Otsikko: Samankaltaiset
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Leofurioso
Henkilöt: Harry ja Tom Riddle jr.
Genre: Angst
Ikäraja: K-11
varoitukset: Henkistä väkivaltaa, viittauksia väkivaltaan ja hyväksikäyttöön
Vastuuvapaus: En omista Pottereita, jos omistaisin, niin ne eivät olisi nousseet maailmanmaineeseen
Tiivistelmä: Kaksi lasta eri ympäristöissä, eri aikoina, kuitenkin niin samanlaiset.
A/N: Ajatus tähän tuli muita ficcejä kirjoittaessa, eikä se suostunut jättämään rauhaan. En kyllä kovin tapellut ideaa vastaan, kun se kerran sattui sopimaan haasteisiin joihin olen itseni tunkenut mukaan. Eli osallistuu FF100 sanalla 065. siirtymä, FF100 kirjoitustehtävään jonkun päättymisestä, osastohaasteeseen ja kolme ikärajaa haasteeseen. Samaa sarjaa oleva tuplaraapale prologi
2x Minä löytyy Komerosta portaiden alla.
(Ja siis HP-Lexiconin mukaan Tom on syntynyt 31.12.1926, kirjoittaessa kutonen oli kääntynyt mielessäni ysiksi, jonka mukaan tausta maininnat II maailmansodasta on tarinaan kytketty. Eli siis tämän ficin ajan leikimme, että Tom syntyi vuonna 1929.) Samankaltaiset- Mitä ihmettä sinä olet tehnyt pikku Emmalle, sinä paholaisen penikka? Sinulla ei ole mitään asiaa päivälliselle tänä iltana. Sinä saat luvan pysyä huoneessasi koko loppuillan. Ja varokin, jos näen sinun tekevän outouksiasi siellä!
- En minä mitään tehnyt! Emma tönäisi minut pois jonosta, ja kun palasin takaisin hän näytti tuollaiselta, Tom puolustautui, vaikka tiesi sen jo turhaksi. Johtaja ja muut työntekijät syyttivät häntä aina kaikesta oudosta, mitä tapahtui. Oli totta, että ne usein tapahtuivat silloin, kun hänelle oli sattunut jotain tai hän tunsi vihaa, kiukkua tai pelkoa.
- Valehteletkin vielä! Eikö sinun luonnottomuudella ole mitään rajoja? Et edes häpeä ja kadu tekojasi, saati sitten tunnusta, jolloin sinulla olisi toivoa tulla kunnon ihmiseksi, sisar Madelain paasasi kasvot rusottaen. Nainen nappasi Tomia korvasta ja talutti tämän huoneeseensa muiden lasten ivallisen naurun säestämänä.
Tom istui sänkynsä päällä olevalla muhkuraisella alustalla, joka vain etäisesti muistutti patjaa. Valtion tuki ei auttanut lahjoitusvaroin tuettua pyhän Birgitan orpokotia tarjoamaan kuin välttämättömimmän ja eikä aina edes sitä. Köyhyys ei Tomille ollut syy, miksi hän inhosi orpokotia. Hän inhosi sitä, että hän oli kiusaajien lempikohde, sillä syy saatiin aina kuitenkin vieritettyä hänen niskaansa. Eikä yksikään aikuinen kyseenalaistanut hänen syyllisyyttään, vaikka hän olisi ollut ainoa mukiloidun näköinen. Selkäsaunan lisäksi hän siis usein sai vielä rangaistuksen aiheuttamastaan häiriöstä. Hänen oli turha kuvitella kostavansa erityistaidoillaan, sillä häntä rankaistaisiin vain uudestaan. Hän pyrkikin olemaan mahdollisimman huomaamaton ja toimimaan niin salakavalasti, ettei kukaan voisi yhdistää tapahtunutta häneen. Ne mahdollisuudet olivat vähissä.
---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---
- POIKA! Mitä riivattua sinä olet tehnyt Dudleylle? Sinä kiittämätön kummajainen. Me ruokimme ja huolehdimme sinusta, ja tämä on se kiitos minkä saamme!
- Minä vannon, etten tehnyt mitään! Olin maalamassa aitaa, kun Dudley heitti minua yhdellä avaamattomista maalipurkeista. En tiedä, miten purkki vaihtoi suuntaa kesken matkaa ja aukesi juuri Dudleyn yläpuolella, Harry puolustautui hämmentyneenä.
