Muottiin kasvatettu | DM, S, ficlet

[Ripple]

Ficin nimi: Muottiin kasvatettu
Kirjoittaja: Ripple
Beta: vanja-eno
Genre: Drama, Angst
Ikäraja: S
Paähenkilö: Draco Malfoy
Disclaimer: Kaikki tunnistamanne on Row:n.
Yhteenveto: Draco on astumassa ensimmäistä kertaa Tylypahkan pikajunaan.

A/N: Osallistuu haasteisiin:
-One True Something 20
-Yksilön elämänkaari -haaste

***

Draco käveli isänsä vierellä King's Crossin juna-asemalla ja korjaili solmiotaan suoremmaksi. Vanhemmat olivat käskeneet pitää ulkonäöstä hyvää huolta; ei saanut näyttää suttuiselta. Dracoa jännitti, vaikka häntä oli neuvottu piilottamaan sellaiset turhat tuntemukset. Niinpä poika yritti.

Innostunut hymy nousi nuoren pojan kasvoille, kun hän huomasi muita samanikäisiä ekaluokkalaisia saapuessaan laiturille 9¾. Hänen isänsä kuitenkin sipaisi häntä kepillään säärestä ja Draco nieli innostuksensa.

”Älä tee tuttavuuksia vielä Draco. Vasta koululla näet, ketkä kuuluvat mihinkin tupaan. Kaikki ihmiset eivät ole ystävyytesi arvoisia, muista se”, Lucius huomautti pojalleen.

”Kyllä isä, minä muistan”, Draco vastasi kuuliaisesti ja seurasi haikeasti kuinka pieni ryhmä, ilmeisesti ekaluokkalaisia poikia, oli tehnyt ringin ja esitteli toisilleen uusia koulutavaroitaan. Draco nosti omaa uutta laukkuaan paremmin olalle ja käänsi katseensa pois. Häntä ei kukaan edes uskaltanut lähestyä.

Pian hän tunnisti väkijoukosta edes jonkun, jolle hänen oli lupa jutella. ”Hei Pansy”, Draco sanoi iloisesti tytölle, joka moikkasi takaisin hymyillen.

”Jännittääkö?” Pansy kysyi.

Draco vilkaisi nopeasti isäänsä ja huomasi tämän juttelevan herra Parkinsonin kanssa. ”Vähän”, Draco kuiskasi. ”Entä sinua?”

Pansy nyökkäsi virnistäen. Junan pilli vihelsi ja lapset hyvästelivät vanhempansa.

”Muista mitä olen neuvonut. Äläkä pilaa mainettasi Draco”, oli viimeiset ohjeet Luciukselta pojalleen.

Nuori Malfoy nyökkäsi. Hän huokaisi ja lähti kulkemaan kohti junaa. Samassa hän tunsi töytäisyn kyljessään.

”Anteeksi, kompastuin vahingossa kengännauhoihini. Olen Neville. Oletko sinäkin ekaluokkalainen?” poika kysyi saadessaan tasapainonsa takaisin.

Ennen kun Draco vastasi hän tutkaili toisen ulkomuotoa, kuten oli opetettu. Pojalla oli likaiset polvet ja melko kuluneet kengät, joiden nauhat lojuivat aukinaisina maassa. Draco nosti katseensa toisen kasvoihin; ne olivat ystävällisenoloiset, mutta tavanomaiset ja turhan epävarmat.

”Katsoisit paremmin eteesi. Pysy poissa tieltäni jatkossa”, Draco sanoi tottuneesti. Astuessaan nolostuneen pojan ohi, hän vilkaisi taas isäänsä, joka nyökkäsi hyväksyvästi.

