Title: Kaljuuna vetoa
Author: Ashtray
Beta: Socker Smulan
Pairing: Harry/Ron
Raiting: S
Genre: fluffy, humour
A/N: Huvitti kirjoittaa dialogia. Dialogihaasteeseen menee siis, samoin FF100:een sanalla 027. Vanhemmat. Lyhythän se on, samoin vähän klisee, mutta toivottavasti kelpaa. Kommenteista tykkään!
Kaljuuna vetoa
“Ron, joko sinä olet valmis?”
“Ihan kohta, mutta...”
“Mutta mitä?”
“Ehkä meidän ei sittenkään pitäisi.”
“Pitäisi mitä?”
“Kertoa isälle ja äidille meistä.”
“Ron, et nyt taas livistä tästä! He sitä paitsi odottavat jo meitä Kotikoloon, ei nyt voi enää perua!”
“Voimme me mennä sinne, vaikkemme kertoisikaan heille...”
“Ron, minä en jaksa tätä enää, olet perunut heille kertomisen ainakin viisi kertaa! Mikä siinä on niin vaikeaa! Kyllä minä ymmärrän, että se on iso asia, mutta tämä alkaa mennä jo vähän yli...”
“Entä jos he eivät hyväksy meitä?”
“Ron, mikseivät hyväksyisi? Hyväksyiväthän he Siriuksen ja Remuksenkin ihan suoraan, ei heillä pitäisi olla mitään ongelmaa meidänkään kanssa.”
“Se on eri asia, minä olen heidän oma poikansa. Kaljuuna vetoa, että äiti järjestää hirveän kohtauksen, ja isä joutuu rauhoittelemaan häntä koko illan, ja sitten he molemmat kieltävät, että olen heidän lapsensa.”
“Hyvä on, kaljuuna vetoa! Mutta minä en siltikään käsitä, miksi sinä ajattelet noin. Molly ja Arthur ovat molemmat suvaitsevaisia ja avarakatseisia tällaisissa asioissa, ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa.”
“Harry, sinä et nyt tajua! Miten sinä voisitkaan, ei sinun tarvitse miettiä, mitä mieltä vanhempasi mahtavat olla siitä, että seurustelet toisen miehen kanssa. Ei sinun ikinä tarvitse ajatella, mitä vanhempasi ajattelevat, voit tehdä ihan mitä vain!”
“...”
“Harry?”
“...”
“Harry, anteeksi, en olisi saanut sanoa noin. Kyllä minä oikeasti tiedän, että sinulle on vaikea asia, että vanhempasi ovat kuolleet.”
“Niin onkin.”
“Anteeksi.”
“Ja Ron, siksi minä haluan, että sinun vanhempasi tietävät. Sinä voit kertoa heille, he voivat suhtautua siihen jotenkin, he ovat elossa. Ei sillä ole väliä, mitä he sanovat nyt. Sinä tiedät itsekin, että ainakin ajan kanssa he hyväksyvät meidät.”
“Hyvä on.”
"Me kerromme heille?"
"Joo."
“Kiitos, Ron!”
“... lopeta tuo virnuilu.”
***
“Minähän sanoin!”
“Niin sanoit, tiedän, ei tarvitse pilata minun helpotustani olemalla yhtä ärsyttävän kaikkitietävä kuin Hermione!”
“Mutta sinun on pakko myöntää itsekin, että olit tyhmä, kun edes ajattelit, etteivät he hyväksyisi.”
“Joo joo, olen tyhmä, idiootti suorastaan! Miten voit edes seurustella näin umpityhmän ihmisen kanssa?”
“Olet minulle kaljuunan auki.”
“Harry, se oli vitsi! Minä liioittelin, en minä oikeasti luullut, että äiti ja isä kieltäisivät, että olen heidän poikansa!”
“Kyllä minä tiedän, että sinä liioittelit, mutta olet silti kaljuunan auki!”
“Harry!”
“Älä väitä vastaan vaan ala maksaa.”
“Harry, muistutapa minua, miksi minä taas seurustelinkaan tuollaisen idiootin kanssa.”
“Koska olen ihana ja vastustamaton ja koska sinä rakastat minua? Ja koska ilman minua joutuisit vieläkin pohtimaan, hyväksyvätkö vanhempasi sen, että seurustelet miehen kanssa.”
"..."
"Rooooon?"
“Hyvä on, saat kaljuunasi.
