Anteeksi, tässä kommentoimisessa on kestänyt ihan hävyttömän kauan! On ollut niin kiireinen syksy, etten ole saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi täällä Finissä. Nyt vihdoin otan kommentoimisen asiakseni, kun kiireet on vähän hellittäneet. Tämä on aivan ihana ficci, ja muistan, miten tää oli justiinsa passelia luettavaa synttäreiden aikaan, kun kärvistelin silloin flunssassa. Ihan mahtavaa, että inspiroiduit mun syysflunssahöpöttelyistä, koska tämä ficci on silkkaa ihanuutta ja lämmittää sydäntä joka kerta. ♥ Olen tosi iloinen ja kiitollinen tästä synttärilahjasta.
Olen ihan kyltymätön H/C-narkki, voisin lukea sitä eri variaatioina vaikka maailman tappiin saakka. Etenkin tällaiset arkielämän pienet H/C-hetket vetoaa muhun. On ihanaa lukea siitä, miten jonkun ei tartte sairastaa ja kärsiä yksin, kun vierellä on joku, joka huolehtii ja lohduttaa ja on läsnä. Kuumehoureet sinänsä ei tietenkään ole yhtään kiva juttu, ahdistaa aatellakin sitä olotilaa kun on oikein pahasti kipeä, mutta se, että on joku, joka tekee olosta ees vähän siedettävämmän -- se on ihanaa. Onneksi Remuksella on Sirius, joka valmistaa flunssarohtoa ja hyräilee ja silittää. Tällaista onnellista Remus/Siriusta lukiessa ei voi olla huokailematta onnesta, kun nuo kaksi ovat löytäneet toisensa.
Pidän hirmusti noista alun lyhyistä toteamuksista -- "askeleita", "kirpeä tuoksu" ja niin eespäin. Ja siitä, miten niitä avataan aina kunkin toteamuksen jälkeen. Voi hyvin kuvitella, että tuolla tavoin kuumeinen mieli rekisteröi asiat. Kaukaista, vaimeaa ja utuista. Näin lukijana pystyy hyvin eläytymään tilanteeseen ja samaistumaan Remuksen olotilaan. Tämä on tosi tunnelmallinen teksti.
Tuo laulu on todella kaunis. Musta tuntuu, että mummoni lauloi sitä mulle ja veljelleni, kun oltiin pieniä, tai ainakin jotain kautta se on tullut mulle tutuksi ja mummolla oli tapana laulaa meille tuutulauluja. Suloista, miten Sirius hyräilee Remukselle tämän lapsuudesta tuttua laulua. Ja koskettavaa, miten erilaisena Remus kokee Siriuksen äänen verrattuna äidin ääneen muttei silti halua laulun loppuvan. Ehkä se tuntuu turvalliselta tai lohdulliselta, vaikka onkin toisaalta vieras.
Sama ääni on ujuttautunut unen läpi monina marraskuun painajaisöinä.
Tämä on yksi lempikohdistani. Tämä on aivan hirmuisen kauniisti kirjoitettu, ja sisällöllisestikin tämä on niin kovin kaunis. Mielessäni tämä kuvastaa Siriuksen läsnäoloa Remuksen elämässä ja sen merkitystä. Äää, olen niin onnellinen Remuksen puolesta, kun sillä on Sirius! Ja toistepäinkin!
Tuo uni (tai muisto tai haave, mikä se sitten onkin) saa mut hymyilemään. Minusta on kivaa, miten tähän on otettu mukaan myös kaksikon eläinmuodot. Se kytkee myös tekstin nimen tarinaan vahvemmin. Voi että, ihana aatella koiraa ja sutta kirmailemassa pihamaalla ja painimassa leikkimielisesti. Ihanaa aatella myös sitä, miten Siriuksen läsnäolo ei rajoitu pelkästään fyysiseen läsnäoloon, vaan hän on Remuksen mielessä myös unissa ja haaveissa. Siitä ja kaikesta tässä tekstissä välittyy niin pakahduttavan ihanasti se, miten Sirius ja Remus välittävät toisistaan ja ovat tärkeitä toisilleen. Niisk, meikä on silmät sydäminä täällä.
Pidän siitä, miten tarina jakautuu useampaan pieneen pätkään eikä lukija tiedä, miten paljon aikaa niiden väliin jää ja mitä siinä ajassa tapahtuu, jos tapahtuu. Tulee sellainen olo, että Remus kuumehoureissaan välillä lipuu tiedottomuuteen ja uneen, välillä taas nykyhetken todellisuuteen tai ainakin lähemmäs sen pintaa. Tällainen rakenne tukee mielestäni tosi hyvin kuumehourailua.
Musta tuntuu, että toistelin tässä nyt vain samoja asioita kuin edeltävät kommentoijat ja he ovat sanoneet ne tuplasti paremmin kuin minä, mutta toivottavasti saat tästä kommentista silti ees jotain irti. Jos ei muuta niin ainakin sen, että tykkään tästä tosi paljon ja olen hirmu kiitollinen siitä, että kirjoitit minulle synttärificin. Tämä ilahdutti todella ja ilahduttaa edelleen, varmasti vielä monta kertaa. Lämpimät kiitokset! ♥
Niin joo ja
Neiti Syksy, kiitos onnitteluista ja ei mitään hei! Hyvä vain, että kommentoit heti, koska minulla kesti
ikuisuus. Sitä paitsi en ollut tietoinen tuollaisesta kirjoittamattomasta säännöstä, haha!