Nimi: Ikiharmaa taivas
Kirjoittaja: Haaveajatus
Ikäraja: S
Tyylilaji: Angst
Paritus/Hahmot: James Potter, mainintana Lily/James
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistatte Rowlingin tekemäksi kuuluu hänelle, en saa tästä minkäänlaista korvausta.
A/N: Osallistuu
12+ virkettä -haasteeseen
Ikiharmaa taivas
Remus oli joskus verrannut elämää veteen. Toiset nauttivat siitä, antoivat virran viedä ja leikittelivät aalloilla, heille se oli helppoa ja luonnollista. Toiset taas antoivat sen valua sormien välistä, tai hukkuivat valkeisiin vaahtopäihin unohtaen itsensä.
Sinä lumisena talvipäivänä, viidennen kouluvuoden helmikuussa, oli James nauranut Remukselle. "Nuo sinun iänikuiset viisauksesi ja vertauskuvasi ovat ihan hyödyttömiä", hän oli sanonut. Mutta nyt, kun lautanen makasi rikkinäisenä maassa ja Lily oli juossut talosta raivon kyyneleet poskille valuen, tuli juuri tämä vertaus Jamesin mieleen, kuin haluten pilkata vielä vähän lisää hänen olemassaoloaan.
Jossain oven takana kuului kynsien raapimista, varmaan kissa. James kävi avaamassa oven katille, joka tuli välittömästi puskemaan päätään miehen jalkoja vasteen ja kehräsi. Se oli tullut ani varhain aamulla herättämään Jamesin päästäkseen ulos, ja nyt se kaipasi monen tunnin ulkona vaanimisen jälkeen seuraa. Onneksi se ei ollut tuonut mitään hiirtä tai myyrää mukanaan. Jamesta kuvotti jyrsijöiden raadot, joita heidän kissansa toi säännöllisesti sekä pihalle että sisälle taloon.
Jamesilla ei ollut ollut ihan tällaista visiota tulevaisuudestaan. Hän ei ollut ajatellut, että peilistä tuijottava mies tulisi olemaan laiha ja kalpea, että Lily viettäisi suuremman osan ajasta muualla kuin kotonaan, että ainoa olento joka yhä kesti hänen seuraansa oli hänen musta lemmikkikissansa. James nosti kissan syliinsä ja painoi kasvonsa sen höyhenenpehmeään turkkiin. Jopa Jamesin ystävät olivat niin etääntyneitä hänestä, että he eivät kommunikoineet kuin mitäänsanomattomien joulukorttien välityksellä.
James istui keittiön pöydän ääreen lemmikki edelleen rintaansa vasten painettuna. Hän ei osannut enää hymyillä, poskien lihakset olivat unohtaneet taidon. Kissa sen sijaan kehräsi ilmeisen tyytyväisenä, ja James oli katkera sen yksinkertaisen onnelliselle elämälle. Hänellä itsellään oli takana vain suuri määrä valvottuja öitä, rankkoja työpäiviä ja huutoa. Taivaskaan ei koskaan ollut sininen, harmaa vain.
James ei muistanut, koska olisi viimeksi käynyt ulkona vapaaehtoisesti, siemaillut rauhassa kahvia ja selaillut Päivän Profeettaa, tavannut ystäviään. Hän kaipasi Siriuksen kanssa naljailua, Remusin lohduttamista lähestyvän täysikuun vuoksi ja Peterin hölmöjä vitsejä. Jos elämä tosiaan oli kuin vettä, kuten Remus oli sanonut, James ei tosiaankaan ollut se joka nautti siitä, antoi virran viedä ja leikitteli aalloilla.
Spoiler: Sanalista • näytä 1. vesi
2. helppo
3. valkea
4. talvi
5. hyödytön
6. rikkinäinen
7. jossain
8. tulla
9. ani
10. tai
11. raato
12. visio
13. kalpea
14. höyhen
15. kortti
16. istua
17. hymyillä
18. kissa
19. määrä
20. sininen
21. siemailla
22. täysikuu
23. leikitellä
