// Alaotsikko: Narcissa Malfoy/Regulus Musta, one-shot, Drama/Romance
Nimi: Ajatuskatkos
Kirjoittaja: Aiqsu
Tyylilaji: Drama/Romance
Paritukset: Regulus Musta/Narcissa Malfoy
Ikäsuositus: K11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Vastuuvapautus: Hahmot kuuluvat Rouva Rowlingille, kiitoksia hänelle
Muuta: Osallistun tällä ficillä perspektiiviä parittamiseen-haasteeseen
**********************************************************
Mustahuppuinen nainen kiiruhti pitkin varjojen raidoittamaa kujaa.
Hänen teräväkorkoiset saappaansa kopisivat asfalttia vasten, mutta hänellä ei vaikuttanut olevan aikaa edes niiden poisottamiseen.
Jostakin kaukaa kantautui poliisiauton sireenin ulvonta, mutta se ei häirinnyt naista lainkaan. Hänen ongelmanaan ei ollut jästien virkavalta, vaan pimeän velhojen ja noitien ikuinen teidentukko – Feeniksin kilta.
”Tekopyhät pikku sankarit”, nainen sähähti kiiruhtaessaan eteenpäin niin lähellä kivistä seinää, että lähes kosketti sitä. ”Aina tiellä..”
Yhtäkkiä kulman takaa tuli esiin kolme velhoa. He kaikki osoittivat naista taikasauvoillaan. Nainen veti oman sauvansa salamannopealla liikkeellä esiin, mutta ei ehtinyt loitsia ennen kuin hänen selkänsä takaa lensi kirous suoraan miehiä päin. Kaikki kolme kellahtivat tajuttomina kumoon.
Nainen kääntyi hämmästyneenä katsomaan takanaan seisovaa miestä. Miehen kasvoja peitti samanlainen maski kuin naisenkin.
”Narcissa Malfoy”, mies virnisti. ”Aina yhtä mukava tavata.”
”Regulus Musta?” Narcissa kysyi tympeän yllättyneesti. ”Oletko seurannut minua?”
”Kuulin että Abbottien keikka ei mennyt niin kuin piti. Päätin tulla auttamaan. Tapoin jo kaksi kiltalaista matkan varrella, mutta nuo kolme heräävät pian – en voinut tappaa heitä samaan aikaan, mutta sain heidät sentään tajuttomiksi.”
Musta lähti lampsimaan lähemmäs kolmea tajutonta miestä, ja Narcissa seurasi perässä tuntien vastahakoista ihailua ja kiitollisuutta miestä kohtaan.
”Tuo on Potter”, Musta sylkäisi keskellä makaavaan mieheen päin. ”Ihme ettei typerä veljeni ole hänen mukanaan tällä kertaa. Harmi oikeastaan, olisi ollut mukava kirota hänet.”
”Tuo on Frank Longbottom”, Narcissa sanoi ja katseli miestä James Potterin toisella puolen. ”Siskollani, Bellatrixilla, on selvittämättömiä asioita hänen kanssaan. Meidän täytyy ehkä jättää hänet henkiin, jotta Bella saa kostonsa.”
”Hm. Ja tuo on Charles Bones”, Musta totesi tutkittuaan viimeisen miehen kasvoja hetken. ”Aurori. No, tehdäänkö sitten selvää Potterista ja Bonesista, ja viedään Longbottom tuliaisena Lestrangelle?”
Narcissa ei kuitenkaan ehtinyt vastata, sillä yhtäkkiä jostakin hyvin läheltä alkoi kuulua juoksuaskelia.
”Tulossa tänne”, Musta kuiskasi. ”Heitä on liian monta. Mennään.”
Regulus veti Narcissan mukanaan sivukujalle, joka lähti mutkittelemaan jästikerrostalojen välissä. Kun he lopulta arvelivat olevansa tarpeeksi kaukana, he pysähtyivät nojaamaan erään harmaan kerrostalon seinään.
”Luuletko, että voimme palata sinne hoitamaan homman loppuun?” Narcissa kysyi, kun hänen hengityksensä oli jälleen tasaantunut.
”En usko. He ovat heränneet siihen mennessä kuin pääsisimme takaisin sinne”, Regulus vastasi.
Narcissa huokaisi syvään. ”Mieleni ei tee mennä kertomaan näitä uutisia pimeyden lordille.”
”Ehkä meidän ei tarvitsekaan palata ihan vielä”, Regulus vastasi pilke silmäkulmassaan.
”Mitä sinä tarkoitat?” Narcissa ihmetteli.
Silloin, Narcissan suureksi yllätykseksi, Regulus veti hänet kovakouraisesti itseään vasten. Hän alkoi suudella Narcissaa rajusti ensin huulille, ja sitten leukaa pitkin alas kaulalle.
”Regulus, minä en..” Narcissa sopersi ja yritti työntää miestä kauemmas itsestään.
”Älä ajattele”, Regulus murahti. ”Anna olla nyt vain.”
Narcissa epäröi vain sekunnin murto-osan ja päätti totella Regulusta. Mies urahti tyytyväisenä, kun Narcissa vastasi hänen suudelmaansa vielä rajummin ja upotti kyntensä hänen paitansa alle.
Palatessaan kotiin kartanoonsa sinä iltana Narcissa ei tuntenut syyllisyyttä. Hän oli lakannut ajattelemasta asioita. Kaikki oli paljon helpompaa sillä tavoin.