Junaan astuessaan Draco tunsi itsensä kuitenkin eksyneeksi. Hän ei tuntenut ketään Pansyn lisäksi. Kurkistaessaan taakseen ulos junan ovesta hän huomasi, kuinka tämä Neville jo jutteli jonkun pörröpäisen ja isohampaisen tytön kanssa tuttavuutta tehden. Rinnassa tuntui pieni kateuden ja yksinäisyyden pisto, jonka hän tukahdutti nopeasti syyllisenä. Nostaen päänsä pystyyn, hän lähti kulkemaan Pansy vanavedessään junan käytävällä. Hän päätti tehdä kaikkensa, jotta hänestä tulisi sellainen Malfoy kuin hänen isänsä oli aina toivonut. 

[Illa]

Miksei tähän ole tullut vielä yhtään kommentteja...?

Luin tämän puhelimella jo pari päivää sitten, mutta en silloin viitsinyt alkaa säheltämään kommentoinnin kanssa... Niin että nyt muutama sananen.

Minusta tämä oli varsin osuva. Tekstistä tuli hyvin ilmi tuollainen epävarmuus ja jännitys, jota varmasti jokainen 11-vuotias tuollaisessa tilanteessa tuntee. Kuvasit hyvin lapsen näkökulmaa, miellyttämisenhalua ja vähän ehkä sellaista vanhempien auktoriteettien sokeaa noudattamista. Jostainhan se Draconkin asenne kumpuaa ja mistäpä muualta kuin vanhemmilta... Äläkä pilaa mainettasi on niin luciusmainen kommentti! Näköjään Lucius pitää täysin itsestäänselvyytenä Dracon lajittelua Luihuseen, pistää miettimään, että mitäs sitten jos olisikin käynyt toisin...

”Kyllä isä, minä muistan”, Draco vastasi kuuliaisesti ja seurasi haikeasti kuinka pieni ryhmä, ilmeisesti ekaluokkalaisia poikia, oli tehnyt ringin ja esitteli toisilleen uusia koulutavaroitaan.

Tunnelma välittyi tuollaisista pienistä asioista.

Sitten pientä (turhahkoa) pilkunviilausta,

Olen Neville. Oletko sinäkin ekaluokkalainen?” Poika kysyi saadessaan tasapainonsa takaisin.

tuossa kohtaa poika -sana pitäisi olla pienellä.

Tykkäsin tästä pienestä tekstinpätkästä kovasti. Dracoa kävi jopa sääliksi, vaikka en kirjoissa hänestä kovinkaan paljoa pitänyt

Hän päätti tehdä kaikkensa, jotta hänestä tulisi sellainen Malfoy kuin hänen isänsä oli aina toivonut. 

Niinpä niin... Tuo viimeinen lause oli kyllä suosikkikohtani! Jotenkin tiivistää Dracon ajatukset hyvin.

Kiitos tästä lukukokemuksesta!

[Ripple]

Illa: Voi kiitos kommentistasi! Ihanaa kuulla, että tunnelma välittyi toivotulla tavalla. Itse en myöskään alussa kirjoissa pitänyt ollenkaan Dracosta hahmona, mutta loppua kohden aloin jotenkin symppistelemään häntä. Nykyään on jo yksi lempihahmoistani.

[Herkkuoone]

Hei vaan ja terveisiä kommenttikampanjasta! Kiinnitin tähän huomioni jo samana päivänä, kun teksti on julkaistu, mutta silloin jostain syystä kommentoiminen jäi (olin luultavasti tapani mukaan liian laiska), joten korjattakoon asia nyt. :>

Näin ihan ensimmäiseksi sanottakoon, että tykkäsin tästä ideasta tosi paljon. Hetket ennen Tylypahkaan saapumista ovat tämän ikäpolven osalta vähän kirjoitettuja, enkä kyllä tiedä miksi! Mahdollisuuksia olisi vaikka ja mihin ja aiheet sopisivat loistavasti juuri tämänkaltaisiin lyhyehköihin pienen tapahtuman kuvailuun.

