Title: Kirjoita minulle
Author: Jennea
Pairings: Hermione/Victor Krum
Rating: S
Genre: Romance ja pieni angst ainakin.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. Kappale ei myöskään kuulu minulle. En saa tästä korvausta.
Summary: Siksi inhoan myös talvea. Sinä et ole täällä.
A/N: Mietin tässä pari päivää sitten, että mitä kirjoittaisin FF10 sanaan Kuukausi. Heh, outoa kyllä, en keksinyt siihen mitään, mutta sen avulla keksin tämän ficcin. Nimittäin selasin albumihaasteen biisejä läpi ja pysähdyin kuuntelemaan tarkemmin Anssi Kelan Karhusaari-biisiä. Mistä se kertoo? Odottamisesta. Ja mikä pari minulle tulee mieleen heti ensimmäiseksi HP-maailmasta, kun aihe on odottaminen? Hermione/Krum. Joten tällainen tästä sitten tuli. (: Pieni tunneficci.
Osallistuu vain albumihaasteeseen, biisillä Anssi Kela - Karhusaari.
Kirjoita minulle
Huokaisin, suljin silmäni ja painoin pääni alas. Istuin järven rannalla lumikinosten paljastamalla vihreällä nurmikolla. Katsoin ympärilleni. Lunta ei ollut enää paljon. Kohta on jo kevät. Kunpa se olisi jo.
Inhon talvea. Kengät ovat aina märät, kun linnan polkuja ei ole vielä puhdistettu aamuisin siitä kaikesta lumesta, joka tunkeutuu aina kenkiin. Ei koskaan tiedä milloin lumipallo osuu takaraivoon, eikä ulkona voi oikein viettää aikaa. Ja kaiken lisäksi on aina kylmä. En voisi koskaan asua jossakin missä olisi aina kylmä. Minua alkaa hymyilyttämään, kun ymmärrän mitä ajattelen. Mutta sinähän asut pohjoisessa. Miten sinä oikein pystyt? Minä en pystyisi.
Paitsi sinun takiasi pystyisin mitä vain.
Käyn selälleni maahan ja tunnen miten viittani kastuu, sillä nurmikko on hieman märkä, mutta en välitä. Tuijottelen pilviin. Ne muodostavat hahmoja ja kuvioita rientäessään kohti muita maita. Ehkä ne tulevat sinun luo. Jos ne tulevat, toivon, että katsot juuri taivaalle kun tuo tähdenlennolta näyttävä pilvi saapuu sinne. Tai tuo lohikäärme-pilvi. Tai sitten tuo, joka näyttää ihan peikolta. Suljen silmäni ja hymy kohoaa kasvoilleni. Kunpa vain jotenkin saisin kerrottua sinulle miten ikävä minulla on sinua. Ihan oikeasti. Kirjoitin sinulle viime viikolla kirjeen ja lähetin sen heti. Oletkohan sinä saanut jo sen? Jos olet, niin miksi et vastaa minulle? Sinä lupasit, että kirjoittaisit. Sinä lupasit, että tulisit kesällä käymään. Siksi inhoan myös talvea. Sinä et ole täällä.
Painan sormen huulilleni ja mietin suudelmaamme, kun viimeksi näimme. Haluaisitkohan sinäkin mieli suudella minua juuri nyt yhtä paljon kuin minä haluaisin sinua?
Kuulen askelia ihan läheltä ja nousen äkkiä ylös. Näen kaksi parasta ystävääni tulevan luokseni. Käännän katseeni takaisin kimaltelevaan järveen ja toivon, että saisin ajatuksen voimalla ystäväni kääntymään takaisin linnaan. En kestä heitä juuri nyt. Eivät he ymmärrä tunteitani. En itsekään ymmärrä oikein niitä.
- Hei Hermione. Mitä sinä täällä teet?
- Odotan.
***
Anssi Kela - Karhusaari
Lähden rannalle katselemaan
Kun aallot lyövät kallioon
Lokit lentävät kiemuroitaan
Käyn selälleni aurinkoon
Ja musta tuntuu niin kuin vajoaisin johonkin pehmeään
Silmäni painuvat kiinni
Ja tuulen sisään jään
En tiedä kauanko nukkunut oon
Kun puhelimeen viestin saan
On pakko herätä tarkistamaan
Jos hän mulle jotain kirjoittaa
Mut se on Mika joka pyytää mua tulemaan Kaivariin
Vastaan etten taida vielä tulla takaisin kaupunkiin
Kuinka monta päivää on syksyyn?
Kuinka monta pitkää viikkoa täytyy oottaa?
Kuinka monta päivää on syksyyn?
Hän kesän jälkeen palaa takaisin
Rantakiville istumaan jään
Tuuli kaislikkoa heiluttaa
Rahtilaivoja kaukana nään
Niitä meri poispäin kuljettaa
Ja tuolla kaukana jossain merten takana on myös hän
Aurinko laskee
Sen hänen luokseen lähetän
Kuinka monta päivää on syksyyn?
Kuinka monta pitkää viikkoa täytyy oottaa?
Kuinka monta päivää on syksyyn?
Hän kesän jälkeen palaa takaisin