// Alaotsikko: Yksipuolinen G/Hrm, Hrm/Krum, G/muita, femme, het
Title:Mene ja löydä polkusi, minä etsin omani
Author: Minä
Beta:Merriadoc, thanks.
Genre: Angst, romance
Pairing:Ginny/Hermione, Hermione/Krum, Ginny/muita tyttöjä
Rating: S?
Disclaimer:J.K Rowling omistaa henkilöt ja kaiken muunkin mitä tunnistat hänen luomuksekseen, muut on minun.
Summary: Kuinka maailman kaunein asia voi tuhota toiseksi kauneimman, vai onko se toisin päin?
A/N: Yhdeltä istumalta kirjoitettu one-shot, johon oma angsti purettiin. Olkaa hyvä.
Ginny istui oleskeluhuoneessa tekemässä pimeyden voimilta suojautumisen läksyjä, odottaen Hermionea.
Eikä kukaan tiennyt, että Ginny odotti, hän näytti niin keskittyneeltä läksyihinsä.
Se oli tarkoituskin, eihän kukaan saisi tietää, että hänen valittunsa oli tyttö, jonka oli tarkoitus naida veli, ei siskoa.
"Gin, minulla on asiaa", kuului Hermionen tuttu ääni Ginnyn vierestä. Punatukkaisen tytön nostaessa katsettaan hän näki tutun ruskean hiuspehkon ja silmät, jotka tällä kertaa olivat itkusta punertavat.
"Hyvä on, mennään meidän nuorempien makuusaliin, siellä ei ole tähän aikaan ketään", Ginny lausahti kerätessään kirjojaan.
"Kiitos, en selviäsi hengissä ilman sinua", Hermione vastasi ja alkoi kävellä tuttua reittiä kohti nuorempien tyttöjen makuusalia Ginny kannoillaan.
"Halusit jutella, saanen arvata, Krumista?" Ginny katsoi Hermionea yrittäen välttää katkeruuden Krum-nimen kohdalla.
"Victorista, kyllä. Hän on niin oudon etäinen nykyään. Voi mitä minä teen? Entä jos hän ei välitä?" Hermione ryntäsi ystävänsä syliin nyyhkyttämään.
"Kyllä hän välittää, ja vaikkei välittäisikään, niin poikia tulee ja menee, ystävät pysyvät", Ginny vastasi haikeuden ottaessa vallan äänestä.
"Entä jos hän hylkää minut siksi, etten osaa suudella tai jotain muuta? Ehkä minun tulisi etsiä joku suutelutekniikoihin erikoistunut kirja", Hermione selitti nyyhkäysten yhä ravistaessa hänen kehoaan.
"Tai jos minä saisin kokeilla sinun kanssasi?" hän jatkoi ja kääntyi katsomaan Ginnya, jonka kasvoilla oli tutkimaton ilme.
"En nyt tiedä onko se niin viisasta", Ginny vetosi viisauteen, joka yleensä toimi Hermionea suostutellessa - ei tänään.
"Minä en halua aina olla järkevä, minä haluan joskus tehdä jotain spontaania!" Hermione huudahti ja samantien Ginny tunsi huulet omillaan.
"Mhmm, no nyt sait tehdä jotain spontaania. Tyytyväinen?" Ginny kysyi irroittauduttuaan yllätyssuudelmasta.
"En, haluan vielä tietää olinko hyvä, olihan tämä harjoitus", Hermione tivasi ja katsoi punatukkaista tyttöä kiinteästi silmiin.
"...Niin, harjoitus", Ginny sanoi hiljaa, lähes kuiskaten ja sen jälkeen vaikeni. Hiljaisuus pyöri tyttöjen ympärillä, kuin ohut sumuverho, joka olisi haihduttaa - hetkeksi.
"Niin, olinko minä hyvä?" Hermione jatkoi tivaamistaan.
"Paras tyttö, jota olen suudellut", Ginny totesi vaisusti.
"Ja varmaan ensimmäinen?" Hermione uteli.
"Et", Ginny vastasi lyhyesti, ehkä hieman töykeästikin.
"En.. Kuinka montaa sinä sitten olet suudellut? Ja miksi et ole kertonut?" Hermione aloitti tavallisen kysymystulvansa, kuten uusissa asioissa aina.