- Voi mamin pikku Diddydumpsis raukkaa, tule tänne niin puhdistetaan sinut ja sitten saat oikein suuren jäätelöannoksen. Eikä sinun tarvitse huolehtia kummajaisesta kokonaiseen viikkoon, isi lukitsee sen komeroon ja päästää sen vain laittamaan ruokaa ja siivoamaan, Petunia sanoi paapoessaan kuusivuotiasta poikaansa ja mulkaisi kylmästi siskonpoikaansa ohittaessaan tämän.
Komeroon lukitseminen ei ollut uutta. Se muodosti suurimman osan Harryn päivästä muutenkin. Muu osa kului siivoamisessa, ruuanlaitossa, puutarhan hoidossa, pyykkäämisessä, auton pesussa ja tarjoilemisessa. Hän sai käydä koulussa, mutta läksyt hänen oli tehtävä lounastauolla ja kerhotunnin aikana, sillä hänellä ei ollut mahdollisuutta tehdä niitä komerossaan. Kaapin oven naksahdus havahdutti Harryn ajatuksistaan, ja hän kalpeni pihatöissä saadun rusketuksensa alla. Vernon oli ottanut esiin Margen lahjoittaman nahkaremmin. Petunia ei hyväksynyt tätä rangaistusmuotoa, mutta täti oli kylpyhuoneessa puhdistamassa Dudleyta ja siinä menisi pitkään. Vernon ehtisi vallan hyvin jakaa oikeutta omalla tavallaan.
Harry sulki silmänsä odottaessaan rangaistuksen alkamista. Mielessään hän kävi läpi kaikkia mahdollisia kostomahdollisuuksia sulkeakseen Vernonin rangaistuksineen itsensä ulkopuolelle. Mielensä syvyyksissä hän oli turvassa. Hän tiesi, ettei hän voisi toteuttaa mitään kostoista, mutta se oli ainoa tapa säilyttää edes minimaalinen elämänhalu.
---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---
Tom upotti harmaan rievun saippuaveteen, nosti sen jälleen ja jatkoi mustien ja valkoisten laattojen jynssäämistä kontallaan. Hänen kätensä olivat kurttuiset ja punaiset monen tunnin luuttuamisen jäljiltä. Tomin polvet särkivät, selkää kolotti ja voimakas pesuaine sai hänen silmänsä kirvelemään. Hänet oli nöyryytetty julkisesti. Kaikki lapset osallistuivat pieniin askareisiin, mutta siivous ei kuulunut niihin, ja siivoojillakin oli tähän tehtävään varrelliset mopit, mutta häntä ei katsottu minkään arvoiseksi. Kontallaan kuin elukka, se oli hänen asemansa eläin, olento tai kummajainen.
Viime yönä hän oli itkenyt, ei ensimmäistä kertaa, mutta viimeistä, sillä hänellä ei ollut enää kyyneliä jäljellä. Hän oli yhdeksän vuoden aikana itkenyt niin paljon, ettei enempää voinut itkeä. Tom oli itkenyt vihasta, ikävästä, surusta, häpeästä, kivusta ja väsymyksestä, vain ilosta hän ei ollut koskaan itkenyt. Eilistä alemmaksi hän ei voinut vajota, sillä hänet oli häväisty niin pahoin, ettei mikään tuntuisi sen jälkeen miltään. Hän oli ollut peseytymässä, kun hänen kaikki vaatteensa ja pyyhe olivat kadonneet. Hän ei voinut astua kylpyhuoneesta ulos, hän oli tärissyt kylmissään ikuisuudelta tuntuneen ajan, ennen kuin yksi vanhimmista pojista oli tullut tarjoamaan apuaan.
Hän oli tiennyt, ettei apu ollut koskaan ilmaista, ei ainakaan hänelle. Hänen oli ollut pakko suostua pojan ehtoihin. Pojan lähdettyä Tom oli itkenyt kasvot tyynyyn painettuina, ettei kukaan näkisi tai kuulisi hänen heikkouttaan ja häpeäänsä. Hän oli itkenyt itsenä tyhjäksi. Hänet oli herätetty aamulla kovakouraisesti ja syytetty saastaisesta luonnottomuudesta, joka oli synneistä kauheimpia. Siksi hän nyt luuttusi lattiaa, siis 'suitsi ruumistaan' karkottaakseen synnin siitä. Hänelle sillä ei ollut mitään merkitystä katoaisiko synnin leima vai ei. Tapahtunut ei koskaan katoaisi hänen mielestään. Oli asioita joita ei pystynyt unohtamaan.
