(en minä Siriuksesta ja Remuksesta kirjoittamista osaa lopettaa!)
***
Ja Liville erityiskiitos kaikesta avusta, jota olen sinulta tähän liittyen saanut ♥
Ensimmäiseen en voi kuin kiljaista riemuissani "JEEEEE!", koska rakastan tapaasi kirjoittaa ja rakastan myös S/R-ficcejäsi yli kaiken! ♥
Toiseen tunteeni riittänee kuvaamaan tämä: ♥
Mulla on tosi surullisen haikean iloiset fiilikset nyt. Iloiset tietty koska tämä sai aivan ihanan lopetuksen, mutta surullisen haikeat, koska tämä nyt sitten lopulta päättyi.
Tätä on ollut ihana lukea ja jokainen luku ja koko tarina itsessään on ollut taattua Sca-laatua, josta minä niin kovasti pidän! ♥
Valitan, ettet tule saamaan todellakaan tämän ficin arvoista kommenttia, koska olen niin kiireinen ja laiska kommentoija, mutta haluan sanoa, että olen tykännyt tästä ficistä tosi, tosi, tosi, tosi paljon aina epilogiin saakka ja tahdon todella lukea sinulta lisää S/R:ää!
Muutama kohta on pakko nostaa esille epilogista:
”En minä tiedä, minusta me vain olemme aina olleet jollain tavalla enemmän kuin ystäviä. Meidän välillämme on ollut jonkinlaista jännitettä jo pitkään. Oletko huomannut sen?”
Hihii! Nauroin kun luin tätä! Tai siis hihittelin. Mutta näinhän se menee pojat... :'D
”Kun asiaa miettii, niin keneen muuhunkaan minä olisin voinut loppujen lopuksi luottaa tarpeeksi uskaltaakseni rakastua? Siis, kuka muukaan se olisi voinut olla?”
Siis TÄMÄ. Aivan täydellinen lopetus, oikeasti! Tuijottelin valehtelematta tota viimestä lausetta ja pääni ainoa ajatus oli, kuinka täydellinen lopetus tuo oli tälle ficille. (OTSIKKO, köh, köh) Hii!
En kyllä nyt tiedä miksi näin noinkin paljon vaivaa lainaakseni nuo kaksi kohtaa, koska olisin voinut lainata koko loppukeskustelun tästä, mutta joo. :'D Ei mulla ole oikeastaan enää mitään muuta sanottavaa paitsi että olet paras, ihana, rakastan sun kirjotuustyyliäs yli kaiken ja tätä ficciä (vaikken kaikkia lukuja ole näköjään kommentoinutkaa), ja iiiiiiiso iiiiiiso KIIIIITOS tästä upeasta lukukokemuksesta! ♥