Pidin siitä, miten nuori Draco kuuntelee isänsä sanoja ja pyrkii miellyttämään parhaansa mukaan, tuntee itsensä huonoksi tuntiessaan yksinäisyydenpistoksen. Voi Draco-parkaa. :< Kurjaa, että jo nuoresta asti täytyy kantaa suvun vaalimaa tarkkaa asemaa, eikä mitä tahansa voi tehdä. Ystäviäkin saa etsiä vain niiden joukosta, jotka ovat saaneet osakseen vanhempiensa hyväksynnän. Onnistut siis hienosti kuvaamaan puhdasveristen ajatusmaailmaa sekä pitämään Dracon IC-mäisenä. Kylmänä ja kopeana. Huoliteltuna Luihuisen prinssinä.

Yhden pienen kohdan pongasin, joka vaatisi hivenen hienosäätöä:
”Muista mitä olen neuvonut. Äläkä pilaa mainettasi Draco”, oli viimeiset ohjeet Luciukselta pojalleen.
Koska tässä puhutaan monikossa viimeisistä ohjeista, niin myös näihin ohjeisiin viittaavan olla-verbin tulisi olla monikossa, eli olivat. :>

”Älä tee tuttavuuksia vielä Draco. Vasta koululla näet, ketkä kuuluvat mihinkin tupaan. Kaikki ihmiset eivät ole ystävyytesi arvoisia, muista se”, Lucius huomautti pojalleen.
Tämä kohta nousi suosikikseni yhdessä tuon tekstin lopettavan virkkeen kanssa. Näissä Luciuksen sanoissa näkyy todella hyvin miehen puhdasverinen tapa katsella maailmaa: tupa määrittää ihmisen arvon yhdessä verisäädyn kanssa. Ja ”vääränlaisten” kanssa ei kannata ystävystyä, koska he eivät ansaitse Dracon ystävyyttä. Minusta olisi kyllä mielenkiintoista tietää, millaisia muutoksia olisikaan voinut tapahtua, jos Draco olisikin ystävystynyt Nevillen kanssa… Hmm…

Kiitos! : )
~ Herkku.

[onkonälkä]

Tämä(kin) on aivan loistava !! (Olen nyt virallisesti hurahtanut tuotantoosi)

Tässä on hyvin kuvailtu yksitoistavuotiaan epävarmuutta ja puhdasverisesti kasvatetun kunnian- ja miellyttämisenhaluisuutta. Ihana yksityiskohta tuo kateus Nevillen ja Hermionen tutustumiselle ! Mitäköhän olisi tapahtunut jos Malfoyn seuraajana olisikin Crabben tai Goylen tilalla Neville? *nauraa mielikuvalle*

Luciuksen sanoissa oli juuri oikeanlaista julmuutta, joka sai Luciuksesta erittäin IC !

Kiitoksia tästä! Tykkäilen

[Ripple]

onkonälkä: Kiitos tästäkin kommentista, melkein punastun Mitä ihania sanoja luenkaan! Haha, siinäpä vasta idea; Neville Malfoyn henkivartijana :')) Ihanaa, että tykkäsit!

[Rainbow Light]

Teetä juodessa (joka tosin loppui jo, keitän lisää) on ihana kommentoida ja lukea tällaisia ficlettejä tai pidempiä romaaninalkuja. Varsinkin tällaisia, millä ei ole huippukohtaa tai päämäärää. Pidin tästä varmaan sen takia. Tämä oli kuin viesti vaikka höpöttelytopicciin, tosin idea mukana ja niin edelleen. Draco oli ihana kun yritti ja onnistuikin menemään isänsä ohjeiden mukaisesti. Ylpeästi astellen, arvokkaasti itseään katsoen. Se on vaan niin Malfoymaista.

Ai niin Kommenttikampanjasta esi-yötä!

Tunsin myötätuntoa Dracoa kohtaan kun tunsi sen kateuden pistoksen. Hän halusi ystäviä mutta Malfoyn maine ei antanut "huonoja" tyyppejä ystäväksi. Voih. Lucius on kyllä aika sydämetön. Tai sitten se ei näyttäydy tunteille.

