuurankukka]

Voi, tykkäsin tästä. Ihanan kesäinen tunnelma tuli, tuli juhannus tai joku sellainen mieleen. Piristi muuten sateista iltaa.

Remus/Tonks parituksella en oo kauheasti ficcejä lukenut, mutta olen kuitenkin. Pari sopi tähän oikein hyvin, tuntui kuin tämä olisi juuri Remukselle ja Tonksille tehty. Suloinen, kepeä ja rauhallinen jälkimaku jäi, alkaa tässä itsekkin muisteleen kesää
Olihan tämä vähän lyhyt, tästä olisi voinut pidemmänkin tehdä, mutta tunnelmoitsijana tämä toimi, itselleni ainakin. Vaikka kyllä tämä silti jäi hieman etäiseksi, mutta kyllä tämä hyvä silti oli.
Virheitä ei tietääkseni ollut, ja otsikostakin tykkäilin, ihanan kesäinen sekin. Kiitokseni

[Kaarne]

Kommenttibingosta BÖÖ.

Ihan aluksi pakko sanoa, että tämä oli kyllä aivan tajuttoman söpö. Ihanan seesteinen ja kesäinen tunnelma, kostea nurmikko ja puukuisti ja rapistunut valkoinen ovi, awws. En ole hirveästi lukenut Remus/Tonksia (ehkä koska heistä kirjoitetaan niin kauhean vähän parituksen epäsuosion vuoksi), mutta tykkäsin tästäkin. Remus on hirveän suloinen ja Tonks aika söpö myös vihreine hiuksineen.

Tekstissä oli muutamia yhdyssanavirheitä jotka häiritsivät lukemista. Oletko harkinnut betan hankkimista? Ei tässä mitään hurjan häiritsevää tosin ollutkaan, minä vain tuppaan joskus olemaan vähän turhan vaativa lukemieni tekstien kieliopin suhteen. 

Aika tunnelmapainotteinen tämä kyllä oli. Juonta ei suoranaisesti edes ollut ja kielikuvatkin olivat vähän kuluneita, lopetuksesta puhumattakaan. Ei silti jaksa aina nipottaa kliseistä kun lopputuloksena saa lukea söpöstelyä ja fluffia, varsinkin vähän vähemmän käytetyllä parituksella.

Tykkäsin, piristi sopivasti aamua.

[Pai^]

Aivan ihana.

En oo aikasemmin lukenu näitä Tonks/Remus parituksel ficcei, mut tää oli tosi ihanasti kuvailtu, mut tosi romanttinen. <3

[Rowena]

Oi, nyt tuli kesää ikävä! Syksy tuli aikaisin tänä vuonna. Ihanaa, että kesäöihin voi kuitenkin palata hetkellisesti antamalla itselleen luvan antautua ficcien vietäväksi. Tämä sinun ficcisi kieltämättä onnistuu viemään lukijan mukanaan, ehkä siksi, että tämä on tyyliltään kovin aistivoimainen - ruoho paljaiden varpaiden alla, tuulenvire kasvoilla... pystyn tuntemaan sen kaiken.

Pidän myös siitä, että tässä ficissä kulkee sanojen ja kerrotun alla hyvin luotu jännite, jota ei kirjoiteta auki, vaan joka uskalletaan jättää niin hienovaraiseksi, että lukija poimii sen rivien välistä. Tällä siis tarkoitan sitä, että et kirjoita kaikkia hahmojen tunteita ja ajatuksia näkyväksi, vaan lukija saa itse muodostaa käsityksensä oman elämänkokemuksensa ja maailmankatsomuksensa kautta - et ahda tekstiä täyteen monisyisiä merkityksiä, mikä on hyvä. Esimerkiksi "En minä sinua pudota" - repliikki sisältää niin paljon enemmän kuin sanoihin mahtuu, ainakin minulle tuo näyttäytyy Remuksen lupauksena seistä Tonksin rinnalla, kävi miten tahansa.

Loppu ehkä vesittää vähän tunnelmaa siinä mielessä, että Tonksin ja Remuksen ikuinen rakkaus käy minusta varsin hyvin ilmi jo aiemmin, rivien välistä ja repliikeistä, eikä sitä olisi tarvinnut korostaa erityisellä maininnalla. Okei, onhan ikuisen rakkauden vannominen romanttista, mutta minusta ficci olisi toiminut paremmin, jos olisit jättänyt sen kohtaan, jossa Tonks ja Remus lähtevät kulkemaan yhteistä polkua. Siitä muuten tuli mieleen, että minua häiritsi myös se, että Remuksella on jästien puvuntakki päällään. Viitta tai kaapu olisi ollut ehkä onnistuneempi asuste, ryysyinen Remus kun on vaikea kuvitella puvuntakissa.

Sitten vielä yksi asia, ja tämäkin siis on vain mielipideasia, suomenkielisen ficin nimeäminen englanniksi on aina häirinnyt minua. Minusta meillä on niin kaunis kieli, että se ansaitsisi tulla käytetyksi aina, kun vain mahdollista. Ja kun sisältökin on suomeksi.

Mutta siis, tämä on ihana, tiheätunnelmainen ja kaunis ficci, kiitos sinulle tästä! On ihanaa, kun kirjoitat Remus/Tonksia, sitä lisää! Mielestäni kirjoitustyylisi sopii tämän parin tulkitsemiseen hyvin - kirjoitat niin herkästi ja monitulkintaisesti, suloisen parin ansaitsemalla tavalla.

Hyvää alkusyksyä sinulle, seuraavaksi saamme lukea sinulta syystunnelmaisen R/T:n, eikös juu?