---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---
Harry istui rehtorin huoneen edessä. Hän tuijotti polviaan tiiviisti, ikään kuin niitä katsomalla voisi ratkaista kaikki universumin salaisuudet. Poika ei kuitenkaan hakenut polvistaan selitystä mihinkään, hän tiesi jo kaiken johtuvan siitä, että hän oli kummajainen ihmistä alempi olento, ja että häntä rankaistaisiin tuntuvasti Vernonin toimesta. Hän ei tiennyt, miten kaikki kummallinen hänen ympärillään tapahtui. Taikuus olisi ollut hyvä selitys, jos sen mainitseminen olisi edes mahdollista. Sitä ei kuitenkaan ollut olemassa.
Rehtori kutsui hänet sisälle huoneeseensa. Harry ei pitänyt rehtorista, tämä puhui hänelle aina kuin pienelle lapselle ja piti sylissään, koska Harry kuulemma orpona tarvitsi enemmän hellyyttä ja turvallisuuden tunnetta kuin muut lapset. Vernon ja rehtori Mr. Quinn kohtelivat Harrya aivan eritavoin, mutta kumpikin herätti hänessä pelkoa ja häpeää, jotka tunkeutuivat uniinkin. Hänelle oli muodostunut tavaksi valvoa suurin osa yöstä, istua komerossaan hiljaisuuden ympäröidessä hänet ja toivoa, ettei hän näkisi painajaisia, kun uni lopulta yllättäisi hänet. Pimeys oli muodostunut lohduttavaksi, sillä komeron pimeydessä Harrylle ei koskaan tapahtunut mitään pahaa.
Hän ei ollut tiennyt puhuneensa sille käärmeelle, joka oli luokassa yhtenä osana matelijapäivän näyttelyä. Se ei ehkä yksistään olisi saattanut häntä vaikeuksiin, mutta käärmeen vastaaminen hänelle ja sen kietoutuminen hänen kaulalleen keskustelun helpottamiseksi oli ollut opettajalle ja oppilaille liikaa. Eläintarhan työntekijästä puhumattakaan, joka oli ollut vaarassa pyörtyä. Käärme oli kaikesta päätellen normaalisti hyvin aggressiivinen.
- Harry, minä tiedän, että sinä pidät käärmeistä, mutta on hyvin vaarallista käsitellä myrkyllisiä käärmeitä, sinulle olisi voinut käydä huonosti. Jos sinä olisit vahingoittunut minun lemmikki käärmeeni olisi ollut hyvin yksinäinen ja surullinen. Siksi minä olenkin sopinut opettajasi ja tätisi kanssa, että tulet joka päivä lukukauden loppuun asti tunniksi oppituntien päätyttyä minun kanssani jälki-istuntoon. Jos olet oikein kiltisti sinä aikana ja teet läksysi mukisematta, niin voit sitten loppuajan leikkiä minun lemmikkini kanssa, enkä minä laita merkintää jälki-istunnoista sinun todistukseesi. Mutta se ei tarkoita sitä, että saisit leikkiä muiden käärmeiden kanssa, rehtori sanoi hyvin tiukasti.
Harry nyökkäsi pienesti suostumisen merkiksi, vaikka ääni hänen päässään sanoi, että selkäsauna olisi parempi vaihtoehto. Toisaalta se odotti häntä Likusteritiellä. Harry kuitenkin tiesi, ettei hän voisi valittaa rangaistuksistaan kenellekään, kuka kummajaista uskoisi. Vuoden kuluttua hän pääsisi seuraavalle kouluasteelle ja siten uuteen kouluun, ehkä asiat eivät muuttuisi, mutta ainakaan tätä pahemmaksi ne eivät voisi muuttua.
---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---
- Sinusta ei koskaan tule mitään kunnollista, ääni ristikon takaa sanoi. - Sinä olet kerta toisensa jälkeen osoittanut olevasi moraaliton ja julma lapsi, täynnä pahuutta. Vanhempasi ovat onnekkaita, etteivät he ole näkemässä millaisen hirviön he ovat saattaneet maailmaan.