Onko Hermyllä oikeasti isot hampaat? Ne on mun mielikuvissa normaalin kokoiset.. Huvitti tuo Dracon innostus muuten, mutta Lucce pilasi taas kaiken. Olisi ollut kiva nähdä Draco säntäilemässä ja tutustumassa uusiin tyyppeihin. Niin.. harvinaislaatuista.

*suklaaöllötys* Okei, lopetan tämän tähän, pidin paljon kuten alussa sanoin ja kiitos!

[Ripple]

Undertaker_: Kiitos kiitos, ja kiva että tykkäsit Kyllä Hermionella kirjoissa on alussa isot hampaat niin kauan kunnes Bomfrey ne kutistaa "vahingossa" näiden erinäisten sattumusten seurauksena

[Ales]

Iltaa ja hyvät uudet vuodet (: !

Otsikko oli mielenkiintoinen. Tekstin sisältö ja idea oli mielenkiintoinen. Kaikki oli  sitä. Vaikka tavallaan aihe on ihan tavanomainen, kyseinen päähahmo teki tästä mielenkiintoisen. Erilaisen. Oli mielenkiintoista (käytän ihan liikaa tota sanaa...) lukea näinkin (meille) tavanomainen kohtaus juurikin Draco Malfoyn näkökulmasta. Hänelle tilanne ei varmastikaan ole niin tavanomainen, mutta u know what I mean :'D

”Katsoisit paremmin eteesi. Pysy poissa tieltäni jatkossa”, Draco sanoi tottuneesti.

Kenenkään ton ikäsen ei pitäis olla tottunut tollaiseen käytökseen. Ei. Ilkeää. Törkeää. D:<

Hän päätti tehdä kaikkensa, jotta hänestä tulisi sellainen Malfoy kuin hänen isänsä oli aina toivonut.

Voi Draco, ethän tee sitä virhettä D: Kyllähän se on ymmärrettävää, että haluaa miellyttää omia vanhempiaan (vaikkakin syyllisenä siihen saattaa olla pelko...)

Fic oli muutenkin hyvin kirjoitettu ja toteutettu sekä sisällöltään, että kirjoitusasultaan. Mitään virheitäkään en tässä huomannut, vaikka en kyllä niitä etsinytkään c;
Minä kiitän !
-A

[Ripple]

Ales: Heh, mäkin olen huomannut joskus käyttäväni tuota samaista sanaa joskus joissain kommenteissa varsinkin turhan paljon, se vaan vissiin on sitten niin kuvaava Tosi kiva, että pidit tästä, ja että Dracon pelko/kunnioitus isäänsä kohtaan välittyi. Mä olen vaan aina ollut sitä mieltä, ettei Draco ole itsessään läpeensä paha, vaan että se saattaa olla kuin kuka tahansa muukin poika, jolle vaan on sattunut huonot kortit elämässä ja joiden kanssa se on yrittänyt pelata mahdollisuuksiensa mukaan. Dracon luonteeseen varmasti kuuluisi missä tilanteessa vaan ylpeys ja itsetietoisuus, sekä monet muut hänelle ominaiset piirteet, mutta ehkä hän ei käyttäytyisi niin ilkeästi, ylimielisesti ja alistavasti, jos hänellä olisi terve ja lämminhenkinen perhetausta. Ohopsista, nyt meni vähän ohi aiheen kun tarkoitus oli vastata sun kommenttiin, eikä lähteä itse avaamaan tämän ficin kirjoittamisen tarkoitusperiä Mun mielestä oli kuitenkin vähän sydäntäsärkevää kirjoittaa tätä, koska mun kävi tätä nuorta Dracoa niin sääliksi, joten kiva että se sama tunnelma välittyy ja että lukija näkee tässä Dracon enemmänkin uhrina kuin syyllisenä. Minäkin kiitän kommentista, ihanaa että pidit