"Liian monia", Ginny vastasi kääntäen katseensa pois. "Eikä yksikään heistä maistunut sinulta", hän jatkoi ajatuksissaan.
"Et vastannut viimeiseen kysymykseeni", Hermione jatkoi tivaamistaan kuin oppitunnilla, jos ei ymmärtänyt jotain, mikä oli kylläkin harvinaista.
"Ehkä minä en ole kertonut sinulle, koska sinä olet niin hemmetin täynnä Krumia, sinua ja Krumia ja teidän ongelmianne, ettei sinulla ole enää aikaa muulle", Ginny äyskäisi ja käänsi katseensa Hermioneen, katseen josta paistoi viha ja katkeruus. Viimeisintä tunnetta Hermione ei kuitenkaan huomannut, koska hänen ystävänsä käänsi päänsä.
"Gin", Hermione aloitti ja halasi ystäväänsä takaapäin, nojaten hieman toisen hartioihin.
"Minä olen pahoillani, en minä ole tarkoittanut, olen vain ollut niin huolissani", hän jatkoi anteeksi pyytelyään.
"Niin kaikki, en minä välitä, minustahan on vallan ihanaa toimia terapeuttina ihmiselle, josta välitän niin paljon että sattuu", Ginny ei edes ajatellut päästäessään kaiken katkeruuden ulos, hän ei vain enää välittänyt.
"Mitä? Minä..." Hermione takelteli, lopulta vaieten.
"Et tiennyt?" Ginny esitti väsyneenä retorisen kysymyksen.
"En. Miksi et kertonut?" Hermione kysyi vaivaantuneena.
"Koska olet niin Krum-rakkaasi pauloissa. Koska olisit vain selittänyt kuinka se kuuluu tähän ikään, ihastua parhaaseen ystäväänsä, kokeilla rajojaan", Ginny vastasi ja antoi kaiken sisällään olevan vihan kuulua sanoistaan.
"Anna anteeksi Gin, mutta minä rak - pidän Victorista hyvin paljon, sinä olet minulle erittäin rakas ystävä, mutta sen enenpää en pysty tarjoamaan", ruskeatukkainen tyttö vastasi surumielisen hymyn vallatessa hänen kasvonsa.
"Ei ole mitään anteeksi annettavaa. Mene ja löydä polkusi, minä etsin omani", Ginny vastasi ääni väristen.
"Mutta, emmekö me voisi etsiä polkujamme yhdessä, kuten aina ennenkin. Eikö kaikki voisi palata ennalleen?" Hermione papatti hermostuneena.
"Ei, emme voi, eikä kaikki voi palata ennalleen", toinen vastasi itkun värittämällä äänellä.
Hermione yritti ottaa ystävänsä syliin, mennä lähelle, silittää päätä, kertoa, että kaikki on hyvin.
"Mene tai minä menen", Ginny sanoi ja työnsi ystävänsä pois, satuttaen teolla itseään ja sitä, josta eniten välitti.
"Minä menen, teidän makuusalihan tämä on", Hermione sanoi noustessaan.
"Saanko esittää vielä viimeisen toivomuksen?" hän kysyi varoen, toivoen, että se toteutuisi, ennen kuin kaikki olisi ohi.
"Esitä, toteuttamisesta en voi olla varma", Ginnyn ääni oli väritön ja kuollut hänen vastatessaan. Ja niin Hermione tunsi kuinka matto vedettiin hänen jalkojen alta.
"Voisitko halata minua vielä?" Hermione esitti toiveensa, ja pian hän tunsikin kädet ympärillään, kosteat huulet poskillaan.
Toiveen toteudutta hän kuuli Ginnyn äänen, joka kehotti häntä poistumaan.
"Olen niin yksin ilman sinua", Hermione sanoi vielä ennen selän kääntämistä.
"Niin minäkin, mutta näin on parempi. Minulle", Ginny kuiskasi entisen ystävänsä selälle.
Omassa makuusalissaan Hermione otti päiväkirjansa esiin ja kirjoitti päiväyksen alle vain yhden lauseen.
Kuinka maailman kaunein asia voi tuhota toiseksi kauneimman, vai onko se toisin päin?
Toisessa makuusalissa oli vain hiljaisuus. Ginny oli mennyt etsimään lohdutuksensa muiden tyttöjen käsivarsilta, vaikkakaan ainoatkaan käsivarret eivät voineet korvata niitä, jotka hän jo menetti.