Tom istui kädet sylissään nyrkkiin puristuneina. Hänen päänsä oli alas painettuna katumuksen ja nöyryyden esimerkillisenä osoituksena, paitsi että hän kätki sillä vihasta leimuavat silmänsä. Sydämessään hän tunsi kipua, jota hän kieltäytyi huomioimasta. Viha peitti alleen muut tunteet, jotka olisivat voineet tehdä hänestä heikon. Ne olivat silti olemassa ja mursivat vähän kerrassaan hänen sieluaan ja minuuttaan. Unohdettuina ne pääsivät kasvamaan suuriksi päästäen tunteiden rikkaruohot katkeruuden, vihan, kostonhimon, ahneuden ja julmuuden juurtumaan.
- Toisaalta, kun sinua katsoo, on mahdotonta ajatella, että vanhempasi olisivat olleet kunnon ihmisiä. He ovat ilmeisimmin saanet rangaistuksensa tuonpuoleisessa, jonne sinäkin tulet tätä menoa päätymään. Mikään määrä katumusta ei sinua poika pelasta, ellet sitten pyhitä elämääsi kokonaan Jumalalle ja Hänen työlleen, rippipapin sanat lisäsivät vain Tomin raivoa.
Poika hillitsi itsensä vaivoin, sillä raivo suorastaan tukehdutti hänet intensiivisyydellään. Ikään kuin hän ei olisi jo kärsinyt tarpeeksi. Kiirastuli ei tuntuisi maanpäällisen piinan rinnalla miltään. Jonain päivänä hän näyttäisi tuolle papille, mitä todellinen kärsimys on. Sitä päivää hän joutuisi vielä odottamaan, kymmenvuotiaana hänellä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa mitään niin suurta kostoa.
- Minä ymmärrän isä, lupaan harkita viisaita sanojanne, Tom kuiskasi pakottaen sanat suustaan. Kappelin rauhan rikkoi syyskuista päivää synkistävä ilmahälytys ja kaukaisuudesta saattoi erottaa maahan osuvien pommien räjähdykset. Sodan painajaiset eivät tehneet eroa synnittömän ja syntisen välillä.
---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---
- Heittiöitä, pohjasakkaa! Jättää nyt tuollainen riesa teidän huollettavaksi. Pojallehan on toki lottovoitto päästä teidän kaltaistenne kunnon ihmisten kasvatettavaksi, mutta ette tekään ihmeisiin pysty. Tuollaisten hulttioiden jälkeläisillä ei juuri ole toivoa tulevaisuudessa. Se on geeneissä se, Marge saarnasi olohuoneessa konjakkilasi kädessään.
- Olet aivan oikeassa siskoseni, mutta tiedäthän sinä, että meidän on kaikkien yritettävä omalla panoksellamme parantaa maailmaa ja samalla todistettava niille hyysääjille, ettei roskaväestä ja mutakuonoista saa kunnon ihmisiä tekemälläkään, Vernon sanoi kaataessaan lisää juotavaa laseihin.
Harry seisoi jakkaralla keittiössä tiskaamassa päivällisastioita, vahtien samalla uunissa paistuvia cocktailpiiraita. Hänen työnsä edistyi hitaasti, sillä pöydässä oli ollut Petunian hienoin posliiniastiasto, eikä Harrylla ollut varaa rikkoa yhtäkään osaa siitä. Tilannetta ei auttanut olohuoneesta kantautuva keskustelu, joka käsitteli Harrya ja tämän vanhempia. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun hän rikkoisi jotain jouduttuaan Margen sanallisen riepottelun kohteeksi.
Dursleyt saisivat parjata häntä mielensä mukaan, kunhan he jättäisivät hänen vanhempansa rauhaan. Harry halusi ajatella vanhempiaan rakastavina ja riittävän hyvinä hänelle, olivat he sitten millaisia tahansa muiden silmissä. Harry oli valmis elämään köyhyydessä alkoholisti vanhempineen kuin niin sanotussa rikkaudessa tässä perheen irvikuvassa.
- On se hyvä, että niistä saastaisista sosiaalipummeista päästiin eroon kertaheitolla, olisivat tehneet sen ennen kuin lisääntyivät, niin ei olisi tuota pojanretaletta yhteiskunnan ja teidän elätettävänä.
