Title: Angstilapsi
Author: maisamiisa
Rating: K11
Genre: angst, hehehe kas kummaa.
Pairing: ei oo, tai no tulkinnanvarainen kertoja/x
Disclaimer: omat hahmot
A/N: Tällasta välipaskaa vaan. En päässy NaNossani eteenpäin, joten aloin leikkiä Write or diellä ja kirjoitin tän, 557 sanaa, 15 minuuttia, uus ennätys lol.
Hopeinen valokuvakehys pyörii mun käsissäni. Käännän kuvapuolen näkyniin, mutta sitten käännän sen taas alaspäin ja jään tuijottamaan sen takana olevaa mustaa, ilkeää muovia.
"Kulta pieni", voi luoja, "älä tee sitä". Mä pystyn edelleen kuulemaan ne sanat korvissani, ja mua alkaa taas itkettää, vaikka sen pitäisi olla jo periaatteessa mahdotonta. "Rakas, älä kuvittelekaan tekeväsi sitä." Mä sanoin sen silloin, mutta ei se tietenkään mua uskonut. Ei se uskonut mua, ei kukaan usko mua. Se ei ole reilua.
Mä käännän ties monennettako kertaa valokuvakehyksen oikein päin käsissäni, niin, että mä näen ne kasvot. Lähes valkoisesta ihosta erottuu selvästi vaaleanpunainen pieni suu, jolla karehtii pieni, vino hymy. Mustalla rajatut silmät ovat siristyneinä, valo tulee kuvan ottajan takaa ja leikkii iloisen vaaleanpunaisissa hiuksissa, jotka on koottu kahdelle korkealle saparolle.
Voi miksei se voinut kuunnella mua. Sen yhden ainoan vitun kerran se olisi voinut kuunnella mua, sen ei olisi tarvinnut. Voi luoja luoja luoja, taas mä alan itkeä. vanhan mustan eyelinerin värjäämät kyyneleet valuvat poskille, vaikka mä miten yritän toistella itselleni, että mä en saa tehdä sitä.
"Kauhee angstilapsi", mä kuulen sen hyväntahtoiset sanat korvissani. "Mitä sä teet?" se kysyisi nyt. Jos mä vastaisin niin kuin asia on, että joo, itken sun takias, se sanoisi, että mä en saa itkeä koska se ei tykkää punaisista silmistä. En mäkään tykkää. Ne kertoo kaikille heikkoudesta, jota mä en halua kenellekään näyttää.
Angstilapsi angstilapsi angstilapsi, pyörii mun mielessäni. Joo, sitä mä olen. Angstilapsi. Voi luoja, mä hymyilen. Mä hymyilen, vaikka suupielet tuntuvat olevan betonista valettu alaspäin olevaan asentoon. Voi kun kivaa.
Angstilapsi joo.
Yhtenä nättinä iltana mä päättäisin tehdä saman, minkä se teki, ja lähteä polkemaan hulluna johonkin. Ja sitten mä ajaisin siltaa pitkin, sitä vanhaa kävelysiltaa, jossa on ollut kaiteessa reikä niin kauan kun mä muistan. Ei sitä korjata, ei kaupungilla ole varaa maksaa sen korjausta, ja sitä paitsi siitä ei yleensä kulje kukaan. Kaikki välttää sitä, pikkulapset sen takia että joidenkin uskomusten mukaan siellä kummittelee, ja toiset siksi, että se on niin vanha, laho ja se joki siinä alla haisee niin pahalle. Mä voisin lähteä niin kuin se kovalla kiireellä polkemaan, ja päättää, että mä menen sen sillan kautta, että ehtisin paremmin. Treeneihin ehkä, halli on toisella puolella jokea nimittäin. Mä voisin polkea täysillä sinne, ja sitten oho, ajaa fillarilla niin että etupyörä menee kahden lankun, jotka on pitkittäissuunnassa, väliin. Se jäisi tietenkin siihen kiinni, ja mä lentäisin siitä nätisti fillarin kanssa. Jos mä olisin oikeassa kohdassa, mä onnistuisin lentämään suoraan kaiteessa olevasta aukosta läpi, tippua jokeen ja katkaista niskani osuessani niihin kiviin, jotka vesi piilottaa ja joita ei näe, jollei katso tarkkaan. Mun niskani katkeaisi, ja mä voisin kuolla siinä. Kuolla siinä vitun kylmässä, yksinäisessä paikassa, ilman ketään mun lähellä.
Se koki sellaisen kuoleman. Lääkärit väittää, että sitä ei sattunut kovin paljoa ennen kuin se kuoli, mutta se tuntuu vaikealta uskoa. Lennä ensin viitisen metriä sillalta veteen, tipu sinne niska edellä ja kuole siellä. Joo, tuntuu siltä että se voisi vähäsen satuakin. Mä en vittuakaan usko, että sitä ei sattunut.
Joskus mä toivon, että mä olisin ollut sen kanssa sillä hetkellä, niin että sen ei olisi tarvinnut olla yksin. Mä tiedän, että se olisi halunnut jonkun olevan kanssaan kun se teki kuolemaa, ja mä olisin halunnut olla sen kanssa. Kai se olisi mut halunnut kanssaan. Ehkä se olisi halunnut mut sinne kertomaan, että tykkäsin siitä. Ehkä ehkä ehkä. Mä en tiedä tosiasioita, en tiedä, ajatteliko se mua. Mä tiedän tasan yhden totuuden.
Se on ihan vitun kuollut, kuolleena pysyy ja se siitä.
A/N: mä rupean angstilapseks jos te ilkeät immeiset ette kommentoi.
