Nimi: Lähdet ja tulet hiljaisuudessa
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Paritus: Severus/Hermione
Genre: Romantiikka, slice of life
Disclaimer: Hahmoista kunnia Rowlingille
A/N: Noniin siitä onkin pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut snarmionea, mutta virkehaaste on niin inspaava, että jee syntyihän sieltä jotain! Osallistuu haasteisiin
12+ virkettä XIV,
Genretasohaaste,
Se oikea ja sen haaremi II ja ficlet300 sanalla keskiväli
Aurinkoisen keittiön pöydällä lepäsi hopeinen paketti, jossa luki kultakirjaimin:
Hermionelle. Kesän auringonpaiste lämmitti Hermionen päälakea hänen tutkaillessaan pakettia kädessään. Muutamat viime päivät olivat olleet niitä päiviä, joina Severus oli vältellyt häntä kuin ruttoa, joten paketin ilmestyminen pöydälle oli yllättävää. Hermione tiesi, ettei välttelyssä ollut mitään henkilökohtaista, koska joskus Severus vain tahtoi aikaa itselleen. Oikeastaan Severus
tarvitsi aikaa itselleen, kunnes hänelle tulisi Hermioneta taas ikävä ja hän palaisi takaisin.
Hermione näpräsi paketin tiukkoja silkkinauhoja uskaltamatta vielä avata sitä. Paketti oli kyllä uutta, sillä yleensä Severuksesta ei näkynyt varpaankynttäkään, ennen kuin tämä päättäisi palata takaisin kunnolla. Sitä ennen Hermione ei oikein voinut muuta kuin odottaa ja silitellä juuri ostetun valkoisen pupulelun hiustöyhtöä yrittäessään nukahtaa. Viimeisen muutaman kuukauden aikana Hermionen oli ollut hankalaa olla tuntematta itseään epähalutuksi mutaatioksi, jota Severuksen täytyi paeta kestääkseen taas hetken aikaa.
Hermione avasi paketin haaveillen, että Severus ilmestyisikin yhtäkkiä hänen vierelleen, vaikka tyhjässä talossa ei kuulunut muita ääniä kuin hänen käsiensä alla rapisevan käärepaperin äänet. Paketista paljastui rasia, joka vaihtoi väriä avaruuden sävyissä. Hermione ei edes antanut itselleen tilaisuutta sen kummemmin ajatella mitä sen muotoinen ja kokoinen laatikko yleensä tarkoitti, vaan avasi sen ripakasti paljastaen kullankeltaisen yksinkertaisen sormuksen.
”Eihän se mikään erikoinen ole”, sanoi Severus hänen takanaan. Ääntä säpsähtänyt Hermione käännähti ympäri ja näki Severuksen astelevan häntä kohti, asettaen alkoholittoman viinipullon keittiöntasolle. ”Mutta eikö kannata alkaa säästää rahaa lapsen päiväkotimaksuja varten?” Severus sanoi ja kohotti kätensä hipaistakseen Hermionen poskea niin kuin tämä olisi tehty hennosta posliinista.
”Ei sinun tarvitse tehdä tätä vain sen takia”, Hermione sanoi viitaten raskauteensa ja ojensi sormusrasiaa takaisin Severukselle.
”En minä sitä siksi tee”, Severus väitti ja sulki Hermionen sormet rasian ympärille. ”Ymmärrän jos vihaat minua, mutta vaikken sitä osaa näyttääkään, minä todella rakastan sinua -teitä molempia.”
”Tietenkään en vihaa sinua”, Hermione kiisti, sillä vaikka Severus olikin tehnyt typeriä asioita, kuten ottanut kuolonsyöjätatuoinnin käsivarteensa, menneisyyden asiat eivät määrittäneet heidän tulevaisuuttaan. Hermione oli jo heidän seurustelunsa alkuaikoina tiennyt, että Severus ei ollut kommunikaation mestari, mutta ei tämä tietenkään tehnyt katoamistemppuja ilkeyttään.
Hermione silitti miehen poskea ja suuteli tätä hellästi. Hermionea melkein ärsytti se, miten hänestä oli jo nyt tullut tavallinen tunteita pursuava raskaana oleva nainen, joka alkoi itkemään tilanteessa kuin toisessakin.
”Tuo taitaa tarkoittaa, että suostut”, Severus arveli hymyillen ja ojensi Hermionelle nenäliinan.
”Kyllä”, Hermione naurahti pyyhkiessään kaulalleen eksyneen kyyneleen pois. Severus osasi olla joskus idioottimainen, mutta ainakin Severus oli Hermionen oma idiootti.
1. aurinkoinen
2. päälaki
3. rutto
4. tahto
5. kunnes
6. tiukka
7. varpaankynsi
8. töyhtö
9. mutaatio
10. haaveilla
11. avaruus
12. keltainen
+jokeri
13. pullo
14. päiväkoti
15. hento
16. viitata
17. tee
18. vihata
19. tatuointi
20. ilkeys
21. silittää
22. tavallinen
23. nenäliina
24. eksynyt
25. idioottimainen