Kukaan ei kuullut keittiöstä muuta kuin tiskaamista, suolaisten pisaroiden kastellessa pienen pojan paidan rinnuksen, ja osan kyynelistä sekoittuessa saippuaveteen. Sinä iltana Harryn sydän särkyi jälleen kerran, eikä hän tiennyt, kuinka monta kertaa se sen vielä joutuisi kestämään.
---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---
Tom istui veneessä, joka vei häntä kohti uskomatonta linnaa. Linnaa, joka oli täynnä taikaa. Hän oli velho ja hän pitäisi huolen siitä, että hän oppisi kaiken, mitä taikuudesta vain voisi oppia. Ensimmäiseksi hän selvittäisi vanhempiensa taustan, jos hänellä olisi joku sukulainen elossa, joka ei tiennyt hänen olemassa olostaan ja jonka luokse hän voisi mennä orpokodin sijaan lomillaan.
Hän oli paljastanut selvästi liikaa sille opettajalle, joka oli tullut kertomaan hänelle taikamaailmasta. Taikuus oli se, mikä erotti hänet muista lapsista orpokodissa, ja hän pitäisi huolen, että tässä maailmassa hän erottuisi myös muita parempana ja vahvempana. Täällä kaikilla oli taikuutta, mutta jo junamatkalla oli käynyt selväksi, ettei monikaan pystynyt hallitsemaan sitä kuten hän.
Tomin oli vaikea kätkeä tyytyväisyyttään huomiostaan. Mutta sitä himmensi rikkaiden puhdasveristen oppilaiden ylenkatse hänen käytettynä hankittujen kouluvaatteittensa takia. Mutta hänellä oli keinonsa, pian hän pistäisi ylpeimmätkin puhdasveriset kumartamaan edessään. Hän oli vannonut, ettei enää koskaan olisi muiden halveksunnan kohde. Professori Dumbledoren ilme oli paljastanut hänen käärmeille puhumisen taidon olevan poikkeuksellista. Mies oli kuvitellut peittäneensä yllättyneisyytensä, mutta Tom ei ollut turhaan tunnettu taidoistaan kätkeä syyllisyytensä tapahtumista ympärillään. Hän pystyi lukemaan ihmisistä enemmän kuin nämä arvasivatkaan. Hän oli erityinen myös taikamaailmassa ja hän käyttäisi sitä hyväkseen.
Heikkouden aika oli ohitse.
---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---
Harry olisi halunnut olla rauhassa junamatkalla Tylypahkaan, hänen uuteen kotiinsa. Hän ei ollut tottunut olemaan muiden ikäistensä seurassa, paitsi näiden kiusaamisen kohteena. Hän ei kuitenkaan uskaltanut kieltäytyä punapäisen pojan seurasta, poika oli häntä paljon isompi ja osaisi varmasti lyödä kipeästikin. Punapää oli ollut kiusallisen utelias, tullut lähemmäksi kuin Harry koki mukavaksi, mutta kätki kasvavan paniikkinsa. Harry kaipasi komeronsa turvallista pimeyttä. Lisäksi kaikki uudet asiat tuntuivat hukuttavan hänet alleen.
Harry oli toivonut saavansa taikuudesta suojan kaikkea häntä uhkaavaa vastaan. Ehkä sitten kun hän oppisi hallitsemaan taikuutta, hän voisi pakottaa muut jättämään hänet rauhaan. Taikuus olisi hänen mahdollisuutensa saada kostonsa Dursleyille. Toisaalta taikamaailmassa oli omat vaaransa, poika oli jostain syystä varma, ettei Voldemort jättäisi häntä rauhaan ennen kuin tämä olisi saanut oman kostonsa. Muuten hän voisi ehkä käyttää kuuluisuuttaan hyväkseen tai ainakin todistaa, että hän oli sen ansainnut voimillaan, eikä vain jonkin sattuman ansiosta. Harry ei enää koskaan antaisi kenenkään kävellä ylitseen kuin olisi kynnysmatto. Hän näyttäisi vielä voimansa.
Avuttomuuden aika oli ohitse.
---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---X---O---
A/N2: Palaute on erittäin suotavaa oli se sitten pitkä tai pätkä, arvostan niitä kaikkia.