Nimi: It's not a big thing
Kirjoittaja: Tyynis
Beta: -
Ikäraja: S
Paritus: Ginny/Harry
Tyyli: Angstia tämä taitaa olla.
Disclaimer: Kappale on Emilian Big big world ja hahmot ovat J.K. Rowlingin, minä en hyödy tästä mitenkään.
Summary: ”Minä lähdin”
A/N: Osallistuu Weasleyn perhepotretti-haasteeseen Ginnyllä. Ja tämä on todella lyhyt, tarkoituksena olla vain tunnelmointia. Ja one-shot tämä myös on.
It's not a big thing
“Äiti?”, punatukkainen noita kysyi astuttuaan sisään lapsuuden kotiinsa.
“Ginny! Ihanaa, että tulit käymään”, Molly Weasley huudahti nähdessään kuopuksensa seisomassa orvon näköisenä keittiön oviaukossa. Käveltyään Ginnyn luo ovelle rouva Weasley sulki tyttärensä lämpimään ja äidilliseen halukseen. Ginny rutisti omat kätensä tiukasti äitinsä ympärille eikä sanonut mitään, hän vain jäi kiinni turvalliselta tuntuvaan halukseen.
Halauksen loputtua Molly laski pehmeät kätensä tyttärensä olkapäille ja tutki tätä tarkalla katseellaan.
“Mitä on tapahtunut?” rouva Weasley kysyi nähtyään kuinka surkealta hänen tyttärensä näytti märässä takissa, vapaana roikkuva kaulaliina niskassa ja vettä tihkuvat lapaset toisessa kädessään. Äiti erotti myös tyttärensä kasvoilla olevien vesipisaroiden joukosta tämän kyyneleet.
“Minä lähdin”, Ginny vastasi itku kurkussa.
“Lähdit?” hänen äitinsä toisti ihmeissään, kunnes huomasi eteiseen jääneen kastuneen ja nuhruisen matkalaukun, “Miksi?”
“Harry sanoi, että minä voin jäädä sinne, mutta minä kieltäydyin, en minä jää toisen kotiin”, Ginny sanoi ja pyyhki märkiä poskiaan.
“Voi sinua”, Molly huokaisi ja sulki tyttärensä syleilyynsä.
“Aika kylmä ilma”, Bill sanoi ja istui pikkusiskonsa seuraksi Kotikolon olohuoneen kuluneelle sohvalle.
“Niin on”, Ginny sanoi ja jatkoi syksyisen vesisateen piiskaaman ikkunan tuijottamista.
“Onneksi huispauskausi on jo loppu, tuolla säällä ei olisi kiva pelata”, Bill jatkoi tavallisten asioiden puhelemista eikä välittänyt saamastaan tylyhköstä vastauksesta.
“Niin”, Ginny jatkoi lyhytsanaisia vastauksiaan ja hörppäsi kädessään olevasta mukista varovasti kulauksen kuumana höyryävää mustaherukkamehua.
“Toisaalta, olette te pärjänneet hyvin sateellakin”, Bill sanoi ja vilkaisi viltin alla kyhjöttävää sisartaan.
“Joo”, kuului vaimea vastaus.
Molly oli sijannut Ginnylle vuoteen tämän vanhaan huoneeseen Kotikolon yläkertaan, vaikka Ginny oli tarjoutunut nukkumaan sohvalla, jotta hänestä olisi mahdollisimman vähän vaivaa.
Ei se ollut iso juttu, Ginny ajatteli illalla maatessaan lämpimän täkin alla ja kuunnellessaan ulkona edelleen pauhaavaa myrskyä tuijotellen samalla vaaleaan kattoon.
Ei siitä olisi tullut mitään, hyvä vain, että tämä kävi nätisti, ei mitään turhia riitoja, Ginny jatkoi epätoivoiselta tuntuvaa itsensä lohduttamista.
Ei yhtikäs mitään.
Kaikki sanailut kliseisestä erilleen kasvamisesta täyttivät Ginnyn ajatukset, niinhän hänelle ja Harrylle kävikin. Liian vähän yhteistä aikaa, Harryn aurorin työt ja Ginnyn huispusura, jotka veivät heidät molemmat ympäri maata vuoronperä.
Ikävä ja kaipaus olivat muuttuneet päivässä kirosanoiksi Ginnyn sanavarastossa. Noidasta oli uskomatonta, miten hän ikävöi toista nyt sydän pakahtumaisillaan, vaikka ennen viikko oli mennyt helposti toista näkemättä ja elämää suurempaa ikävää näkemättä.
Koko maailma tuntui yht’äkkiä vain liian isolta paikalta yksin elettäväksi ja kestettäväksi. Maailma tuntui pelottavalta paikalta. Ehkä ikävä johtuikin siitä, että tiesi sen ettei tulisi ehkä näkemään toista koskaan, ei saisi halata toista kuin tämä olisi oma.
Kyynelet alkoivat taas karkaille noidan silmäkulmista, kun tämä kääntyi sängyssä. Ginny puristi silmänsä tiukasti kiinni, jotta kyynelten virtaaminen lakkaisi, mutta turhaan. Vaaleansininen tyynyliinan oli pian muodostunut kyynelistä kostea kohta.
Viimein Ginny vaipui levottomaan uneen, jossa hänen alitajuntansa kävi koko päivän uudestaan hetki hetkeltä läpi.
Ulko-oven sulkeutumine ja Harryn pyyntö siitä, että istutaan alas ja puhutaan. Sanasta sanaan ne sanat, joilla toinen kuvaili, miten hänestä tuntui, että heistä oli tullut lähinnä vain ystäviä ja kuinka puuduttavaa oli nähdä toista vain silloin tällöin. Ginnyn omat sanat siitä, että hän oli samaa mieltä, vaikka oikeasti ei ollutkaan, ja kiitokset siitä, että asia tuli esille. Harryn ilmoitus siitä, että hän voi muuttaa pois ja Ginnyn tarjous siitä, että hän palaa Kotikoloon väliaikaisesti, koska Harry kuitenkin omisti asunnon. Tavaroiden pakkaaminen yksikerrallaan vanhaan matkalaukkuun. Viimeinen lämmin, ystävän halaukseksi muuttunut haluas ja hyvästeleminen eteisessä.
Siinä kohtaa, kun oven olisi pitänyt sulkeutua Ginnyn perässä, kun tämä astui rappukäytävään, noita hätkähti hereille. Hän jähmettyi hengittämättä paikalleen, tuntien vielä Harryn halaavan häntä. Lopulta noidan vetäessä pakon edessä henkeä, kävi niin kuin hän oli pelännyt, tuntui kuin Harryn käsivarret olisivat irrottautuneet hänestä. Kuin hän olisi lopullisesti jäänyt yksin.
“Ei tämä ole iso juttu, minä pääsen tästä yli”, Ginny kuiskasi itselleen vielä, ennen kuin sulki silmänsä ja toivoi saavansa uudestaan unta.
Emilia - Big big world
Kertosäe:
I'm a big big girl
In a big big world
It's not a big big thing if you leave me
But I do do feel
That I too too will
Miss you much
Miss you much
I can see the first leaf falling
It's all yellow and nice
It's so very cold outside
Like the way I'm feeling inside
Kertosäe
Outside it's now raining
And tears are falling from my eyes
Why did it have to happen
Why did it all have to end
Kertosäe
I have your arms around me
Warm like fire
But when I open my eyes
Your gone
Kertosäe
I'm a big big girl
In a big big world
It's not a big big thing if you leave me
But I do feel
I will
Miss you much
Miss you much
