Title: Päästäänkö me yli tästä?
Author: minä eli Sara
Genre: angst, fluff
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-13/PG-13
Disclaimer: en omista hahmoja enkä hanki tällä mitään rahaa.
Warnings: itsemurha, ei kuitenkaan päähenkilön, slash, hiukan kiroilua, alaikäisten juomista, huumeiden käyttöä sekä polttamista.
A/N: eli tä on eka potterficcini, toinen ficcini mitä kirjoitan. Tähän on tulossa jatkoa joten kaikki warningsit sun muut ei oo vielä nähty tässä ficissä
Ja jatkosta en tiedä, mutta en usko että K15 kamaksi menee. Kommenttia saa toki antaa =)
OSA 1Harryn poV
Kävelin tyrmiin, sillä mulla olisi kohta taikajuomien tunti. Kalkaros ei enää opettanut, Kuhnusarvio sen sijaan opetti nyt ja vaikka V.I.P taikajuomissa oli mulla vain "Odotukset ylittävä", Kuhnusarvio hyväksyi mut sinne, toisin kun Kalkaros, joka vaati "Upea" - arvosanaa. Mua alkoi taas oksettaa, mua oli oksettanut koko aamupäivän. Tuntui, että kohta lentäisi laatta. Jatkoin kuitenkin kävelyä, sillä mihin mä nyt olisin mennyt laattaamaan? Olisin ihan kohta tyrmissä ja vessaa ei ollut mailla halmeilla, onneksi osasin kuitenkin kuurausloitsun, joten ei mulla pitäisi mitään hätää olla jos nyt sattuisin laattaamaan vaikka tähän paikkaan. Koko käytäväkin oli tyhjä, tai ainakin niin luulin..
Dracon poV
Istuskelin tyrmissä, jossain kolkassa, ei hajuakaan missä. Mua ahdisti, mä en tiennyt, että miksi, mutta ahdisti kumminkin. Ainoa asia joka kuului kylmässä tyrmän käytävässä, oli mun hengitys. Yhtäkkiä kuulin kalinaa ja painoin pään polvien väliin ja lausuin hiljaa harhautusloitsun. Sulaannuin ympäristöön kuin kameleontti, jos nyt pysyisin aivan hiljaa, ei kukaan huomaisi mua. Huomasin Harryn lähestyvän, jouduin paniikkiin, jos se huomaisi mut, kuolisin häpeään. Yritin pysyä mahdollisimman liikkumattomana ja ilmeisesti onnistuinkin, koska Harry ei näyttänyt ihmettelevän tai katselevan mun suuntaan. Yhtäkkiä tunsin kun jotain roiskui mun päälle ja jokin ihan vitun paha haju leijaili mun sieraimiin. Tajusin, että Potta-Potteri oli oksentanut mun päälle! Meinasin itsekkin oksentaa, oli tosi lähellä.
Harryn poV
Avasin tyrmän yhden porteista, kuului kovaa kalinaa. Jatkoin matkaa rauhassa tuntien, kun mahassa kiersi yhä enemmän. Todennäköisesti kohta lentäisi laatta. Ja siinähän se tuli. Oksensin suoraan yhteen kulmaan. Järkyttävä haju leijaili käytävällä. Katsahdin inhoten kulmaan ja huomasin jotain outoa. En kuitenkaan ehtinyt sen enempää asiaan perehtyä, joten lausuin vain nopeasti kuurasloitsun ja liukenin paikalta vähin äänin.
Pääsin vihdoin ja viimein taikajuoma luokkaan, tunti oli jo alkanut. Kaikki tuijottivat mua, tunsin punastuvani. Sönkötin jotain Kuhnulle ja menin istumaan Ronin viereen. Ron kysyi, että onko kaikki hyvin, vastasin vain nopeasti, että on on. Vaikka ei todellakaan ollut. Muahan oli oksettanut koko päivän ja muutenkin tunsin olon vähän huteraksi. Nappasin kirjani ja aloin tutkimaan sitä, kuuntelin toisella korvalla mitä Kuhnu höpötti edessä. Tänään tekisimme Elävien Kuolleiden juomaa, juuri nyt en jaksaisi, tuskin onnistuisin niin vaativassa juomassa tässä olotilassa. Aloitin kuitenkin tekemisen. Tein kaiken kuten kirjassa, joskin saatoin vähän yliannostella joitakin aineita, toivottavasti siitä ei olisi suurta haittaa. Sain kuin sainkin liemen valmiiksi ja Kuhnu vielä kehui sitä! Tätä en olisi uskonut, ilmeisesti juoma oli kuitenkin ihan hyvää. Tunti loppu taasen Kuhnun höpötyksiin, kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos. Katselin luokkaa ja huomasin jonkun oppilaan puuttuvan. Se puuttuva oli Draco Malfoy. Inhotuksen väreet kulkivat pitkin selkärankaani, kun edes ajattelin häntä. Mua ei ainakaan yhtään haitannut, että Draco oli jossain, missä ikinä olikaan. Ajattelin avata kelmien kartan kunhan Kuhnu nyt lopettaisi ton iän ikuisen höpöttämisensä. Vihdoin kellot soi ja kävelin Ronin, Hermionen ja Nevillen kanssa pois luokasta.
