Pairing: James/Sirius
Rating: K-11
Genre: fluff, hyvin lievä angst, romance, humour jne.
Summary: Jamesin mielenkiintoiset hiustenlaittotavat.
A/N: Tämmöinen sitten. Osallistuu 3x kun... -haasteeseen. En ehkä ole kovin tyytyväinen tähän, mutta kyllä tämä nyt menettelee (:
1.
James oli kautta aikojen yrittänyt laittaa hiuksiaan jos jonkinlaiseen järjestykseen. Yritys ei vain ottanut tuulta alleen, vaan ne hapsottivat vähän milloin minnekin, hallitusti tai hallitsemattomasti. Useimmiten jälkimmäistä. James kyllä yritti kovasti, mutta usein Sirius sai ne parempaan kuntoon.
Tälläkin kertaa Sirius veti pisimmän tikun. Hän oli nero hiuksien suhteen, osasi pitää omankin kuontalonsa todella siistinä, miettimättä sitä sen kummemmin. Hänen sormensa kun upposivat useammin Jamesin hiuksiin, sotkemaan niitä entisestään suudelmien muuttuessa yhä syvemmiksi. Huulien välistä karkasi pieni voihkaus, kun Siriuksen sormet takertuivat kuin peltohiiri oljenkorteen häntä suutelevan pojan tummiin hiuksiin. Virnistys ja pikainen pörrötys, joka sai Jamesin kaatamaan hänet sängylle, olivat todellakin tämän arvoiset.
Ja varsinkin se, kun ihmiset jaksoivat poikien - eh - mielenkiintoisten katoamisten jälkeen miettiä, miten James oli saanut hiuksensa vielä sekaisemmiksi kuin ennen vain pienen epätarkan katoamisen aikana, oli kaiken salailemisen arvoista. Kukaanhan ei tiennyt, että tie oli vienyt luutakomeroon. Tai sen kautta.
"Luudilla on kyllä ihmeellinen taipumus sotkea Sarvihaaran hiukset, vai mitä luulet, Kuutamo?"
2.
Kyllähän James tiesi mitä monet puhuivat hänestä.
"Aivan liian läheinen sen Mustan pojan kanssa."
"Voi, kuinka ilkikurinen hän on, oikea kiusankappale. Varsinkin ne hänen ystävänsä..."
"Se hymy, oi kyllä minä tiedän..."
Mutta James vähät välitti niistä puheista. Huhua ja törkeää valehtelua harrastivat monet näinä päivinä eikä tietenkään vähiten James itse.
Isoin puheenaihe oli kuitenkin monien keskuudessa hänen hiuksensa. Varsinkin eräs punatukkainen tyttö, itse säädyllisyys Lily Evans, oli todella rakastunut Jamesin hiuksien kamaluuteen. Puheenaiheena, tietenkin. Eihän olisi sopinut, että Neiti Siveys ja herra Sekamelska olisivat ottaneet jonkinlaista kontaktia toisiinsa, missään suhteessa.
"Ei metriäkään lähemmäs, Potter."
Niinpä niin.
Sirius pääsi kuitenkin metrin lähemmäs Jamesin hiuksia ja herraa itseään muutenkin. Usein he olivat liian lähekkäin, supattivat ilkikurisia ajatuksia toistensa korviin tai tiputtelivat rakastuneita tavuja toistensa kaulalle ja hartioille, usein myös alemmas, säädyttömälle alueelle, joka tuottaisi vain paheksuntaa monien korvissa. Ja korvien välissä. James ja Sirius olivat toistensa omia. Silloinkin, kun Sirius kaatoi kylmää vettä Jamesin niskaan.
"Katso nyt! Hiuksesi ovat niin suloisesti, rakas Sarvihaaraseni!"
"Itse olet, senkin pölkkypää. Tuo vesi oli KYLMÄÄ!"
"Mutta se sai hiuksesi näyttämään siisteiltä."
"Ai saivatko? Pitääkin katsoa peilistä."
"Hei! Niin ne muuten ovatkin. Olenko aina tämän näköinen suihkun jälkeen? Olenkin varsin komea... En olekaan ennen huomannut, mitä vesi saakaan aikaiseksi. Sangen mielenkiintoista."
Tyyny osui hyvin tähdättynä suoraan virnuilevan Jamesin naamaan.
3.
"Mitä minä teen, mitä minä teen! Auta nyt herrajumala, Sirius!"
Sirius ei todellakaan tahtonut auttaa. Hän oli syvästi loukkaantunut Jamesina ajatuksista, rakkaudesta Lilyyn, siihen punatukkaiseen paholaiseen, itse piruun, joka oli tullut pilaamaan kaiken täydellisen. James makoili sängyllään tietämättä mitään ystävänsä katkerista ajatuksista, miettien, mitä voisi tehdä rakkaan tyttönsä kanssa. Nainen kun oli varsin vaikea tapaus, ei suostunut millään mieltymään Jamesiin. Siriuksen Jamesiin.
Koska James oli Siriuksen ja Sirius rakasti tätä.
Silmälasipäinen poika haroi hiuksiaan kummallakin kädellään, saaden ne näyttämään entistäkin sekaisemmilta.
"Miten on mahdollista, että hän ei -"
"Ole jo hiljaa, James..."
Sanat olivat vain kuiskaus, jonka James sai korviinsa pysäyttämään puhetulvan, joka oli soljumassa ulos hänen huuliltaan. Käsi kohosi taas hiuksiin.
"Enkö minä sitten kelpaa näin?"
"Haro hiuksiasi vielä kerran niin saat kasvoillesi muutakin kuin tyynyn."
Uteliaana nuorukaisena James veti kätensä vielä kerran sekaisten hiuksiensa yli ja hetkessä olivat tummien hiusten kehystämät kasvot aivan lähellä hänen omiaan.
"Varoitin sinua, James..."
Huulet painuivat hänen omilleen vielä kerran omistavina, päästäen sitten irti ja yrittäen unohtaa toisen kosketuksen.