Dracon poV
Jähmetyin paikalleni kun Potter kyyläsi mua. Sillä kuitenkin taisi olla kiire, joten se vaan mumisi jonkun loitsun ja häipyi paikalta vähin äänin. Kun olin täysin varma, että ketään ei ollut lähettyvillä, kumoisin loitsuni vaikutuksen ja nousin ylös nurkasta. Haistoin edelleen oksennuksen, ällöttävää. Olin juuri saanut päälleni vihamieheni, Harry Potterin oksennuksen! Hyi saatana, ajattelin. Olisi pakko mennä käymään pesasemassa vähän. Ryntäsin vessaan ja kauhukseni huomasin, että olin joutunut tyttöjen vessaan. Päässäni ajattelin, että voi vittu, pakko päästä täältä pois. Tämä kuitenkin osottautui mahdottomaksi, koska juuri kun olin lähtemässä, kuulin käytävästä tyttöjen kikatusta ja jouduin ryntäämään vessaan. Lukitsin vessan oven tiukasti ja nousin pöntölle niin, ettei mua näkynyt mistään päin. Kuulin oven avautuvan ja tytöt jatkoivat kikatustaan kunnes menivät vessaan. Äänistä päätellen Lavender Brown ystävineen oli vessassa. Hyi, Rohkelikkoja, juuri mun tuuria. Jos ne saa mut kiinni, ne käräyttää mut Potterille ja sen frendeille ja saan kuulla tästä ikuisuuden.
Pelästyin jumalattomasti, kun yhtäkkiä Murjottava Myrtti hyppäsi viereisen vessan pöntöstä ylös ja alkoi huhuilemaan. Tytöt pelästyivät myös ja lähtivät kirkuen pois vessasta. Jäin yksin, ypöyksin Murjottavan Myrtin kanssa. Apua. Avasin oven hitaasti ja yritin hiipiä ulos vessasta, mutta tietenkään se ei onnistunut. Myrtti tuli ulvovalla ällöttävällä äänellään puhumaan mulle.
"Mitä sä täällä teet, senkin fletkumato?" Myrtti huusi.
"Mitä se sulle kuuluu?!" murahdin vastaukseksi.
"No se kuuluu mulle sitenniin, että tämä on tyttöjen vessa ja sä ainakin TIETÄÄKSENI oot poika." Myrtti nauroi ivallisesti.
"Päästä mut menemään", vaadin.
"En" Myrtti tokaisi
Kirosin hiljaa mielessäni ja aloin tivaamaan, että mikä tässä nyt on ongelma? Myrtin mukaan mä en saisi olla täällä (joka muuten näin btw. on kyllä totta, pojat ei saisi olla tyttöjen vessassa), mutta vittuako mä välitän jostain muotoseikasta. Mähän menen vessaan jos mun sinne pitää mennä. Oli se sitten vaikka ah-niin-arvostetun-ja-ihanan Dumbledoren private vessa, niin mähän sinne menen jos nyt siltä tuntuu! Kävelin suoraan Murjottavan Myrtin läpi välittämättä siitä ällöttävästä tunteesta, joka tuntui joka ikinen kerta, kun meni aaveen läpi. Riuhtaisin oven auki ja käytin kyynärpäätaktiikkaa päästäkseni tyttöjoukon ohi joka niin typerästi hihitteli siinä kun tulin vessasta. Vittuako se niille kuuluu mitä mä tien tyttöjen vessassa, luulkoot mitä tykkää, varmaan mä siellä panen jotain muijaa ihan kikseissä.
Löysin tieni vihdoinkin poikien vessaan, avasin oven suutuksissani ja ryntäsin ensimmäiselle lavuaarille, joka tielleni sattui. Täytin lavuaarin vedellä ja upotin pääni jääkylmään veteen. Kuulin vaimeasti kun ovi avautui, mutta en nostanut päätäni ylös. Tunsin kuinka kädet laskeutuivat aika kovakouraisesti olkapäilleni ja riuhtaisivat kovaa, mun pää nousi ylös vedestä. Olkapäitä väännettiin niin, että naamani näkyi sille idiottille ketä mut oli sieltä vedestä riuhtaissut ylös. Silmät olivat ihan sumeat, en nähnyt mitään, kuulin vain parahduksen ja kuinka toinen käsi tipahti alas olkapäältäni. Lopulta katse selvisi ja näin ketä edessäni seisoi. Harry Potter ilmi elävänä, näyttäen pelästyneeltä kuin hiiri kotkan suussa, tuijottaen mua suu auki, silmät lautasina, pitäen mun olkapäästä kiinni.
A/N muokkasin vaan kun unohdin angstin ilmoittaa tossa aiheen alla...